Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla

Tag Archives: sisu

Kuva: Emilia Lahti


by Jätä kommentti

Haasta itseäsi Sisun päivänä 28.2.

Viime vuonna 28.2. juhlittiin ensimmäistä virallista Sisun päivää ja kokonaista sisun vuotta (pieni yhteenveto täällä). Seuraavassa ajatuksia siitä, miten tulla mukaan tänäkin vuonna.

I. Sinun oma Sisun päivän tapahtumasi 28.2. 

Sisu on tuttu idea miltei kaikille ja siksi sen ympärille on helppo rakentaa. Järjestettävän tapahtuman ei tarvitse olla mitään raskasrakenteista ja isoja resursseja vaativaa, vaan se voi olla esimerkiksi avoin kutsu yhteiselle sisujuoksulle, kokoontumiselle ystävien kanssa tai innostavalle tempaukselle, joka hyödyttää yksilöitä ja heidän yhteisöään. Sisun päivää vietetään myös ulkomailla ja tähän mennessä sen tiimoille on rakentunut mm. kimppalenkkejä, yrityksen sisäisiä tempauksia, lämminhenkisiä tapaamisryhmiä ja vapaaehtoistyöaloitteita.

10151791_10102267084840602_3822581979595088481_n (1)

Sisu kimppalenkki Kaivopuistossa 28.2. Linkki jutun lopussa.

Meitä ei yhdistä vain se, että kohtaamme kaikki vastoinkäymisiä vaan se, että meillä on kaikilla paljon piileviä voimavaroja haasteiden selättämiseen. Tutkimukset ovat osoittaneet yksi toisensa jälkeen, että sosiaalinen tuki näyttelee suurta osaa yksilön resilienssissä ja selviämisresursseissa. Sisun vuoden tarkoitus on rakentaa Suomeen ’sisun taskuja’. Nämä ovat turvallisia ja voimaannuttavia miniyhteisöjä tai ryhmiä, joiden visiona on synnyttää inhimillistä lämpöä, ja tarjota meille ympäristö, jossa treenata arkisisukkuuttamme. Sosiaalinen tuki sekä sisukkaat esimerkit toimivat kasvualustana rohkeudelle ja lujuudelle.

”Esimerkin näyttäminen ei ole pääasiallisin tapa, jolla vaikuttaa toisiin. Se on ainut tapa.”
–Albert Einstein

Muista, että et ole yksin elämän haasteiden kanssa. Olet osa isoa sisukasta joukkoa ja voit saada tukea ja kannustusta esimerkiksi Sisun juhlavuoden ryhmästä tai Sisu Lab -ryhmästä (englanniksi). Meitä on yhteensä jo yli 12,000 rakentavan sisukkuuden todeksi eläjää ympäri maailmaa!

Allekirjoittaneen työpoytä :)

Allekirjoittaneen työpöytä : ) Elämää on paljon mukavuusalueen sisällä, mutta  itseään haastamalla näkee lujuutensa.

II. Hour of Sisu -teko eli minisisut

Hour of Sisu on Sisun päivänä tapahtuva Earth Hourin tyyppinen tempaus, jonka tarkoitus on ulottua maan joka kolkkaan. Ihmiset Seinäjoelta San Franciscoon ja Alavudelta Aucklandiin haastavat itseään tekemään jotain, mikä jännittää.

Suomessa valtakunnalliseksi ajankohdaksi on valittu 28.2. kello 16-17 (voit luonnollisesti tulla mukaan, milloin se vain sopii aikatauluusi). Tuona aikana käännämme yhdessä pelkoja ja jännitystä aiheuttavia juttuja voitoiksi ja voimaksi. Otamme askeleen kohti unelmia, tartumme toimeen, teemme tarvittaessa muutoksia ja otamme terveitä, mutta rohkeitakin riskejä.

Mieti siis ainakin YKSI asia, jonka olet halunnut tehdä (kenties jo pitkään), mutta joka on pelottanut sinua. Jotain mikä edistää rakentavia pyrkimyksiäsi, tuo onnistumisen iloa tai auttaa sinua voittamaan pelkosi.

Haaste voi olla jokin iso juttu. Esimerkiksi työpaikan vaihtaminen tai ilmoittautuminen mittavaan urheiluhaasteeseen. Se voi myös tarkoittaa, että uit avannossa, menet ensimmäistä kertaa juoksulenkille, aloitat kahvakuulailun, laitat sisään hakemuksen omasta toiminimestä, muutat uuteen paikkaan, uskaltaudut sanomaan tuntemattomalle kohteliaisuuden, lupaudut antamaan (tai annat) julkisen puheen…. sinä tiedät parhaiten, mikä tuo itsesi ylittämistä vaativa asia on. Parhaimmillaan se on jotain, mikä vaatii pienempää tai suurempaa henkistä tai fyysistä ponnistusta ja omien tuttujen rajojen venyttämistä.

Tähtää niin korkealle, kuin pystyt! Haasta itseäsi. Jos sinusta vahvasti tuntuu, että nyt on aika perustaa oma yritys, alkaa treenaamaan triathlonia, käsilläseisontaa, aikidoa, kirjan kirjoittamista tai uskaltautua parisuhteeseen täysillä (tai lopettaa toimimaton sellainen), niin tee se. Jos naapuriin on muuttanut maahanmuuttaja ja se jännittää, vie uusi naapuri pullakahville. (Siihen liittyen ihan hyvä TEDx tässä).

sisu definition in Finnish sisu lab quotes

Sisun päivän haasteen ideana on, että lukuisat ihmiset tekevät rohkeita tekoja ja ylittävät itsensä saman päivänä. Jonkin asian harkitseminen on mahtava alku sinällään, mutta se ei riitä. On otettava kynä käteen, luuri korvalle, solmittava lenkkarit tai solmio ja painettava sendiä. You get the point. Kaikki muutos alkaa ensin ajatuksesta tai ideasta, mutta ideaa pitää seurata toiminta.

Hour of Sisu on tilaisuus sysäykselle kohtii uusia tapoja, uutta ajattelua tai muutosta. ”Missaat 100% laukauksista, joita et koskaan tee!”, kuten sisukas kiekkolegenda Wayne Gretzky aikanaan sanoi.

Pro Tips!

  • Kerro ystävillesi Sisun päivästä ja haasta heidät mukaan!
  • Twiittaa sisukkaat tekosi tagilla #Sisu2016 ja #HourOfSisu innostaaksesi muita ja saadaksesi myös itse tukea.
  • Kerro Twitterissä ja sosiaalisessä mediassa, mitä sisu sinulle merkitsee. Kuten viime vuonna, julkaisemme näitä Tweettejä positiivisen psykologian blogissa tapahtuman aikana ja jälkeen! Muista #Sisu2016
  • Jaa tarinasi (kuvina, videoina, ajatuksina) Sisun juhlavuosi -sivulla,  Sisu Lab -ryhmässä (englanniksi) tai omassa somessasi.

Main thing… have fun! : )

——

Sisun päivän kimppalenkki 28.2. Helsingissä

 


by Jätä kommentti

Lähisuhdeväkivalta – elämä on liian lyhyt vahingollisille ihmissuhteille

Positiivisen psykologian ajatellaan usein keskittyvän vain elämän söpöihin juttuihin: oksitosiiniin, halauksiin, onnellisuuteen ja kukoistukseen – kaikkeen siihen, mitä jää viivan alle kun elämästä miinustetaan vaikeudet ja kärsimys. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Suuri osa hyvinvoinnin tutkimuksesta liittyy toki sen voimistamiseen, mikä toimii ja miten me siirrymme merkityksellisyyden ja positiivisten emootioiden janalla plus kakkosesta plus kahdeksaan eli miten isäämme hyvää. Saadaksemme kokonaisvaltaisen ymmärryksen ihmiselämästä, on meidän kuitenkin toisinaan tehtävä töitä sen eteen, että vähennämme pahaa ja poistamme systeemit, jotka eivät toimi. Myös tämä on osa paremman tulevaisuuden luomiseen tähtäävää työtä ja tutkimusta.

Dr. James Pawelski & vihreä viittaa

Dr. James Pawelski & vihreä viitta

Philadelphiassa sijaitsevan Pennsylvanian yliopston perustaneen Benjamin Franklinin sanat on kaiverrettu kampuksen poikki kulkevan Locust -kävelykadun mukulakiviseen pintaan ”An ounce of prevention is worth a pound of cure” eli ongelman ehkäisy on kuningatar verrattuna sen hoitoon. Martin Seligmanin vetämässä sovelletun positiivisen psykologian MAPP-ohjelmassa meillä oli omat, leikkimieliset termit näille kahdelle tavalle lähestyä hyvinvointia: ’red cape’ ja ’green cape’ [punainen viitta ja vihreä viitta]. Silloin kun liikumme alueella, joka keskittyy perinteisenä positiivisen psykologian alueena miellettyyn tutkimukseen ja työhön, hyvinvoinnin lisäämiiseen, käytämme kuvainnollisesti vihreää viittaa. Kun toimimme alueella, joka keskittyy kärsimyksen vähentämiseen, olemme punaisella osastolla. Kumpikin on tarpeen. One cape does not fit all. Tämä pohjustuksena siihen, miksi kirjoitin alla olevan postauksen positiivisen psykologian sivulle.

Elämä koostuu monista hienoista jutuista, mutta totuus on, että me saatamme myös itse elää tai lukuisat ihmiset ympärillämme elävät kärsimyksessä. Toisinaan ensimmäinen asia, minkä voimme tehdä on ensin poistaa pahaa oloa, latistusta, pelkoa tai jopa vaaraa aiheuttava tekijä yhtälöstä ja vasta sen jälkeen voimme lähteä kohottamaan ja rakentamaan uutta.

Kuva: Volkan Olmez / Unsplash

Kuva: Volkan Olmez / Unsplash

Lokakuu on kansainvälinen lähisuhdeväkivallan vastaisen työn kuukausi. Suomi johtaa monia hyviä tilastoja, mutta surullista kyllä, olemme etunenässä esimerkiksi Euroopan laajuisissa parisuhdeväkivaltaa kartoittavissa tilastoissa. Kyseessä on lamauttava, musertava, elämän toteutumista positiivisena kokemuksena estävä ilmiö, joka vaikuttaa noin joka kolmanteen naiseen heidän elämänsä aikana ja yhteen seitsemästä miehestä (WHO 2013). Maailmanlaajuisesti arviolta 240 miljoonaa lasta todistaa väkivaltaa tai on sen uhri omassa perheessään joka vuosi (Unicef 2006).

Asiasta vaikeneminen ei ole avain ratkaisuun vaan lähisuhdeväkivalta kukoistaa juuri tuossa hiljaisuudessa ja siihen kulttuurisesti liitettävässä häpeässä. Häpeässä joka liian usein painetaan uhrin harteille sen sijaan, että kohdistaisimme tutkivat katseemme sinne, minne ne kuuluvat: väkivallan tekijään sekä niihin kuttuurisiin systeemeihin, joka omalla tavallaan mahdollistavat ja sallivat väkivallan tuottaen pelon ilmapiirin, joka estää asiasta puhumisen. Aiheesta riiteleminen — kuka kärsii eniten ja kenen vastuulla sen kitkeminen on — ei tuota edistystä. On tärkeämpää yhdistää voivat ja keskittyä olennaiseen: kärsimys on aina kärsimystä ja jokaisen tilaston takana on ihan oikea ihminen. Kärsimys myös synnyttää usein lisää kärsimystä, kun me kannamme mukanamme mielen haavoja toisinaan lapsuudesta asti. Ainoastaan siten, että otamme yhteisen vastuun, tuomitsemme väkivallan täysin sekä tuemme tätä linjaa lainsäädännön sekä oman toimintamme kautta, sekä luomme verkoston niin väkivallasta kärsineiden yksilöiden kuin myös väkivallan tekijöiden auttamiseksi (vrt. Lyömätön linja ja Maria Akatemia), voimme lähteä muuttamaan systeemiä, joka synnyttää inhimillistä kärsimystä miljoonille ihmisille maailmanlaajuisesti.

Hyvinvoinnin, onnellisuuden ja rohkeuden perustukset rakennetaan kotona. Sen sijaan, että juoksemme korjaamassa vahinkoja vuosikausia on tärkeää tarkastella, miten rakennamme turvallisia kasvuympäristöjä niin lapsille kuin aikuisille. Totuus on, että meistä jokainen tarvitsee psykologista suojaa, turvaa ja tasapainoa voidakseen tulla parhaaksi versioksi itsestään.

Jos sinä olet parisuhteessa joka on henkisesti mitätöivä ja tai olemassaolosi arvoa vähättelevä tai olet tilanteessa, jossa on läsnä joko fyysisen väkivallan uhka tai fyysistä väkivaltaa, älä jää sen kanssa yksin. Kerro läheiselle ja luotetulle ystävälle, soita Naisten Linjaan tai Rikuun,  missä koulutetut, ongelmakentän hyvin tuntevat ja ymmärtävät vapaaehtoiset ovat valmiina auttamaan.

Elämä on liian lyhyt vahingollisille ihmissuhteille. Piste.

valentines_day_special-wide

Sain tänään herätä turvallisessa ja rakastavassa kodissa – jo viidettä vuotta. Näin ei kuitenkaan aina ollut. Sen jälkeen kun kävin läpi henkilökohtaisen helvettini, oman kotini seinien sisällä, ymmärsin ilmiön todellisen laajuuden: olin surullisen suurilukuisessa seurassa. ”Tosi rakkaus ei satuta”, on yksinkertainen lause. Se jäi kuitenkin mieleen ystävällisen auttajan välittämänä viisautena sinä päivänä, jona lähdin jatkamaan matkaani vapaana väkivaltaisesta suhteesta.

Kokemastani lähisuhdeväkivallasta puhuminen oli minulle itselleni joskus kauan sitten rohkea teko (Helsingin Sanomat/ Arka paikka). Ei enää. Möröt pienenevät ja pakenevat niistä puhumalla ja samalla voi loistaa valoa jonkun toisen polulle.

Kaikesta maailman hyvyydestä ja kauneudesta huolimatta tänäkin yönä minua pitävät valveilla mietteet ihmisistä, jotka elävät elämäänsä pelossa ja henkisen tai fyysisen väkivallan varjossa. Tehdään yhdessä kaikki, mitä voimme hyvän elämän perustan takaamiseksi jokaiselle yksilölle lähipiirissämme ja yhteisössämme. Oletko mukana?

Kansainvälinen perheväkivallan vastaisen työn kuukausi päättyy sunnuntaina, mutta kuten minkä tahansa inhimillistä hyvinvointia vähentävän ongelman, sen eteen tehtävä työ on läsnä ja vaatii huomiota ympäri vuoden. Ihminen kun tarvitsee rakkautta, lämpöä ja suojaa elämän jokaisena päivänä.

With sisu and compassion,
Emilia

Edit 18.1.2017: Sisu not Silence -kampanja on projekti lähisuhdeväkivallan ympärillä olevan hiljaisuuden ja häpeän poistamiseksi sekä siitä selvinneiden yksilöiden rohkeuden alleviivaamiseksi.


by 1 kommentti

Inhimillinen lämpö avaa ovet

Kuva Matt Mitchell

Hetket rakentuvat pitkälti siitä, mitä päätämme nähdä. Kuva: Juoksijaihme ja lämmin ihminen Matt Mitchell a.k.a @hamiltonguevara

Päivämme rakentuvat lukemattomista kohtaamisista, katseista ja eleistä. Näiden kohtaamisten laatu vaikuttaa olennaisesti siihen, miltä meistä tuntuu olla olemassa ja elää tätä elämää. Jokainen noista hetkistä sisältää mahdollisuuden synnyttää jotain, mikä kannustaa, auttaa ja mahdollistaa. Voimme antaa näiden mahdollisuuksien liukua ohitsemme tai tunnistaa ne ja nähdä itsemme aktiivisina todellisuuden muokkaajina. Arjen mikrohetket ovat kutsu sosiaaliseen tanssiin, jonka tuloksena kaikkien osapuolten elämänlaatu voi toisinaan kohottua.

Jokaiseen ihmiseen on koodautuneena tarve tulla nähdyksi eli olla arvostettu ja hyväksytty oman yhteisönsä jäsen. Ns. sosiaalinen kipu on hyvin todellinen ilmiö, vaikka ei usein näy päällepäin. Tutkimusten mukaan aivot näyttävät reagoivan yhtä voimakkaasti esimerkiksi syrjään jättämiseen ja yksinäisyyteen, kuin fyysiseen kipuun (ks. tämä, tämä ja tämä). Sosiaalisen kivun vastakohta on kokemus nähdyksi tukemisesta ja tie sinne kulkee inhimillisen lämmön kautta.

Ajatelkaamme ihimillistä lämpöä vaikkapa aktiivisena empatiana eli välittämisenä ja näkemisenä, joka ei jää ajatusten tasolle vaan manifestoituu toiminnan kautta.

Olkoon tuo toiminta tekoja, eleitä, sanoja tai läsnäoloa. Se on jotain, mikä kutsuu meidät ja yhteisömme vaikuttamaan rakentavasti omaan ympäristöömme ja luomaan siten positiivisia yläkierteitä. Meillä kaikillä on mahdollisuus osallistua ja sellainenkin yksilö, joka ei ole tottunut antamaan arvostusta aktiivisesti, huomioimaan ja kohtaamaan toisia, voi aloittaa vaikka ihan pienistä teoista. Oman toiminnan vaikutusta ympäroivään maailmaan on helppo ja kiva tarkkailla ja sen tulokset näkyvät parhaimmillaan välittömästi.

Sillä, että valitsee olla osa ratkaisua (sen sijaan, että on osa ongelmaa) on mittaisa vaikutus laajaan systeemiin.

Avainasemassa on se, että päätämme tietoisesti etsiä tilanteita ihmistenvälisistä kohtaamisista syntyvän briljanssin luomiselle. Päätämme tunnistaa ja tarttua mahdollisuuksiin osoittaa huolehtimista ja aitoa läsnäoloa. Kun kohtaamme jonkun meille rakkaan tai tuntemattoman siivilöityykö hänen potentiaalinsa oman kiireemme, kokemiemme vastoinkäymisten tai stressimme verhon läpi, vai näemmekö kaiken sen hyvän, jonka mahdollistamisessa me voimme olla osallisena?

Yksi suurimmista lahjoista, mitä voimme antaa, on nähdä toisessa hänen orastavat kykynsä ennen kuin hän on edes itse tunnistanut niitä.

Koen olevani äärimmäisen onnekas. Olen nimittäin saanut todistaa sen monta kertaa, kuinka ihmillinen lämpö ja toisten katseista heijastuva luottamus on avannut ovia ja antanut minulle voimaa tulla ulos kuorestani. Olen myös itse saanut avata ovia muille. Tiedostamisen arvoinen juttu on se, että tämä ovitekniikka toimii myös toisinpäin. Meillä on valta sulkea toisiltamme mahdollisuuksia olemalla arvostelevia, kovia ja luomalla ilmapiiri, jossa vastaanottaja kokee joutuvansa jatkuvasti todistelemaan arvoansa. Aivomme ovat satojen tuhansien vuosien aikana rakentuneet superherkiksi uhkatilanteille ja selviytymismoodi kaventaa pääsyamme kognitiiviseen reserviin. Tiedämme aivotutkimuksesta, että siinä missä negatiiviset tunteet tietyssä tilanteessa haittaavat toimintaamme, näyttävät positiiviset emootiot parantavat kognitiivista suoriutumista. Yhtä lailla kun me voimme kokea nousevamme lentoon kannustavassa ilmapiirissä, me voimme kutistua henkisesti jonkun ihmisen läsnäolossa.

Rohkeuden ja sisun mahdollistaminen

Sen sijaan, että passiivisesti odottaisimme ihmisten ja yhteisöjen olevan sisukkaampia ja rohkeampia (tai testaamme heitä pystyvyyttään) on tärkeää miettiä, miten oma toimintamme mahdollistaa kohtaamiemme yksilöiden kohoamisen parhaaseen suoritukseensa.

Inhimillinen lämpö nousee inhimillisestä herkyydestä. Kykymme tunnistaa ja tunnustaa jonkin kohtaamamme ihmisen tai tilanteen arvo ja ottaa kiinni kyseisen hetken hauraasta potentiaalista on se jokin, mikä lopulta puhaltaa näihin tilanteisiin elämän.

Jokaisen hetken sisältämä potentiaali toteutuu suhteessa siihen, miten paljon me olemme valmiita sijoittamaan siihen.

UGUR Sahin and sweety

Inhimillistä lämpöä Alankomaissa feat. upeat Ugur S. ja Joyce N. : )

”Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.”

Tommy Tabermann

Toimimme yksilöinä sosiaalisten verkostojen kentässä. Samalla kulttuuri luo puitteet sille, millaiset toimintamallit nousevat hallitsevaan asemaan: millaista toimintaa meiltä odotetaan, mikä on suotavaa ja mitä palkitaan. Se myös tarjoaa meille malleja siitä, miten toimia. Ehkä suomalaisten haasteena jossain määrin ovat kulttuurissamme piilevät systeemit, joista kumpuaa vaikeus ”synnyttää toisen arvoa alleviivaamia tilanteita”, kuten filosofi Esa Saarinen on totesi kevään 2015 Filosofia ja systeemiajattelu –luennoillaan Aalto-opistolla.

Meillä ei ole Hall of Fameja ihmisen herkän potentiaalin tunnustamiselle (tai niille ihmisille, jotka elävät elämänsä sen mahdollistamiseksi toisten ihmisten elämässä), mutta ympärillämme on silti paljon arvostettavaa. Tehtäväksi jää, että kurottaudmme aktiivisesti kohti kapasiteettiamme synnyttää arvoa ns. arjen sosiaalisissa tansseissa. On tunnistettava kanssaihmisten potentiaali ja samalla kultivoitava herkyyttä tunnustaa myös heidän (huteratkin) yritykset synnyttää arvoa. On osattava sanoa ”Kiitos” ja annettava tunnustus vilpittömistä yrityksistä osoittaa arvostusta.

On astuttava elämään sydän edellä ja annettava ilmaa ihmillisen lämmön siipien alle.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikka sitä, että astumme ulos bussista etuoven kautta, että voimme sanoa kuljettajalle kiitos. Se voi tarkoittaa, että kirjoitamme puolisollemme kiitoskirjeen, jossa kerromme, miksi Hän on niin ihmeellinen. Tai ehkä kohtaamme katseellamme ihmiset kaupassa, jonossa, kassalla, hississä, lenkkipolulla tai liikennevaloissa. Se tarkoittaa, että etsimme tilaisuuksia toisen ihmisen ihmisyyden ja inhimillisyyden ihailemiselle.

Joskus jopa siinä, miten sanomme jonkun ihmisen nimen tai jopa pelkässä nopeassa katsahduksessa voi olla voimaa. Itse muistan jokaisen hetken, kun katseeni on sattumalta osunut yhteen vastaantulevan hymyilevän lenkkeilijän kanssa. Vaikka tuo yksittäinen yhteys on usein kestänyt vain sekunnin, jostain syystä ne ovat (kaikki kolme kertaa) tallentuneet mieleeni. Turhanpäiväisiä datapisteitä sinänsä, mutta siellä ne ovat. Ehkä näitä kertoja olisi enemmän, jos tietoisesti hakisin niitä, mutta myös minulla on toisinaan tapana sulkeutua omaan maailmaani.

Bussista poistun nykyään etukautta (silloin kun se ei ole häiriöksi) ja olen lanseerannut ystävien keskuudessa minikampanjaa ’Sano bussinkujettajalle kiitos!’ : )

Kohtaamisen laatu syntyy kyseisessä hetkessä läsnäolevien toimijoiden tekojen seurauksena. Parhaimmillaan toisen arvostusta alleviivaavasta toiminnasta voi syntyä jotain, mikä antaa meille pääsyn siihen, mitä olemme parhaimmillamme. Heikki Peltola sanoo viisaasti, että ”Menestys alkaa sanasta me.” Tuo kahden tai useamman ihmisen rakentavasta kohtaamisesta syntyvä kohottuminen nostaa meidät hetkeksi yli näkemiemme rajoitusten. Jaksamme jatkaa tai joskus peräti ylitämme itsemme.

Uskon, että elämän toteutuminen parhaalla mahdollisella tavalla liittyy juuri tähän yksilöissä piilevän potentiaalin voimistamiseen aidon kohtaamisen ja inhimillisen lämmön kautta. Otto Scharmer MIT:sta tutkii samaa teemaa eli miten me voimme luoda turvallisen ja hyväksyvän tilan kohdatessamme toisiamme (engl. holding space), ja mitä siitä syntyy. Hyväksyvässä ja turvallisessa kohtaamisessa elämismaailmamme tapahtuma-avaruuteen repeää kuin aukko tai portaai johonkin, mikä on enemmän kuin mitä me kenties tavanomaisesti olemme. Seuraavaksi pieni ajatteluharjoitus:

Mieti elämääsi taaksepäin. Palauta ajatuksiisi jokin suuri haaste tai vaikea hetki, josta selvisit. Vaihtoisesti mieti tilanne, jossa olet ylittänyt itsesi tai ottanut suuren askeleen eteenpäin.

Miten usein joku toinen ihminen on mahdollistanut selviytymisesi lisäämällä tankkiisi ekstrapaukkuja tai toisaalta vauhdittanut nousukierrettäsi antamansa tuen kautta. Olisko tuo lento kantanut yhtä pitkälle ilman saamaasi kannustusta tai olisitko jaksanut jatkaa ilman ystävän lämmintä olkapäätä? Kuka tai keitä olivat nuo henkilöt, jotka auttoivat sinua?

Me olemme olemassa yksilöinä, mutta elämän sävymaailman kokeminen kokonaisena vaatii toistemme kohtaamista mahdollisuuksien herkässä maailmassa. Kun me kurottaudumme toistemme puoleen uskoen heidän potentiaaliinsa, syntyy nostetta, jolla on parhaimmillaan eksponentiaalisia vaikutuksia.

Tämä on arkibriljanssia. Ordinary extraordinary magic hidden inside the in-between moments of our daily encounters ❤

Ps. Arkibriljanssia on ihana ottaa vastaan, mutta sen antaminen ja synnyttäminen se vasta huikeaa on. Jos et usko, niin päätä tällä viikolla kirjoittaa kiitollisuuskirje (tai soittaa) sille ihmiselle, jota ajattelit äskeisessä harjoituksessa = )

Ihanaa kesää, juhannusta ja oloa.

Ilman kuorta + sisulla, Emilia


by 4 kommenttia

Sisun taskut, minisisu ja itsensä ylittäminen: Näin et missaa sisun juhlavuotta!

Suomalaista sisun käsitettä kuvataan voimavaraksi, jonka avulla yksilöt ja yhteisöt pystyvät ponnistamaan yli oletettujen resurssiensa. Se on ollut suomalaisen yhteiskunnan tukipilari satoja vuosia, ja kuten kaikki kansallisikonit, se on kokenut arvostusta ja arvon menetystä. Nyt sisun ympärille on kerääntynyt erityislaatuista positiivista nostetta:

  • Vuonna 2015 sisu sai oman virallisen päivänsä (28.2.), jota tullaan juhlimaan vuosittain.
  • Sisun systemaattinen tarkastelu psykologisena kapasiteettina on alkanut Aalto yliopistossa väitöskirjatasolla. Se on herättänyt kiinnostusta niin kotimaisen kuin ulkomaisen median keskuudessa.
  • Yli 70% sisututkimuksen vastaajista (N=1,060) toivoi sisun nousevan enemmän esille yhteiskunnan ja elämän eri alueilla (niin valtamediassa kuin koulu- ja työmaailmassa).
  • Sisu on mm. valittu vuoden 2015 eettiseksi erikoisjuhlarahaksi. Idea rahan aiheeseen tuli suomalaisilta itseltään.

Jim Rohn SISU LABSisun juhlavuosi on vastaus tähän innostukseen. Mukana Filosofian Akatemian luotsaamassa hankkeessa on yrityksiä, yksilöitä ja yhteisöjä, joilla on sisukkaan kulttuurin luomista tukeva visio. Erityisen mieltä ylentävää on ollut nähdä se into, millä eri tahot ovat lähteneet mukaan rakentamaan sisun vuotta: talkoohengessä, antaen aikaansa, innostustaan ja tukeaan isolla sydämellä.

Mikä on Sisun juhlavuosi?

Sisun juhlavuosi 2015 on yksilöiden voimaa ja sisäistä potentiaalia kunnioittava hanke, joka yhdistää ihmisiä läpi aatteiden, yhteiskuntaluokkien ja näkemysten. Sen ytimessä ovat arvot, kuten rohkeus, rehellisyys ja yhteisöllisyys. 

Seuraavien 12 kuukauden aikana haluamme rohkaista suomalaisia luomaan itselleen ja läheisilleen parempaa tulevaisuutta. Ennen kaikkea haluamme kannustaa meitä tsemppaamaan toinen toistamme. Niin että tuo keskinäinen, välittävä tuki muodostaa parhaimmillaan maanlaajuisen turvaverkon, joka kannattelee lopulta itse kutakin elämän haasteissa. Sama ajatus kiteytyy kauniisti tässä lyhyessä mietteessä:

”Menestys alkaa sanasta me.”  (ks. linkki)

Sisun vuosi 2015 tulee sisältämään tapahtumia, haasteita, tempauksia sekä inspiroivia projekteja, jotka näkyvät niin printti-, TV- ja internetmedian kuin ulkomainonnan välityksellä. Juhlavuoden päähenkilö olet kuitenkin Sinä. Sisun vuoden tarkoituksena on ennen kaikkea olla ponnahduslauta kohti täyttymyksellisempää elämää.

Sisu suomiNäin osallistut omalta kotipaikkakunnaltasi

Helmi-maaliskuussa on kaksi virallista, yhteistä sisutapahtumaa.

I. Sisun päivä 28.2. = sisutaskujen luominen

Kutsumme sinut mukaan järjestämään jotain sinulle tärkeää Sisun päivänä 28.2.

Sisu on tuttu idea meille kaikille ja siksi sen ympärille on helppo rakentaa. Järjestettävän jutun ei tarvitse olla mitään raskasrakenteista, korkealentoista ja isoja resursseja vaativaa, vaan se voi olla esimerkiksi avoin kutsu yhteiselle sisujuoksulle, kokoontumiselle ystävien kanssa tai innostavalle tempaukselle, joka hyödyttää yksilöitä ja toivottavasti jopa heidän yhteisöään. Sisun päivää vietetään myös ulkomailla ja tähän mennessä sen tiimoille on rakentunut mm. kimppalenkkejä, yrityksen sisäisiä tempauksia ja vapaaehtoistyöaloitteita.

Tämän toiminnan tarkoituksena on tuoda meidät lähemmäs lähellämme olevia ihmisiä. Meitä ei yhdistä vain se, että kohtaamme kaikki vastoinkäymisiä vaan se, että meillä on kaikilla paljon piileviä voimavaroja haasteiden selättämiseen. Tutkimukset ovat osoittaneet yksi toisensa jälkeen, että sosiaalinen tuki näyttelee suurta osaa yksilön resilienssissä ja selviämisresursseissa. Sisun vuoden tarkoitus on rakentaa Suomeen sisun taskuja. Nämä ovat turvallisia ja voimaannuttavia miniyhteisöjä tai ryhmiä, joiden visiona on synnyttää inhimillistä lämpöä, ja tarjota meille ympäristö, jossa treenata arkisisukkuuttamme. Sosiaalinen tuki sekä sisukkaat esimerkit toimivat kasvualustana rohkeudelle ja lujuudelle.

”Esimerkin näyttäminen ei ole pääasiallisin tapa, jolla vaikuttaa toisiin. Se on ainut tapa.”
–Albert Einstein

Muista, että et ole yksin! Olet osa isoa sisukasta joukkoa ja voit saada tukea ja kannustusta esimerkiksi Sisun juhlavuoden ryhmästä tai Sisu Lab -ryhmästä (englanniksi). Meitä on yhteensä jo yli 5,000 rakentavan sisukkuuden kannattajaa ympäri maailmaa!

Allekirjoittaneen työpoytä :)

Allekirjoittaneen työpöytä : ) Ps. Elämää on toki myös muualla, mutta on hyvä haastaa itseään niin näkee oman lujuutensa.

II. Hour of Sisu 10.3. = minisisut

Hour of Sisu on Earth Hourin tyyppinen tempaus, jonka tarkoitus on ulottua maan joka kolkkaan. Ihmiset Seinäjoelta San Franciscoon ja Alavudelta Aucklandiin haastavat itseään tekemään jotain, mikä jännittää.

Suomessa valtakunnalliseksi ajankohdaksi on valittu 10.3. kello 15-16 (joskin voit luonnollisesti tulla mukaan, milloin se sopii aikatauluusi). Tuona aikana käännämme yhdessä pelkoja ja jännitystä aiheuttavia juttuja voitoiksi ja voimaksi. Otamme askeleen kohti unelmia, tartumme toimeen, teemme tarvittaessa muutoksia ja otamme terveitä, mutta rohkeitakin riskejä.

Mieti siis ainakin YKSI asia, jonka olet halunnut tehdä (kenties jo pitkään), mutta mikä on pelottanut sinua. Jotain mikä edistää rakentavia pyrkimyksiäsi, tuo onnistumisen iloa tai auttaa sinua voittamaan pelkosi.

Haaste voi olla jokin iso juttu. Esimerkiksi työpaikan vaihtaminen tai ilmoittautuminen mittavaan urheiluhaasteeseen. Se voi myös tarkoittaa, että uit avannossa, menet ensimmäistä kertaa juoksulenkille, aloitat kahvakuulailun, laitat sisään hakemuksen omasta toiminimestä, muutat uuteen paikkaan, uskaltaudut sanomaan tuntemattomalle kohteliaisuuden, lupaudut antamaan (tai annat) julkisen puheen…. sinä tiedät parhaiten, mikä tuo itsesi ylittämistä vaativa asia on. Sen tulisi kuitenkin olla jotain, mikä vaatii pienempää tai suurempaa henkistä tai fyysistä ponnistusta, tai omien tuttujen rajojen venyttämistä.

Koska kyseessä on sinun itsesi ylittäminen, ei omaa haastetta tule verrata jonkun muun haasteeseen. Jos on ollut esimerkiksi pitkään alakuloinen ja elämä on tuntunut tyhjältä, voi oma sisuhaaste olla nousta aamulla auringon sarastaessa ja käydä rauhallisella kävelyllä. Tai ottaa yhteyttä ystävään. (Tiedän, että syvästi alakuloisena ei välttämättä jaksa tehdä kumpaakaan näistä normaalioloissa yksinkertaisesta jutusta. Mutte ne auttavat. Yritä vielä kerran, joohan).

Yksi oma sisuhaasteeni on aloittaa aamu jääkylmällä suihkulla. Itse asiassa olen ottanut vastaan laajennetun haasteen, jossa aloitan aamut kylmällä suihkulla kahden kuukauden ajan jo ennen 10.3. haastetta (nyt on siis menossa jo kolmas viikko). Tällainen touhu voi olla jollekin toiselle pelkkää minisisuilua. Toimikoon tämä esimerkkinä siitä, että jokaisen sisuhaaste on omanlaisensa. Uskallusalueen venyttämisessä pienetkin teot merkitsevät sillä ne liikauttavat sinua rohkeampaan, mieleltäsi kestävämpään suuntaan. Ei siis väheksytä toisten haasteita, vaan tsempataan. Minisisut voivat valmistaa meitä niihin odottamattomiin tosihaasteisiin, joita elämän bingoautomaatti jakelee.

Olemme kaikki matkalla ja vaiheessa. Myötäilo- ja kannustus saavat aikaan ihmeitä, joissa on tilaa eksponentiaaliselle vaikuttavuudelle. Sisun taskut + minisisu = itsensä ylittäminen. Siinä kaava tälle vuodelle.

Tämän sanottuani kehoitan myös tähtäämään niin korkealle, kuin vain pystyt! Haasta itseäsi! Jos sinusta vahvasti tuntuu, että nyt on aika perustaa oma yritys, alkaa treenaamaan triathlonia, käsilläseisontaa, aikidoa, kirjan kirjoittamista tai uskaltautua parisuhteeseen täysillä (tai lopettaa toimimaton sellainen), niin tee se.

Elämä tikittää pois joka henkäyksellä ja aikaa ei saa takaisin. Harmaalta näyttävän tulevaisuuden voi muuttaa maalaamalla nykyhetken uusilla väreillä. Se ei ole helppoa, mutta maalata täytyy.

LOPUKSI: Muistilista 28.2. ja 10.3. tapahtumiin

Kuva: Jasper van der Meij

Kuva: Jasper van der Meij

1. VALITSE Sisun päivän juttusi

  • Päätä toteuttaa pienimuotoinen (tai suuri) tapahtuma, tapaaminen, tempaus tai muu tilaisuus Sisun juhlapäivänä 28.2. Päämääränä on tulla yhteen ja kimpassa tukea meissä jokaisessa piilevää sisukkuutta. Inspiroidaan ja inspiroidutaan. Sisukkaat jaetut kokemukset + sosiaalinen tuki = räjähtävää arkibriljanssia! 

JA/TAI

  • Valitse oma #HourOfSisu -haasteesi maaliskuun 10. päivälle. Tämä haaste toteutetaan samaan aikaan suurimmassa osassa maailmaa (aikaerosta riippuen hieman eri aikoihin). Ideana on, että lukuisat ihmiset tekevät rohkeita tekoja ja ylittävät itsensä. Olet siis hyvässä seurassa! Kaikki muutos alkaa ensin ajatuksesta tai ideasta, mutta tätä ideaa pitää seurata toiminta. Jonkin asian harkitseminen on mahtava alku sinällään, mutta se ei riitä. On otettava kynä käteen, luuri korvalle, solmittava lenkkarit tai solmio ja painettava sendiä. You get the point.
  • Hour of Sisu on tilaisuus sysäykselle kohtii uusia tapoja, uutta ajattelua tai muutosta. ”Missaat 100% laukauksista, joita et koskaan tee!”, kuten sisukas kiekkolegenda Wayne Gretzky sanoi. Suomeksi: Jos et veikkaa, et voi voittaa.

2. KERRO sisukkaasta toiminnastasi

Ennen Sisun päivää ja Hour of Sisu -haastetta

  • Kerro ystävillesi näistä tapahtumista ja haasta heidät mukaan! Sisuhaaste on kaksin verroin mielenkiintoinen, kun teet sen jonkun kanssa. Jos sinulla ei ole ketään fyysisesti läsnä, voit löytää virtuaalisupportia sisuryhmästä. Jos sinulla on kovasti ongelmia sisusparraajan löytämisen kanssa niin kerro se meille! Ehkä voimme auttaa.
  • Protip: Jos suunnittelet tapahtumaa Sisun juhlapävälle 28.2., jätä viesti alle tai viestitä meille Sisun juhlavuoden FB-sivun kautta ja lisäämme sinut viralliseen sisukumppaneiden listaamme. Kaikki tapahtuman Sisun päivänä järjestävät tahot tulevat olemaan näkyvillä sisun juhlavuoden virallisessa listassa ja ovat partnereitamme.

Sisun päivän ja Hour of Sisun aikana ja jälkeen

  • Twiittaa sisukkaat tekosi sisukkaasti tagilla #Sisu2015 (Sisun juhlapäivä 28.2.) ja/tai #HourOfSisu (10.3. sisuhaaste) innostaaksesi muita ja saadaksesi myös itse tukea. Tehdään tästä sisumyrsky, joka näkyy ja kuuluu maailmalla!
  • Jaa tarinasi (kuvina, videoina, ajatuksina) Sisun juhlavuosi 2015 -sivulla tai sivulla Sisu Lab (englanniksi). Haluamme kuulla sinusta ja koostamme (luvallasi) näistä tarinoista sisukollaasin Sisun juhlavuoden viralliselle sivulle.

Siinä se. Kyse se ole sirkustempusta (ellei se ole sinun sisuhaasteesi) tai mistään hössötyksestä vaan siitä, että lähdemme kaikki yhdessä toimimaan – rohkean sisukkaasti.

Tule siis mukaan!

Tätä juttua ei ole ilman meidän kaikkien yhteistä innostusta.
Sisun vuosi = sinun vuosi. #Sisu2015 #HourOfSisu

 

© 2014 Emilia Lahti

Lisälähteitä kiinnostuneille:

Vuonna 2015 juhlitaan Sisuja ja sisukkaita (sisun vuodesta tarkemmin, 6.1.2015)
Sisu rakentaa sillan tämän päivän ja huomisen välille (sisutukimuksesta, 17.6.2014)
Sisusta sukupuolineutraali nimi (22.10.2013)
TEDxTurku – Sisu: Transforming Barriers into Frontiers (sisu 18 minuutissa – vastuu on kuulijalla ; ), 4.12.2014)
Sisusta myös lokakuussa 15.10.2014 ilmestyneessä kirjassa Positiivisen psykologian voima.


by 1 kommentti

Vuonna 2015 juhlitaan Sisuja ja sisukkaita

Kuva: Jasper van der Meij

Taustakuva: Jasper van der Meij

Sisu-nimiset ovat saaneet ensimmäistä kertaa oman nimipäivänsä, jota tullaan juhlimaan eeppisesti Kalevalan päivänä 28. helmikuuta.

Jos nimi on enne, kulkevat Sisu-nimiset naiset ja miehet, tytöt sekä pojat elämässään vaikka läpi harmaan kiven, pitävät kiinni sanastaan, osoittavat sitkeyttä vastoinkäymisten edessä sekä puolustavat pelotta heikompiaan.

Sisu itsessään on termi, jolla on varsin erityinen paikka suomalaisten sydämissä. Se on kulttuurinen resurssi, joka on kantanut meitä vuosisatoja. Sisun käsitteelliset  juuret ulottuvat yli 500 vuoden päähän, mutta inhimillisiin voimavaroihin liittyvänä ideana se on toki paljon vanhempi. Sisusta on muotoutunut keskeinen osa suomalaisuutta ja sisu-käsitteen olemassaolon voi kunnolla ymmärtää vain tietämällä maan historian. Vuosisataiset ankarat ilmasto-olosuhteet, yhdessä raskaan poliittisen ilmapiirin kanssa muodostivat kasvuympäristön, jossa selviytyminen vaati läpikotaista lujuutta ja päättäväisyyttä.

Sisua tarvitaan edelleen.

Menneinä vuosina on kuulunut huolestunutta rummutusta siitä, että sisu olisi käsitteenä väljähtynyt ja vallan paennut suomalaisten sisuksista (Heikkinen, SK 16.4.2013). Niin, onko sisu luonteenpiirre, taipumus tai jotain mikä periytyy äidiltä tyttärelle ja on vain meillä suomalaisilla? Vai onko se kenties jotain abstraktimpaa, kuten kansallishenki tai myytti (Hintikka, 1998 s. 64). Onko sisua enää olemassa lainkaan—muuta kuin pastillirasiassa ja sillä kuuluisalla jäänmurtajalla? Patricia Slade Lander (1991) kirjoittaa artikkelissaan, että sisun aika on ohitse ja se ei enää kuulu suomalaisten ominaisuuksiin.

Sisu quote Emilia lahti sisu maaritelma positiivisen psykologian voima

Taustakuva: Hugo Kerr

Viime vuosiin saakka sisun tutkiminen on rajoittunut lähinnä historian, kulttuurin ja suomalaisen identiteetin tutkimuksen aihepiireihin (ks. esim. Taramaa 2007 ml. väitöskirjan laaja lähdeluettelo, Aho 1994, Stoller, 1996). Psykologisena attribuuttina sisu on jäänyt vaille systemaattista, empiiristä tutkimusta ja tarkkaa määritelmää. Ehkä myös tästä syystä sen syvin olemus on tuntunut toisinaan lipuvan käsistämme.

Keväällä 2013 toteutettiin mittava kysely, jonka tavoitteena oli kartoittaa tämän kiehtovan kansallisominaisuutemme syvintä olemusta.

Vaikka sisua toisinaan käytetään viittaamaan tapahtumien tai toiminnan kestoon, ja sitä usein kuvataan yleisessä diskurssissa sinnikkyytenä (ks. esim. grit, Angela Duckworth), sen uniikein olemus näyttää—yli tuhannen kyselyyn vastanneen henkilön tuottaman aineiston perusteella—liittyvän nimenomaan yksilön kykyyn selvitä äärimmäisen ylivoimaisilta tuntuvista haasteista. Sisu on voimakas psykologinen potentiaali, johon liittyy keskeisesti kurottautuminen kohti voimavaroja, joita emme sillä hetkellä tiedä olevankaan.

Yksi kyselyn 23 kysymyksestä pyysi vastaajia valitsemaan kahden hieman erilaisen sisun määritelmän välillä. Tulos (N=1,193, p < .05)  jakautui seuraavasti:

  • ”Sisu on voimakas psykologinen kapasiteetti, joka äärimmäisen vastoinkäymisen hetkellä auttaa yksilöä kurottautumaan yli oletettujen psyykkisten tai fyysisten voimavarojen.” (62% vastaajista)
  • ”Sisu on kykyä tehdä sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti työtä jonkin pitkäntähtäimen tavoitteen eteen.” (34% vastaajista) 

Sisun toivottiin myös nousevan enemmän esille suomalaisen yhteiskunnan ja elämän eri alueilla:

  • Kyselystä ilmeni, että sisusta toivotaan enemmän keskustelua niin valtamediaan kuin koulu- ja työmaailmaan (70 % vastaajista). Yhteensä myös 70 % oli sitä mieltä, että nyky-suomalaisilla ei ole tarpeeksi sisua ja 58 % toivoi, että heillä itsellään olisi enemmän sisua.

Kyseisen tuhatpäisen otoksen perusteella sisu näyttää olevan kaikkea muuta kuin menneen talven lumia. (Ks. pidempi postaus aiheesta). Sisua arvostetaan edelleen ja sitä halutaan vaalia.

Sisun vuosi on vastaus tähän kiinnostukseen.

Sisun juhlavuosi 2015

Sanat ovat ajatuksia, jotka manifestoituvat tekoina. Ne ohjaavat tulkintojamme ympäröivästä maailmasta sekä meistä itsestämme ja ovat kuin nuotteja, joiden johdattelemina rakennamme merkityksiä.

Tarinoissa, joita kerromme ja sanoissa, joita käytämme on voimaa. Jos sisu on käsitteenä kadoksissa, tulee siitä puhua enemmän ja nostaa se siten esille. Sisun kulttuurin luominen (tai elvyttäminen) tapahtuu jakamalla niitä pieniä ja suuria onnistumisen tarinoita, joita elämään mahtuu sekä luomalla ilmapiiri, jossa tällaista toimintaa palkitaan samalla kun kannustamista kannustetaan. Kulttuuri syntyy dynaamisen prosessin kautta tekijöidensä toiminnan vaikuttamana. Mitä me pidämme arvossa ja millaisia tekoja tuemme, nousee hyväksytyn toiminnan keskiöön ja käyttäytymisrepertuaarien huipulle.

Tämän vuoksi myös sisulla on väliä. Parhaimmillaan sisun kaltaisilla vitaalisilla käsitteillä on voimaa vaikuttaa isojenkin ryhmien tai yhteisöjen toimintaan. Seuraavien 12 kuukauden aikana haluamme rohkaista suomalaisia tarttumaan unelmiinsa, tekemään tarvittaessa muutoksia, ottamaan terveitä, mutta rohkeitakin riskejä ja luomaan tätä kautta itselleen ja läheisilleen parempaa tulevaisuutta. Ennen kaikkea haluamme kannustaa meitä kaikkia tsemppaamaan toinen toistamme. Niin että keskinäinen, välittävä sosiaalinen tuki muodostaa parhaimmillaan jopa maanlaajuisen turvaverkon, joka kannattelee lopulta itse kutakin elämän moninaisissa sisukkaissa hetkissä. Humaanin vieraskynäilijämme Heikki Peltolan sanoin: ”Menestys alkaa sanasta me.”

SK SISU coverSisun vuosi 2015 tulee sisältämään tapahtumia, haasteita, tempauksia ja inspiroivia projekteja, jotka näkyvät niin printti-, TV-, kuin internetmedian välityksellä. Mukaan tähän Filosofian Akatemian luotsaamaan megaprojektiin on lähtenyt laaja joukko innostuneita partnereita.  Mukana ovat mm. Varma, Fujitsu, ActiveArk, Aller, JCDecaux, Meeri Koutaniemi, Cloetta, Suomen Rahapaja, Suomen UN Women, Nuori Yrittäjyys ja Taivas+Helvetti.

Filosofian Akatemian pelottoman Sisu-tiimin (Lauri Järvilehto, Sonja Strömsholm ja allekirjoittanut) ylläpitämä sivusto www.sisu2015.fi tulee olemaan suomalaisen sisu-juhlavuoden virallinen sivu. Myös PositiivinenPsykologia.fi informoi juhlavuoden tapahtumista. Jokaisella suomalaisella on mahdollisuus osallistua!

Rakentava sisu (josta tässä yhteydessä puhutaan) ei ole lyömäase, jolla hätistetään naapuria vaan se on asenne, joka tulee ensin vastuunottamisen hengessä kytkeä osaksi omaa elämää. Meillä on suuri vaikutus laajempaan systeemiin ja teoillamme on väliä. Tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen tuki vaikuttaa keskeisesti mm. resilienssin kehittymiseen sekä yksilön selviytymiseen haasteissa. Sen vuoksi myös sisun vuoden keskiössa ovat yhteisöllisyys, yhteys ja toisten kannustaminen.

Sisun ytimessä on ajatus siitä, että meissä kaikissa piilee perustavaa laatua oleva potentiaali vaikeuksista selviämiseen. Sisu on toimintaa synnyttävä, positiivinen voimavara, jonka avulla yksilöt ja yhteisöt pystyvät ponnistamaan yli oletettujen resurssiensa. Sisu alkaa sieltä, missä sinnikkyys ja periksiantamattomuus loppuvat.

Sanotaan, että ainut pysyvä asia maailmassa on muutos. Millaista tuo muutos on, riippuu pitkälti omasta toiminnastamme. Elämä on sisumatka, jolle meidät kaikki on kutsuttu ja jossa jokaista meitä tarvitaan. Sinun sisukkuutesi ja lempeä lujuutesi on tarttuvaa ja leviää parhaimmillaan ympärilleen aallon tavoin.

Ryhdytään siis rohkeasti toimeen ja toivotetaan tervetulleeksi sisun juhlavuosi 2015!

© 2014 Emilia Lahti

Lisälähteitä sisutukimuksesta kiinnostuneille:
Sisu rakentaa sillan tämän päivän ja huomisen välille (sisutukimuksesta, 17.6.2014)
Sisusta sukupuolineutraali nimi (22.10.2013)
TEDxTurku – Sisu: Transforming Barriers into Frontiers (4.12.2014)
Sisusta lisää myös lokakuussa 15.10.2014 ilmestyneessä kirjassa Positiivisen psykologian voima.
Uusi kaiku Sisu Emilia Lahti 2015. Uusi kaiku –  Valtion työelämän kehittämislehti, 4-2015


by Jätä kommentti

TOP 5 luetuimmat artikkelit ja muuta mukavaa vuodelta 2014

Image book

Helsingin kirjamessut 25.10.2015

On aika laittaa jälleen yksi hieno vuosi pakettiin ja suunnata nenät sisukkaasti kohti uusia tuulia!

Positiivinen psykologia on ottanut Suomen innostuksen aallolla ja te suomalaiset olette tehneet saman sankoin joukoin. Vuonna 2014 Suomi sai mm. ensimmäisen yliopistotasoisen positiivisen psykologian opintojakson Helsingin avoimen yliopiston toteuttamana. Kurssi täyttyi ennätystahdissa ja sille osallistui yli 600 innokasta opiskelijaa. Luennoitsijoina toimivat Lotta Uusitalo-Malmivaara, Frank Martela, Juhani Lehto, Emilia Lahti, Lauri Järvilehto, Juhani Ihanus, Anna Tapola, Heta Tuominen-Soini, Saara Salmi, Anna Mikkola, Jukka Mäkelä ja Nina Sajaniemi.

PP julkkarit

Positiivisen psykologian voima -kirjan julkistus Lasipalatsissa 15.10.2014

Positiivisen psykologian voima -kirja ilmestyi lokakuun 15. päivä ja rikkoi tietokirjojen myyntiennätykset paukkuen. Ensimmäinen painos on miltei loppuunmyyty ja uusia uunilämpimiä kappaleita jo odotellaan. Lämmin kiitos upealle PS-kustannukselle heidän huikean mahtavasta työstään!

Positiivisen psykologian FB-sivun jäsenmäärä tuplaantui ja kasvoi noin 4000 kieppeiltä lähelle maagista 10.000 rajaa (ja huom: täysin orgaanisen onnellisesti ja tykkäyksiä Kiinasta ostamatta : )) Postaukset saavat järjestelmällisesti satoja jakoja ja tykkäyksiä.

Positiivisen psykologian yhdistys polkaistiin käyntiin 11.12.2014 Pursimiehenkadun SIS. Deli -kahvilassa noin 40 innokkaan osallistujan lämpimässä läsnäinnossa. Lisää infoa  tulossa näille sivuille!

Kiitos teille kaikille, ihanat ystävät :  ) Tavataan ensi vuoden puolella – sisun juhlavuoden merkeissä!

Loppuun vielä vuoden 2014 suosituimmat postaukset, joita kehtaa lukea hamaan tulevaisuuteen.

1. Todellinen rohkeus – ja miksi tarvitset sitä tänä jouluna

Heikki Peltola positiivinen psykologia

Heikki Peltola positiivinen psykologian sivulla

2. Heikki Peltola: Menestys alkaa sanasta me

3. Positiivisen psykologian voima (ilmestyi 15.10.)
(Tittidii: Tilaus tämän linkin kautta pikku alennuksella ja ilman postikuluja, nam).

4. Maaret Kallio: Vierivä pari ei sammaloidu

5. Sisu rakentaa sillan tämän päivän ja huomisen välille


by 10 kommenttia

Todellinen rohkeus ja arjen sankaruus

courage jpnSana rohkeus juontuu latinankielen sanasta cor, joka tarkoittaa sydäntä. Rohkeus onkin alun perin tarkoittanut ”puhua rohkeasti sydämestään” l. ilmaista itseään avoimesti ja rehellisesti. Se viittaa oman tarinan kertomiseen juuri sellaisena, kuin se on – vaikka sillä riskillä, että joutuu naurunalaiseksi tai väärinymmärretyksi. Syvimmältä olemukseltaan rohkeus siis liittyy haavoittuvuuden sietämiseen ja sisimpään olemukseemme asti ulottuvan epävarmuuden hyväksymiseen. Tämän vuoksi ei olekaan ihme, että se kantaa niin voimakkaita konnotaatioita urheuteen ja sankaruuteen (eli kuten me tavanomaisemmin näemme rohkeuden).

Herkkyys ja avoin sydämen paljaus on usein pelottavaa. Kaiken kukkuraksi me olemme aikojen saatossa ohjelmoituneet suojelemaan itseämme tiukasti kaikelta mahdolliselta fyysiseltä ja psyykkiseltä harmilta. Aivomme skannaavat ympäristöämme lukuisia kertoja sekunnissa mahdollisten uhkatekijöiden varalta (esimerkiksi keskustellessamme toisen ihmisen kanssa, on kyseisen henkilön jokainen pienikin kasvojen ele, äänenpaino, hento ruumiinliike kokonaisvaltaisen tarkastelumme alla: ”mitä tuo toinen ajattelee minusta, ymmärsikö hän minut väärin, joudunko nyt puolustamaan itseäni”), ja on valmiina laukaisemaan meidät taisteluasemiin, jos ilmassa on pienikin tuulahdus mahdollisesta vaarasta. Tämä nerokas, kaunis järjestelmä onkin taannut lajimme ihmeellisen selviytymisen yli 200,000 vuoden ajan. Samaan aikaan, koska lajin selviytyminen on kaiken toiminnan perusta ja koska herkkyys ja haavoittuvuus altistaa meidät uhalle, me vastustamme sitä ja maksamme kovan hinnan tästä järjestelmästä. Hinta on jatkuvan varuillaanolon tuottama yhteyden puute toisiin ihmisiin ja sen seurauksena monet menetetyt mahdollisuudet tuntea itsemme ihanasti hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olemme. Ollaksemme rohkeita, sanan varsinaisessa merkityksessä, meidän on tietoisesti mentävä vastoin ikivanhaa ihmisluontoamme. Se ei ole helppoa, mutta ei myoskään mahdotonta.

Yksi huippuhieno piirre rohkeudessa (jos ymmärrämme sen sanan alkuperäisessä merkityksessä: avoimuutena kokemuksille, ihmisille ympärillämme sekä itsellemme) on, että rohkeus ei ole jotain mitä meillä joko on tai ei ole. Sydämen rohkeutta voidaan opettaa, oppia ja harjoitella. Tämän tyyppinen, hyveistä kumpuava rohkeus on kokonaisvaltainen olemisen tapa, toimintamalli – kokonainen elämänfilosofia. Vaatii rohkeutta olla haavoittuva, pyytää apua ja sanoa kun tuntuu, että on jollain tavalla kadoksissa tai sisäisesti sykkyrällä. Kauneus tässä on se, että kun teet niin (ja kaivaudut läpi eloonjäämisvietin syvien kerrosten), kurottaudut siihen väkevään, ikiaikaiseen voimaan, joka erottaa meidät muista lajeista; laitat toivosi tosiasiaan, että voimme valita tekomme, muuttaa tapaamme ajatella ja siten tarkoituksenmukaisesti luoda psykologisesti turvallisia paikkoja ja ympäristöjä, joissa toiset tuntevat olevansa suojassa, olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Tekemällä niin me myös vapautamme itsemme odotusten kahleista ja sisintämme suojaavien muurien rakentamisen pakotteesta – olemaan vain mitä olemme. Emme enempää, emme vähempää.

Mother Teresa in Calcutta

“I alone cannot change the world, but I can cast a stone across the waters to create many ripples.” – Mother Teresa

Emme tarvitse lisää sankareita, supertähtiä ja kiillotettuja ihmisenkuoria. Tarvitsemme todellisia, aitoja, elämänmakuisia  ja -tuoksuisia ihmisiä. Sellaisia jotka ovat inhimillisen karkeita reunoilta, hieman mutaisia ja arpisia. Sellaisia jotka uskaltavat tiputtaa suojukset alas – osoittaa meille, että  myös kaikki muut ympärillämme ovat vain ihmisiä. Haavoittuvia, kauniin toiveikkaita matkaajia, jotka muistuttavat meitä siitä, että me kaikki olemme kulkeneet pitkän tien sinne missä olemme tällä hetkellä. Nostamalla rehellisyyden ja aitouden niiden ansaitsemaan arvoon, voimme näyttää esimerkkiä ja todistaa, että läpinäkyvästä, suojakilvettömästä vuorovaikutuksesta voi todellakin selvitä hengissä.

Olisitko sinä se aidon rohkea ja henkisesti sytyttävä henkilö oman perheesi ja ystäviesi keskuudessa tänä jouluna ja tulevana vuotena? Oman elämämme ja kulttuurin muuttaminen alkaa lopulta varsin pienistä teoista. Pienistä sydämen, mielen ja käsien liikahduksista, jotka sitten tuottavat mikromuutoksia sosiaalisessa verkostossa, kuten Suomen filosofian aarre sekä uraauurtava systeemiajattelija Esa Saarinen sanoisi. Kuka tahansa voi olla katalysaattori tällaisille mikrotason muutoksille, jotka lopulta leviävät yhä laajemmalle ja laajemmalle. Upein lahja ihmisille elämässäsi olet sinä itse. Sinä – ilman rusetteja ja kaunistuksia. Vain paljas sydämesi täynnä muutosvoimaista myötätuntoa, huolehtivaa empatiaa ja kohottavaa rakkautta.

Herkkää ja sisukasta joulua ja uutta vuotta toivottaen,
Emilia

 

Julkaistu ensimmäisen kerran 21.12.2013 http://www.positiivinenpsykologia.fi -sivulla.


by 1 kommentti

Sisu rakentaa sillan tämän päivän ja huomisen välille

Photo 2 from superfamous

Kuva: SuperFamous.com

Sisu on termi, jolla on erityinen paikka suomalaisten sydämissä. Se on kulttuurinen voimavara, joka on kantanut meitä vuosisatoja ja josta lähes jokainen suomalainen osaa kertoa jonkin tarinan.

Tähän asti sisun tutkiminen on kuitenkin rajoittunut lähinnä historian, kulttuurin ja suomalaisen identiteetin tutkimuksen aihepiireihin (ks. esim. Taramaa 2007 ml. väitöskirjan varsin kattava lähdeluettelo, Aho 1994, Stoller, 1996). Psykologisena attribuuttina sisu on jäänyt vaille systemaattista, empiiristä tutkimusta ja tarkkaa määritelmää. Ehkä myös tästä syystä sen syvin olemus tuntuu helposti lipuvan käsistämme.

Onko sisu luonteenpiirre, taipumus tai jotain mikä periytyy äidiltä tyttärelle ja on vain meillä suomalaisilla? Vai onko se kenties jotain abstraktimpaa, kuten kansallishenki tai myytti (Hintikka, 1998 s. 64)? Onko sisua enää olemassa lainkaan—muuta kuin pastillirasiassa ja sillä kuuluisalla jäänmurtajalla? Patricia Slade Lander (1991) viittaa artikkelissaan tutkimukseen, jonka mukaan sisun aika on ohitse ja se ei enää kuulu suomalaisten ominaisuuksiin.

SK SISU coverToimittaja Susan Heikkinen kyseli kadonneen sisun perään Suomen Kuvalehden numerossa 6/2013. Samassa sisun erikoisnumerossa julkaistiin sata lukijoiden nimeämää sisukasta suomalaista. Listaa lukiessa ihmisluonnon taipuisuus ja lujuus äärimmäisen vaikeiden tilanteiden edessä konkretisoitui varsin koskettavalla tavalla. Listaan mahtui sisukkaita ihmisiä yksinhuoltajasta sotaveteraaniin, vakavasta vammasta huolimatta tähteyteen nousseeseen urheilijaan, lannistumattomaan yrittäjään ja väkivaltaisesta suhteesta lopulta kauniiseen kukoistukseen nousseeseen naiseen. Miltei samaan aikaan ilmestyi Yhdysvaltain suurimmassa juoksulehdessä artikkeli ”Finding Sisu.”  Siinä lehden toimittaja, Adam W. Chase, matkusti Suomeen etsimään sisua ja haastattelemaan legendaarista Lasse Viréniämme. Jutun lopussa Adam kuitenkin totesi, että on jossain määrin epäonnistunut tehtävässään: hän ei kyennyt saamaan kunnollista otetta siitä, mistä sisussa lopulta on kyse.

Juuri tähän vyyhteen sotkeuduttuani päätin ryhtya tutkimaan kyseistä aihetta. (Lisää esim. oheisessa TEDx-puheessa.)

Toteutin keväällä 2013 online-kyselyn osana sovelletun positiivisen psykologian maisteriopintoihini liittyvää tutkielmaa. Tavoitteena oli kartoittaa kiehtovan kansallisominaisuutemme syvintä olemusta. Tutkimukseen vastanneiden suuri määrä yllätti minut—mutta niin yllätti myös sisu itse. Käsitteen syvyys ja monivivahteikkuus psykologisena elementtinä veivätkin allekirjoittaneen lopulta paljon aiottua pidemmälle tutkimusmatkalle. Mutta…

Manhattan_Bridge_Construction_1909

Manhattan-silta 1909, New York (kuva: Wikipedia Commons)

Onko sisulla väliä?

Sanat voivat äkkiseltään tuntua merkityksettömiltä kapistuksilta. Nehän eivät itsessään ole mitään konkreettista, jota voimme koskettaa. Sanat kuitenkin muun muassa rakentavat identiteettejä. Niissä on väkevää voimaa, jolla on kyky muuttaa niin ihmisiä kuin kokonaisia yhteiskunnallisia rakenteita.

Sanat ovat ajatuksia, jotka manifestoituvat tekoina. Ne synnyttävät potentiaalisia todellisuuksia ja edelleen konkreettisia maailmoja, joiden olemassaolosta me emme muuten tietäisi. Ne ovat kyvyllemme navigoida olemassaolon mutkikkaan verkon läpi, mitä auringonpaiste on elämälle ja uudet ideat ovat kehitykselle. Sanat (ääneen tai muuten ilmaistuna) antavat synnyn narratiiveille, jotka puolestaan ovat niin suuria tarinoita, että koko elämämme mahtuu niiden sisälle. Ne ohjaavat tulkintojamme ympäröivästä maailmasta sekä meistä itsestämme ja ovat kuin nuotteja, joiden johdattelemina rakennamme merkityksiä.

Tämän vuoksi myös sisulla on väliä. Parhaimmillaan sisun kaltaisilla vitaalisilla käsitteillä on voimaa vaikuttaa isojenkin ryhmien tai yhteisöjen toimintaan. Tämä tapahtuu kuitenkin vain, jos sisun kanavoimat rikkaat tarinat pääsevat esiin ja ovat samalla uskollisia voimalle, jota sisu psykologisena kapasiteettina heijastelee. Sisun vesittäminen kiroilemiseksi, jääräpäisyydeksi tai jopa hyväksi ’viinapaaksi’ on hauska vitsi, mutta ei tee oikeutta sille syvyydelle, potentiaalille ja moniulotteisuudelle, joka tähän vuosisatoja tarinoissamme ja teoissamme matkanneeseen voimavaraan kätkeytyy.

Sisu ja sisukkuus ovat auttaneet meitä selviämään ja kukoistamaan historiallisesti vaikeina aikoina. Sisua tarvitaan jälleen. On tullut aika puhaltaa pölyt sisun sisuksista ja antaa sille takaisin sen ääni, jos se on ollut kadoksissa.

Sisu 2.0

Sisun olemus otettiin suurennuslasin alle Pennsylvanian yliopiston psykologian laitoksen kanssa keväällä 2013 toteutetussa tutkimuksessa.  Yli tuhannen vastaajan tuottamaan dataan (M = 39 vuotta, SD 12.5, 80% naisia, 97% suomalaisia loput 3% yhdysvaltain tai muun maan kansalaisia) sekä olemassa olevaan kirjallisuuteen perustuva analyysi viittaa siihen, että sisu eroaa lähitermeistään ja tipahtaa tutkimuksellisesti omaan lokeroonsa. Seuraavassa esittelen lyhyesti muutamia keskeisiä löydöksiä.

Yleisessä keskustelussa sisuun liitetään monia eri määreitä ja siihen viitataan usein myös esimerkiksi kykynä sitoutua pitkäntähtäimen tavoitteisiin ja pysyä sinnikkäänä. Mikäli tämä on sisun olennaisin elementti, eikö se silloin ole sama kuin esimerkiksi pitkäjänteisyys? Yksi tutkimuksen tärkeimpiä tehtäviä oli tarkastella sisua suhteessa muihin samantyyppisiin käsitteisiin ja nähdä eroaako se niistä niistä merkittävällä tavalla. Yksi kyselyn 23 kysymyksestä pyysi vastaajia valitsemaan kahden hieman erilaisen sisun määritelmän välillä. Tulos jakautui seuraavasti:

  • ”Sisu on voimakas psykologinen kapasiteetti, joka äärimmäisen vastoinkäymisen hetkellä auttaa yksilöä kurottautumaan yli oletettujen psyykkisten tai fyysisten voimavarojen.” (62% vastaajista)
  • ”Sisu on kykyä tehdä sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti työtä jonkin pitkäntähtäimen tavoitteen eteen.” (34% vastaajista) (N= 1,193, p < .05)

Vaikka sisu siis toisinaan voi viitata tapahtumien tai toiminnan kestoon, ja sitä usein kuvataan yleisessä dialogissa sinnikkyytenä, sen uniikki olemus liittyy yksilön kykyyn selvitä äärimmäisen ylivoimaisilta tuntuvista haasteista. Sisu on voimakas psykologinen potentiaali, johon liittyy keskeisesti kurottautuminen kohti voimavaroja, joita emme sillä hetkellä tiedä olevankaan.

Emilia Lahti sisu Positive Psychology World Congress 2013

Sisun debyytti positiivisen psykologian maailmankongressissa Los Angelesissa kesäkuussa 2013.

Vaikka enemmistö vastaajista uskoi sisun olevan jotain, mitä joillakin yksilöillä on luonnostaan enemmän kuin toisilla, niin samalla

  • yhteensä 83% ilmaisi uskovansa, että sisu on ominaisuus jota voidaan harjaannuttaa tietoisen toiminnan kautta. Yli puolet vastaajista (53 %) oli kiinnostunut mahdollisuudesta kehittää omaa sisuaan. 

Tutkimusprofessori Carol Dweck Stanfordin yliopistosta on tutkinut uskomuksia ja asenteita, ja hänen mukaansa ne ennustavat suuressa määrin tulevaa toimintaamme (ks. tämä ja tämä tutkimusartikkeli sekä tämä artikkeli). Dweck myös esittää, että nk. kasvun asenne [growth mindset] johtaa meidät kehittämään kykyjämme. Jos emme usko, että voimme muuttua, emme luultavasti edes yritä ja jos uskomme, että pystymme niin lähdemme kurottautumaan kohti kyseistä potentiaalia. Tämä hypoteesi sisusta kehitettävänä ominaisuutena on sisun tulevan tutkimuksen ja tulevien sovelluksien kannalta merkittävä.

Sisun toivotaan myös nousevan enemmän esille suomalaisen yhteiskunnan ja elämän eri alueilla:

  • Kyselystä ilmeni, että sisusta toivotaan enemmän keskustelua niin valtamediaan kuin koulu- ja työmaailmaan (70 % vastaajista). Yhteensä myös 70 % oli sitä mieltä, että nyky-suomalaisilla ei ole tarpeeksi sisua ja 58 % toivoi, että heillä itsellään olisi enemmän sisua.

Tämän otoksen perusteella sisu näyttää olevan kaikkea muuta kuin menneen talven lumia. Sisua arvostetaan edelleen ja sitä halutaan vaalia.

Yleisesti ottaen vastaajat näyttivät uskovan, että sisukkuudella on varsin konkreettisia vaikutuksia ei vain yksilötasolla, vaan myös yhteiskunnallisesti. Yhdessä avoimessa kysymyksessä vastaajia kehoitettiin kertomaan, miltä tulevaisuuden Suomi heidän mielestään näyttäisi, jos suomalaisilla olisi enemmän sisua:

  • Vastaajat maalasivat maiseman tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa ihmiset ovat toiveikkaampia, tavoitteistaan innostuneempia ja sosiaalisesti kiinnittyneempiä [engl. more hopeful, engaged and integrated]. Heidän mielestään sisu johtaa lisääntyneeseen autonomian tunteeseen, rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja vastuullisuuteen niin yksilö- kuin yhteisötasolla [engl. pro-social behavior, honesty and greater integrity]. Se synnyttää vastaajien mukaan myös sosiaalista tukea ja antaa tilaa ns. rohkealle yrittäjyydelle [brave entrepreneurship].

Ainakin minusta nämä vastaajien nimeämät sisukkuudesta kumpuavat ominaisuudet (ja muut seuraukset) näyttävät kaikki kukoistavan yhteiskunnan rakennusmateriaaleilta. Sen hyvinvoivan, vuoden 2030 Suomen, jonka puolesta visionääri Lauri Järvilehto puhuu niin intohimoisesti ja jonka toteuttamiseen viime lokakuinen tulevaisuusselonteko lupaa viitoittaa tietä.

Uniikki termi, mutta universaali potentiaali:
Sisu on yleismaailmallinen voimavara, jolle on tarvetta

Sisu ei ole staattinen ominaisuus tai tekemisen tapa.
Se on aktiivinen toiminnan tahtotila ja rohkea asenne, jonka avulla yksilö luo sillan tämän päivän ja huomisen välille.

Sisussa piilee perustavaa laatua olevaa potentiaalia yksilön parhaan mahdollisen minän rakentamiseen, vaikeuksista selviämiseen sekä toimintaan, joka mahdollistaa venymisen yli tavanomaisen fyysisen tai psyykkisen suorituksen. Meissä on kätkettynä voimaa ja vääntöä, joka adrenaliinin tavoin vapautuu usein vasta silloin, kun sitä todella tarvitsemme. Vaikka sisu on terminä uniikisti suomalainen, se on psykologisena kapasiteettina universaali ominaisuus, josta kumpuavia tarinoita löytyy läpi kultuurien.

Sisu on uusi osa positiivisen psykologian kenttään kuuluvaa vahvuuksien tutkimusta. Sillä on potentiaalia lisätä ymmärrystämme siita, mikä mahdollistaa selviytymisen ja venymisen yli oletettujen voimavarojemme. Ehkäpä sisu mahdollistaa syvemmän resilienssin ja rohkeuden, ja sitä kautta suuremman yksilön hyvinvoinnin. Moninkertaistuessaan kenties kukoistavamman ihmiskunnan tulevaisuuden.

Elämä on sisumatka, jolle meidät on kaikki kutsuttu ja jossa jokaista meitä tarvitaan. Sinun sisukkuutesi ja lempeä lujuutesi on tarttuvaa—se leviää ympärilleen kun havuntuoksu juhannussaunasta.

Tämän kohottavan mielikuvan myötä: oikein ihanaa sydänkesää sinulle, positiivinen psykologia.fi -sivun lukija! Olemme kasvaneet viime suvesta melkein 4000 uudella FB-ystävällä ja olemme nyt hitusta vaille 7000 jäsentä vahva! Ihanaa olla näin hienossa joukossa. Yhdessä eteenpäin. Sisulla ja lempeydellä : )

© 2014 Emilia Lahti

Lähteitä, ekstroja & bonuksia kiinnostuneille:

TEDxTurku: Transforming Barriers into Frontiers – Emilia Lahti

Iltalehti: Sisu alkaa sieltä, missä sinnikkyys loppuu

Sisusta lisää lokakuussa ilmestyneessä kirjassa Positiivisen psykologian voima sekä Helsingin avoimen yliopiston syksyn 2014 positiivisen psykologian luentosarjassa.

Uuden sisututkimuksen kaikenkattava lokikirja.

The Creativity Post: Words make our worlds: Introducing sisu.

Tepora, Tuomas (2012). “Sisu”: The Finnish for “Stiff Upper Lip”? The History of Emotions Blog. (Varsin hyvä katsaus sisun historiaan. Suosittelen lämpimästi.)

Lahti, E. (2013). Above and Beyond Perseverance: An Exploration of Sisu [master’s thesis] University of Pennsylvania.


by Jätä kommentti

Positiivisen psykologian voima (ilmestyy 15.10.)

 

Positiivisen psykologian voima kansikuva

Positiivisen psykologian voima (PS-kustannus)

Rakenna vahvuuksilleni, älä märehdi heikkouksiani.

Tämä on kirja kiinnostuksesta, kukoistuksesta, onnellisuudesta ja sisukkuudesta. Positiivisen psykologian voima selventää, miksi mindfulness on yhteydessä hyvinvointiin ja mitä sisu, kutsumus ja työn imu merkitsevät hyvinvoinnin kannalta. Kirja neuvoo, miten voi rakentaa elämänsä omille vahvuuksilleen ja kuinka kasvatus, opetus ja työ voivat tuottaa iloa. Siinä pohditaan myös, ovatko positiivisuus- ja onnellisuusohjeet naiiveja.

Positiivinen psykologia tarkoittaa hyvinvoinnin psykologiaa. Sairauksien ja ongelmien sijasta positiivinen psykologia keskittyy siihen, mikä ihmisessä on toimivaa ja ehjää. Kirja on ensimmäinen suomenkielinen teos, jossa tarkastellaan yleistajuisesti positiivisen psykologian monia näkökulmia suomalaisten huippuasiantuntijoiden voimin.

Kirjaan kirjoittavien asiantuntijoiden joukko on vakuuttava: Jari Hakanen, Risto Hotulainen, Lauri Järvilehto, Kristiina Kumpulainen, Emilia Lahti, Kristiina Lappalainen, Juhani E. Lehto, Krisse Lipponen, Kirsti Lonka, Frank Martela, Anna Mikkola, Markku Niemivirta, Markku Ojanen, Esa Saarinen, Nina Sajaniemi, Katariina Salmela-Aro, Vappu Taipale, Anna Tapola, Heta Tuominen-Soini ja Lotta Uusitalo-Malmivaara. Ennakkotilaus täältä.

Arvioitu ilmestymisaika 15.10.2014
Sivumäärä n. 350
Kustantaja: PS-kustannus

(Teksti ja kuva: PS-kustannus)


by 1 kommentti

S̶e̶l̶v̶i̶y̶t̶y̶m̶i̶s̶ kukoistuspakkaus YK:n onnellisuuden päivää varten (alert: sisältää miedon kielikylvyn)

No niin, tänään se on: YK:n onnellisuuspäivä (tai un-happiness day englanniksi ; -) ). Ohessa on kaksi mahdollista tapaa juhlistaa ilon sanomaa itsensäkehittämisvinkkelistä (ja samalla pääseet viilaamaan kielitaitoa, joka meillä suomalaisilla on muuten kansainvälistä huippuluokkaa). Me olemme niin kovin vaativia itseämme kohtaan -hyvä sauma antaa chänssille mahdollisuus, right?. Se puolestaan ei varmasti haittaa, että molemmat timanttiset lahjat ovat ilmaisia. Halusin jakaa nämä varmuuden vuoksi, koska niistä saattaa olla monille iloa (vaikka ovatkin siis in English). Älä jarruta ennen kuin olet myös lukenut lopun bonusraidan (se on kaikista tärkein).

1. Positive Psychologists on Positive Psychology -vol. 2.
(ilmainen kirja positiivisesta psykologiasta)

positive psychologists on positive psychology Emilia Lahti

Yhdessä Prof. Aaron Jardenin, Maria Ovejero Brunan ja Yukun Zhaon kanssa tekemissämme haastatteluissa on mukana 14 arvostettua ja inspiroivaa eri aloilla toimivaa positiivisen psykologian asiantuntijaa. Kysyimme heidän ajatuksiaan positiivisesta psykologiasta tutkimusalana, sen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä.

Kirjaa varten haastattelemiemme ihastuttavien henkilöiden joukkoon kuuluvat mm. Adam Grant, Angela Duckworth, Esa Saarinen, James Pawelski, Tayyab Rashid, Margarita Tarragona ja Robert Biswas-Diener. Kaikki nämä kiehtovat edelläkävijät—seikkailijat kukoistavamman tulevaisuuden väsymättömässä etsinnässä—kertovat hyvin henkilökohtaisella ja aidolla tavalla oman tarinansa siitä, miten he löysivät positiivisen psykologian, hyödyntävät sitä työssään, millaisen tien he ovat kulkeneet tähän päivään ja mikä on heidän suurin intohimonsa. Kirja on innostava sisäpiirin kurkkaus näiden neljäntoista tutkijan, opettajan, kirjailijan ja psykologin elämään, jollaista harvoin saamme.

Samalla se on lukijan omaa ajattelua stimuloiva, ihastuttavan substanssirikas matka positiivisen psykologian maailmaan alan asiantuntijoiden silmin.

Kirja on hyvä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet positiivisesta psykologiasta, suunnittelevat opintoja sen parissa tai joille se on uusi kenttä. Erityisen mielenkiintoisia olivat itselleni juuri ne elämänmakuiset tarinat, joita saimme kuulla, kuten myös ne monet  elämänkokemukseen perustuvat vinkit, joita haastateltavat auliisti jakoivat. Muistivihko käteen, kahvipannu kuumaksi ja lukemaan. Tämä kirja inspiroi ja laittaa aivosolut hyrräämään! : )

Kirja YK:n onnellisuuspäivän kunniaksi ilmaiseksi täältä.

2. Virtuaalinen ONNI-konferenssi positiivisen psykologian alumnin kanssa

Kerron salalsuuden: näiden hymyjen taa kätkeytyy paljon aitoa välittämistä, rakkautta ja post-traumaattista kasvua.

Kerron salalsuuden: näiden hymyjen taa kätkeytyy paljon aitoa välittämistä, rakkautta ja post-traumaattista kasvua.

YK:n kansainvälisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin päivän kunniaksi Pennsylvanian yliopiston sovelletun psykologian opiskelijat ovat laittaneet kasaan teemaan liittyvän virtuaalikonferenssin. Sisällöltään varsin laajan aihepiirin kattavat videot ovat ilmaisia teemapäivänä eli tänään 20. maaliskuuta.

Yli 2200 ihmistä maailmanlaajuisesti on jo rekisteröitynyt mukaan. Oman ilmaisen osallistumisesi saat täältä.

Koska luonnollisena osana ihmisyyden kokemukseen kuuluu muutakin kuin onnea ja positiivisia emootioita, ovat myös allekirjoittaneen lempiaiheet, sisu ja vastoinkäymisista kasvaminen, mukana seminaarisssa.  Suomalainen rehellisen realistinen optimismi on siis myös edustettuna.

3. BONUSRAITA!
(Vaikka skippaisit kaksi yllä olevaa – tartu tähän timanttisimpaan)

volunteering in Tamil Nadu India

Niin mukavaa kuin on lukea kirjoja, kuunnella luentoja ja keskittyä oman mielen hellän rakentavaan hoivaamiseen (tai omien rajojen rankkaankin koetteluun esimerkiksi urheilun kautta) tutkimusten mukaan nopein ja usein tehokkain tapa auttaa itseään on auttaa toisia. Kuten ihana ja fiksu psykologi Tuija Matikka sanoo:

”Jos mikään muu ei auta, auta muita. Auttaminen näyttäisi vapauttavan aivojen ikiomasta apteekista dopamiinia, joka on paras lääke verenpainetta nostattavaa turhautumista vastaan.” Aiheeseen liittyvä ja Tuijan vinkkaama artikkeli täällä.

Parasta toisten auttamisessa on kuitenkin se, että tällöin et kohenna vain omaa oloasi vaan tuot usein varsin konkreettista lisäarvoa maailmaan sekä toisten ihmisten elämään.

Monesti tuntuu, että meitä vaivaa varsin kova tarve ja kiinnostus tuntea hyviä tunteita, kuin tehdä hyvää (anteeksi pikku negatiivisuusvinouma). Tämän vuoksi myös pelkään, että liian yksisilmäinen yksilön omaan hyvoinvointiin keskittyvä ajattelu, tutkimus tai tapa elää voivat johtaa siihen, että potkimme vain lisää vauhtia minäkeskeisyyden jyrääviin rattaisiin.

Huomion kohdistaminen itsestä muihin (toki omaa hyvinvointia unohtamatta) voi auttaa meitä yhdessä luomaan paremman ja positiivisemman tulevaisuuden kaikille. Se ei tule tapahtumaan siten, että kukin häärää yksinään eikä kurottaudu ulospäin. 

Ehdotan, että kun keskitymme itseemme, teemme niin ajatuksenamme pyrkiä kohti huippua kaikessa siinä, mikä tekee meistä hyveellisiä ja sisäisesti kauniita ihmisiä; samalla tiedostaen roolimme osana laajempaa systeemiä, jonka palasia me jokainen olemme.

Meillä on upea mahdollisuus sanojemme, eleidemme ja tekojemme kautta avata toisillemme ovia, luoda turvallinen ilmapiiri (jossa uskaltaa rennosti jopa mokata) ja nostaa toisia kohti parasta suoritustaan. Muiden onni on kuitenkin koko systeemin onni, right? Jos puolestaan pyrimme pitämään toiset ympärillämme keskivertoina, pysymme myös itse keskivertoina ja se on kaikilta pois.

Jaetaan rakkautta, innostusta ja kannustusta ympärillemme isoin käsin, väsymättä. Tehdään hyviä, konkreettisia tekoja toisten auttamiseksi. Etsitään hellittämättä hetkiä, jotka antavat mahdollisuuden tarjota resursseja, lämpöä, rohkaisua ja tunnustusta.

Yksi upea tapa tehdä jotain käytännöllistä on esimerkiksi Suomen UN Womenin loistava ’Tosielämän supersankarit” -kampanja, jonka tarkoituksena on voimaannuttaa naisia ympäri maailmaa ja tehdä myös siten YK:n vuosituhattavoitteista totta (niin ja nyt on muuten kansainvälinen naisten historian kuukausi). Tämän myötä lämmin kannustusnyökkäys YK:n Maria Jainille hänen väsymättömässä uurastuksessaan positiivisemman tulevaisuuden puolesta.

”Individually we contribute, together we make a difference.” -Maria Jain

Mikä on sinun bonusraitasi tänään? (Kerro se alla tai FB-sivulla : ))

Yours in sisu,
Emilia