Sisu on termi, jolla on erityinen paikka suomalaisten sydämissä. Se on kulttuurinen voimavara, joka on kantanut meitä vuosisatoja ja josta lähes jokainen suomalainen osaa kertoa jonkin tarinan.

Tähän asti sisun tutkiminen on kuitenkin rajoittunut lähinnä historian, kulttuurin ja suomalaisen identiteetin tutkimuksen aihepiireihin (ks. esim. Taramaa 2007 ml. väitöskirjan varsin kattava lähdeluettelo, Aho 1994, Stoller, 1996). Psykologisena attribuuttina sisu on jäänyt vaille systemaattista, empiiristä tutkimusta ja tarkkaa määritelmää. Ehkä myös tästä syystä sen syvin olemus tuntuu helposti lipuvan käsistämme.

Onko sisu luonteenpiirre, taipumus tai jotain mikä periytyy äidiltä tyttärelle ja on vain meillä suomalaisilla? Vai onko se kenties jotain abstraktimpaa, kuten kansallishenki tai myytti (Hintikka, 1998 s. 64)? Onko sisua enää olemassa lainkaan—muuta kuin pastillirasiassa ja sillä kuuluisalla jäänmurtajalla? Patricia Slade Lander (1991) viittaa artikkelissaan tutkimukseen, jonka mukaan sisun aika on ohitse ja se ei enää kuulu suomalaisten ominaisuuksiin.

Toimittaja Susan Heikkinen kyseli kadonneen sisun perään Suomen Kuvalehden numerossa 6/2013. Samassa sisun erikoisnumerossa julkaistiin sata lukijoiden nimeämää sisukasta suomalaista. Listaa lukiessa ihmisluonnon taipuisuus ja lujuus äärimmäisen vaikeiden tilanteiden edessä konkretisoitui varsin koskettavalla tavalla. Listaan mahtui sisukkaita ihmisiä yksinhuoltajasta sotaveteraaniin, vakavasta vammasta huolimatta tähteyteen nousseeseen urheilijaan, lannistumattomaan yrittäjään ja väkivaltaisesta suhteesta lopulta kauniiseen kukoistukseen nousseeseen naiseen. Miltei samaan aikaan ilmestyi Yhdysvaltain suurimmassa juoksulehdessä artikkeli ”Finding Sisu.”  Siinä lehden toimittaja, Adam W. Chase, matkusti Suomeen etsimään sisua ja haastattelemaan legendaarista Lasse Viréniämme. Jutun lopussa Adam kuitenkin totesi, että on jossain määrin epäonnistunut tehtävässään: hän ei kyennyt saamaan kunnollista otetta siitä, mistä sisussa lopulta on kyse.

Juuri tähän vyyhteen sotkeuduttuani päätin ryhtya tutkimaan kyseistä aihetta. (Lisää esim. oheisessa TEDx-puheessa.)

Toteutin keväällä 2013 online-kyselyn osana sovelletun positiivisen psykologian maisteriopintoihini liittyvää tutkielmaa. Tavoitteena oli kartoittaa kiehtovan kansallisominaisuutemme syvintä olemusta. Tutkimukseen vastanneiden suuri määrä yllätti minut—mutta niin yllätti myös sisu itse. Käsitteen syvyys ja monivivahteikkuus psykologisena elementtinä veivätkin allekirjoittaneen lopulta paljon aiottua pidemmälle tutkimusmatkalle. Mutta…

Onko sisulla väliä?

Sanat voivat äkkiseltään tuntua merkityksettömiltä kapistuksilta. Nehän eivät itsessään ole mitään konkreettista, jota voimme koskettaa. Sanat kuitenkin muun muassa rakentavat identiteettejä. Niissä on väkevää voimaa, jolla on kyky muuttaa niin ihmisiä kuin kokonaisia yhteiskunnallisia rakenteita.

Sanat ovat ajatuksia, jotka manifestoituvat tekoina. Ne synnyttävät potentiaalisia todellisuuksia ja edelleen konkreettisia maailmoja, joiden olemassaolosta me emme muuten tietäisi. Ne ovat kyvyllemme navigoida olemassaolon mutkikkaan verkon läpi, mitä auringonpaiste on elämälle ja uudet ideat ovat kehitykselle. Sanat (ääneen tai muuten ilmaistuna) antavat synnyn narratiiveille, jotka puolestaan ovat niin suuria tarinoita, että koko elämämme mahtuu niiden sisälle. Ne ohjaavat tulkintojamme ympäröivästä maailmasta sekä meistä itsestämme ja ovat kuin nuotteja, joiden johdattelemina rakennamme merkityksiä.

Tämän vuoksi myös sisulla on väliä. Parhaimmillaan sisun kaltaisilla vitaalisilla käsitteillä on voimaa vaikuttaa isojenkin ryhmien tai yhteisöjen toimintaan. Tämä tapahtuu kuitenkin vain, jos sisun kanavoimat rikkaat tarinat pääsevat esiin ja ovat samalla uskollisia voimalle, jota sisu psykologisena kapasiteettina heijastelee. Sisun vesittäminen kiroilemiseksi, jääräpäisyydeksi tai jopa hyväksi ’viinapaaksi’ on hauska vitsi, mutta ei tee oikeutta sille syvyydelle, potentiaalille ja moniulotteisuudelle, joka tähän vuosisatoja tarinoissamme ja teoissamme matkanneeseen voimavaraan kätkeytyy.

Sisu ja sisukkuus ovat auttaneet meitä selviämään ja kukoistamaan historiallisesti vaikeina aikoina. Sisua tarvitaan jälleen. On tullut aika puhaltaa pölyt sisun sisuksista ja antaa sille takaisin sen ääni, jos se on ollut kadoksissa.

Sisu 2.0

Sisun olemus otettiin suurennuslasin alle Pennsylvanian yliopiston psykologian laitoksen kanssa keväällä 2013 toteutetussa tutkimuksessa.  Yli tuhannen vastaajan tuottamaan dataan (M = 39 vuotta, SD 12.5, 80% naisia, 97% suomalaisia loput 3% yhdysvaltain tai muun maan kansalaisia) sekä olemassa olevaan kirjallisuuteen perustuva analyysi viittaa siihen, että sisu eroaa lähitermeistään ja tipahtaa tutkimuksellisesti omaan lokeroonsa. Seuraavassa esittelen lyhyesti muutamia keskeisiä löydöksiä.

Yleisessä keskustelussa sisuun liitetään monia eri määreitä ja siihen viitataan usein myös esimerkiksi kykynä sitoutua pitkäntähtäimen tavoitteisiin ja pysyä sinnikkäänä. Mikäli tämä on sisun olennaisin elementti, eikö se silloin ole sama kuin esimerkiksi pitkäjänteisyys? Yksi tutkimuksen tärkeimpiä tehtäviä oli tarkastella sisua suhteessa muihin samantyyppisiin käsitteisiin ja nähdä eroaako se niistä niistä merkittävällä tavalla. Yksi kyselyn 23 kysymyksestä pyysi vastaajia valitsemaan kahden hieman erilaisen sisun määritelmän välillä. Tulos jakautui seuraavasti:

• ”Sisu on voimakas psykologinen kapasiteetti, joka äärimmäisen vastoinkäymisen hetkellä auttaa yksilöä kurottautumaan yli oletettujen psyykkisten tai fyysisten voimavarojen.” (62% vastaajista)
• ”Sisu on kykyä tehdä sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti työtä jonkin pitkäntähtäimen tavoitteen eteen.” (34% vastaajista) (N= 1,193, p < .05)

Vaikka sisu siis toisinaan voi viitata tapahtumien tai toiminnan kestoon, ja sitä usein kuvataan yleisessä dialogissa sinnikkyytenä, sen uniikki olemus liittyy yksilön kykyyn selvitä äärimmäisen ylivoimaisilta tuntuvista haasteista. Sisu on voimakas psykologinen potentiaali, johon liittyy keskeisesti kurottautuminen kohti voimavaroja, joita emme sillä hetkellä tiedä olevankaan.

Vaikka enemmistö vastaajista uskoi sisun olevan jotain, mitä joillakin yksilöillä on luonnostaan enemmän kuin toisilla, niin samalla

• yhteensä 83% ilmaisi uskovansa, että sisu on ominaisuus jota voidaan harjaannuttaa tietoisen toiminnan kautta. Yli puolet vastaajista (53 %) oli kiinnostunut mahdollisuudesta kehittää omaa sisuaan. 

Tutkimusprofessori Carol Dweck Stanfordin yliopistosta on tutkinut uskomuksia ja asenteita, ja hänen mukaansa ne ennustavat suuressa määrin tulevaa toimintaamme (ks. tämä ja tämä tutkimusartikkeli sekä tämä artikkeli). Dweck myös esittää, että nk. kasvun asenne [growth mindset] johtaa meidät kehittämään kykyjämme. Jos emme usko, että voimme muuttua, emme luultavasti edes yritä ja jos uskomme, että pystymme niin lähdemme kurottautumaan kohti kyseistä potentiaalia. Tämä hypoteesi sisusta kehitettävänä ominaisuutena on sisun tulevan tutkimuksen ja tulevien sovelluksien kannalta merkittävä.

Sisun toivotaan myös nousevan enemmän esille suomalaisen yhteiskunnan ja elämän eri alueilla:

• Kyselystä ilmeni, että sisusta toivotaan enemmän keskustelua niin valtamediaan kuin koulu- ja työmaailmaan (70 % vastaajista). Yhteensä myös 70 % oli sitä mieltä, että nyky-suomalaisilla ei ole tarpeeksi sisua ja 58 % toivoi, että heillä itsellään olisi enemmän sisua.

Tämän otoksen perusteella sisu näyttää olevan kaikkea muuta kuin menneen talven lumia. Sisua arvostetaan edelleen ja sitä halutaan vaalia.

Yleisesti ottaen vastaajat näyttivät uskovan, että sisukkuudella on varsin konkreettisia vaikutuksia ei vain yksilötasolla, vaan myös yhteiskunnallisesti. Yhdessä avoimessa kysymyksessä vastaajia kehoitettiin kertomaan, miltä tulevaisuuden Suomi heidän mielestään näyttäisi, jos suomalaisilla olisi enemmän sisua:

• Vastaajat maalasivat maiseman tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa ihmiset ovat toiveikkaampia, tavoitteistaan innostuneempia ja sosiaalisesti kiinnittyneempiä [engl. more hopeful, engaged and integrated]. Heidän mielestään sisu johtaa lisääntyneeseen autonomian tunteeseen, rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja vastuullisuuteen niin yksilö- kuin yhteisötasolla [engl. pro-social behavior, honesty and greater integrity]. Se synnyttää vastaajien mukaan myös sosiaalista tukea ja antaa tilaa ns. rohkealle yrittäjyydelle [brave entrepreneurship].

Ainakin minusta nämä vastaajien nimeämät sisukkuudesta kumpuavat ominaisuudet (ja muut seuraukset) näyttävät kaikki kukoistavan yhteiskunnan rakennusmateriaaleilta. Sen hyvinvoivan, vuoden 2030 Suomen, jonka puolesta visionääri Lauri Järvilehto puhuu niin intohimoisesti ja jonka toteuttamiseen viime lokakuinen tulevaisuusselonteko lupaa viitoittaa tietä.

Uniikki termi, mutta universaali potentiaali:
Sisu on yleismaailmallinen voimavara, jolle on tarvetta

Sisu ei ole staattinen ominaisuus tai tekemisen tapa.
Se on aktiivinen toiminnan tahtotila ja rohkea asenne, jonka avulla yksilö luo sillan tämän päivän ja huomisen välille.

Sisussa piilee perustavaa laatua olevaa potentiaalia yksilön parhaan mahdollisen minän rakentamiseen, vaikeuksista selviämiseen sekä toimintaan, joka mahdollistaa venymisen yli tavanomaisen fyysisen tai psyykkisen suorituksen. Meissä on kätkettynä voimaa ja vääntöä, joka adrenaliinin tavoin vapautuu usein vasta silloin, kun sitä todella tarvitsemme. Vaikka sisu on terminä uniikisti suomalainen, se on psykologisena kapasiteettina universaali ominaisuus, josta kumpuavia tarinoita löytyy läpi kultuurien.

Sisu on uusi osa positiivisen psykologian kenttään kuuluvaa vahvuuksien tutkimusta. Sillä on potentiaalia lisätä ymmärrystämme siita, mikä mahdollistaa selviytymisen ja venymisen yli oletettujen voimavarojemme. Ehkäpä sisu mahdollistaa syvemmän resilienssin ja rohkeuden, ja sitä kautta suuremman yksilön hyvinvoinnin. Moninkertaistuessaan kenties kukoistavamman ihmiskunnan tulevaisuuden.

Elämä on sisumatka, jolle meidät on kaikki kutsuttu ja jossa jokaista meitä tarvitaan. Sinun sisukkuutesi ja lempeä lujuutesi on tarttuvaa—se leviää ympärilleen kun havuntuoksu juhannussaunasta.

Tämän kohottavan mielikuvan myötä: oikein ihanaa sydänkesää sinulle, positiivinen psykologia.fi -sivun lukija! Olemme kasvaneet viime suvesta melkein 4000 uudella FB-ystävällä ja olemme nyt hitusta vaille 7000 jäsentä vahva! Ihanaa olla näin hienossa joukossa. Yhdessä eteenpäin. Sisulla ja lempeydellä : )

© 2014 Emilia Lahti

Lähteitä, ekstroja & bonuksia kiinnostuneille:

TEDxTurku: Transforming Barriers into Frontiers – Emilia Lahti

Iltalehti: Sisu alkaa sieltä, missä sinnikkyys loppuu

Sisusta lisää lokakuussa ilmestyneessä kirjassa Positiivisen psykologian voima sekä Helsingin avoimen yliopiston syksyn 2014 positiivisen psykologian luentosarjassa.

Uuden sisututkimuksen kaikenkattava lokikirja.

The Creativity Post: Words make our worlds: Introducing sisu.

Tepora, Tuomas (2012). “Sisu”: The Finnish for “Stiff Upper Lip”? The History of Emotions Blog. (Varsin hyvä katsaus sisun historiaan. Suosittelen lämpimästi.)

Lahti, E. (2013). Above and Beyond Perseverance: An Exploration of Sisu [master’s thesis] University of Pennsylvania.