Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla


2 kommenttia

Sonja Strömsholm: ”Kun mikään muu ei auta, auta muita”

love_prison-wideOlin toissa sunnuntaina brunssilla ystäväni Mikko Jaatisen kanssa. Mikko on sellainen tyyppi, että jos hänet kerran tapaa, häntä ei koskaan unohda. Mikko on valoisa ja voimakas persoona. Hänellä on myös mieletön kyky nostaa muita ja auttaa toisia kukoistamaan. Mikon seurassa tunnen välittömästi itseni ainutlaatuiseksi ja hyväksi ihmiseksi.

Mikon seurasta inspiroituneena innostuin kertomaan hänelle oivalluksen, jonka sain joululomalla. Olin nimittäin kokenut monta päivää selittämätöntä riittämättömyyden tunnetta, väsymystä ja jopa masentuneisuutta. Mikään ei oikein tuntunut miltään ja lopulta halusin vain olla yksin. Koin, että olen tarpeeton ja huono. Aloin lopulta pääni sisällä syyttää tästä muita: “Miksi minun työpanostasi ei koskaan huomioida tarpeeksi? Miksi minun pitää aina olla se, joka soittaa porukan kasaan lauantai-iltaisin, jotta ylipäätään mitään tapahtuu? Miksi kukaan ei laita minulle ilahduttavia yllätystekstiviestejä tai kerro minulle ääneen, että olen ihana?”

Ajattelin, että ehkä minun pitää alkaa vaatia itselleni enemmän kunnioitusta, huomiota ja kannustusta. Että muuten en jaksa. Että en aina halua olla se, joka antaa. Tarvitsenhan itsekin vaikka mitä!

Vietin viimeiset lomapäiväni yksin hotellihuoneessa Oulun Radisson Blu:ssa, ja minulla oli ihanasti aikaa vain itselleni. Tuolla huoneessa 607 katsoin keskellä yötä Youtubesta ystäväni Esa Saarisen luentoja. Yhtä systeemiälyä käsittelevää puheenvuoroa katsellessani tajusin yhtäkkiä, että mitä kaipasin noina synkkinä hetkinäni, ei ollutkaan pelkkä itselle saaminen. Oikeasti koinkin vajavuutta oman rakkauteni antamisen ja näyttämisen suhteen. Oikeasti halusin edelleen antaa enemmän. Niin kuin kollegani Frank Martela sanoo: “Elämän merkitys on se, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen toisille ihmisille.” Molempia puolia tarvitaan. Olin kyllä lomalla päässyt toteuttamaan itseäni, mutta aitoa merkityksellisyyden tuottamista muille en ollut elänyt vahvasti todeksi pariin viikkoon.

Kirjoitin hotellihuoneen muistilehtiöön: “Aina kun olet masentunut, kysy itseltäsi: miten voisin antaa enemmän?”

Itselleen hyvin ominaisella tavalla Mikko kuunteli juttuni loppuun intensiivisesti ja eläytyen. Hän teki muistiinpanoja muistikirjaansa, katsoi minua pitkään hiljaa hymyillen ja alkoi sitten avata minulle upeaa johtamisfilosofiaansa. Mikko rakensi oivallustani edelleen. Hän sanoi, että monesti johtajan tehtävän ajatellaan olevan työn sujuvan tekemisen ja yksilön potentiaalin realisoitumisen mahdollistaminen. Mutta mitä jos johtajan tehtävä olisikin, paitsi auttaa muita kukoistamaan, luoda jokaiselle yksilölle sellainen vuorovaikutusympäristö, jossa kaikki nostavat toisiaan? Luoda ympäristö, jossa toisten nostaminen on mahdollisimman helppoa ja kannustettavaa. Mitä jos synnyttäisimme omalla toiminnallamme yhteisiä, itseään ruokkivia positiivisia kehiä, joissa kaikki kasvavat yhdessä suuremmiksi, kuin mitä yksilön yksin olisi ikinä mahdollista?

Samalla tavalla elää ja opettaa myös hyvä ystäväni Emilia Lahti, joka puhuu turvallisten tilojen luomisesta. Jokaisella meillä on uskomaton voima joko avata muille mahdollisuus olla jokaisessa hetkessä rauhassa ihana oma itsensä tai sitten estää sitä. Meillä on valtava voima avata muille ovia tai sulkea niitä, kuten hän usein sanoo.

Huomenna on jälleen ystävänpäivä. Mitä jos et tänä vuonna ostaisi sitä perinteistä suklaarasiaa tai alusvaatekerrastoa, vaan päättäisit luoda ystävillesi ja kanssaihmisillesi uskomattoman rakkauden taikapiirin, jossa on kaikkien on hyvä olla?

Voit vaikka aloittaa kysymällä enemmän kysymyksiä asioista, jotka ovat oikeasti toiselle tärkeitä. Tai voit aktiivisesti miettiä, mikä tuossa ihmisessä on upeaa juuri nyt ja sanoa sen hänelle spontaanisti ääneen. Tai jos joku ihminen tulee yhtäkkiä mieleesi ja ajattelet hänestä jotain kaunista ja mukavaa, kerro se heti. Kerro kasvokkain, kerro somessa, kerro puhelimitse. Kunhan kerrot. Jos epäröit, mieti miten hyvältä sinusta itsestäsi on joskus tuntunut saada toiselta yllättävä positiivinen viesti.

Tee se nyt. Avaa Facebookin viestit-kansio ja kirjoita ajatuksesi sinne. Anna tuon toisen mieleesi tulleen henkilön tulla nähdyksi sinun toimestasi. Ystäväni Jussi Lehtisen sanoin nähdyksi tuleminen on itse asiassa ainut asia, mitä todella kaipaamme. Unohda siis kerrankin itsesi ja anna enemmän. Silloin myös saat enemmän.

Kuten ystäväni Obinna Obieze on hienosti sanonut: ”Elämä on loppujen lopuksi aika yksinkertaista: kun sinä olet onnellinen, minä olen onnellinen.”

Ihanaa, rakkaudellista ja jakamisen täyteistä ystävänpäivää! ❤

Toim. huom: Psykologi Tuija ’Tuimakka ’ Matikalle sydämellinen shoutout ja kiitos otsikosta! Lisää viisauksia tältä kertakaikkisen upealta naiselta hänen kotisivultaan

Sonja Stromsholm

Kuva: Ann L. Andersson

Kirjoittaja: Sonja Strömsholm (KM) on Filosofian Akatemian asiakkuus- ja myyntijohtaja, ihmisten innostaja ja yhteisöjen rakentaja. Hän uskoo, että sisäisesti motivoituneet ihmiset ovat tehokkaampia ja saavat aikaan isoja asioita. Kun Sonja ei ole leffassa, kuntosalilla tai kuoroharjoituksissa, hän rakentaa Suomeen kutsumuksellisempaa työelämää.


1 kommentti

Maaret Kallio: Vierivä pari ei sammaloidu

 

o-HAPPY-COUPLE

Kuva: Huffington post arkisto

Tuttu tarina: Alussa pari on tulisen kuumana toisiinsa. Ei tarvitse astua kuin rapusta kynnykselle, niin sukat pyörivät jo jaloissa. Juhlissa he eivät malta pitää näppejä irti toisistaan. Vihjailevat kosketukset ja merkitykselliset katseet kertovat yhteisen hehkun odotuksesta.

Ja vielä tutumpi tarina: Kymmenen vuoden päästä pari ei kuumene enää toisistaan – paitsi korkeintaan ärsyyntyessä oikein viimeisen päälle. Seksi on hehkun sijaan ennemminkin suorite, joka vedetään velvollisuudella läpi. Intohimon liekki katosi, vaikka juuri se veti alussa vakkaa kantensa puoleen.

Seksuaalisen hyvinvoinnin tiedetään vaikuttavan voimallisesti niin parisuhteen kuin yksilön hyvinvointiin. Siitäkin huolimatta jokainen tuntee tarinoita intohimon kadottaneesta pitkästä parisuhteesta. Tosiasia on, että suomalainen seksuaalielämä ja siten sen vaikutus parisuhdetyytyväisyyteen ovat noudattaneet laskevaa tendenssiä viime vuosien ajan. Seksuaalinen hyvinvointi on niin yksilöllä kuin pareilla herkkä mittari, joka kertoo nopeasti voimien ehtymisestä tai vuorovaikutuksen ongelmista. Intohimon katoamiskertomus on tosi, muttei ainoa laatuaan. Mikä salaisuus on niillä pitkäaikaisilla pareilla, joilla intohimon liekki silti lepattaa vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin?

Intohimon mielletään kuuluvan parisuhteen alkuvaiheeseen. Seksuaalinen viehtymys vetää kumppanuksia toistensa puoleen ja lupaava seksuaalielämä vahvistaa parin sitoutumista ja kiintymystä toisiinsa. Siitäkin huolimatta seksuaalisen intohimon on osoitettu olevan pitkän parisuhteen näkökulmasta hyvinkin lyhytaikaista. Amerikkalaisten ja eurooppalaisten tutkijoiden löydökset ovat selviä: vastanaineet nauttivat onnellisuuspiikistä, joka kestää keskimäärin vain kaksi vuotta. Tämän jälkeen parin on tehtävä töitä säilyttääkseen onnellisuuden ja intohimon pitkäaikaisessa parisuhteessaan.

Tutkimukset kertovat, että tyytyväinen seksuaalielämä korreloi selkeästi onnelliseksi koetun parisuhteen kanssa. Onnelliset parit kokevat hyvän seksuaalielämän yhtenä onnensa tekijänä, kun taas onnettomat parit kokevat sen suuremmin parisuhdetyytymättömyyttä aiheuttavaksi. Seksuaalisen tyytyväisyyden vähenemisen on todettu liittyvän lisääntyneeseen riskiin erota. Seksuaalinen tyytyväisyys turvaa näin merkittävällä tavalla suhteen pysyvyyttä. Onnellisten parien odotuksetkin ovat onnellisia: he eivät käsikirjoita tulevaisuuteensa halun väistämätöntä kuolemaa, vaan uskovat sen pysyvän osana suhdetta.

Maaret Kallio 2 positiivinen psykologia

Intohimoon liittyy likeisesti myös intiimiys. Intiimiys tulee latinan sanasta intimus, joka tarkoittaa syvästi yksityisen jakamista yhteisesti. Kyky jakaa omaa sisintään ja haavoittuvuuttaan tarpeineen ja tunteineen on merkittävä tekijä tunneyhteyden kehittymisessä ja siten myös seksuaalielämän tyytyväisyydessä. Parin on tärkeää saada kokea yhdessä jaettuja tunteiden, lämmön ja hellyyden kokemuksia intiimiydessä.  Intiimiys syntyy uskalluksesta avata itseään haavoittuvuudessaan ja tulla siinä vastavuoroisesti vastaanotetuksi toisen taholta. Paradoksaalisesti vain toisistaan erillistynyt pari voi olla aidosti intiimi.

Ihmisen perustavanlaatuiset toiveet ovat ristiriitaiset. Kaipuu sekä turvalliseen läheisyyteen että tutkivaan erillisyyteen ovat olemassa jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa. Samat elementit elävät myös aikuiselämän tärkeimmässä kiintymyssuhteessa, eli useimmiten parisuhteessa. Turvallinen läheisyys on merkittävää pitkän parisuhteen onnellisuudelle, mutta samanaikaisesti kohtalokasta intohimolle. Sitoutuminen samaan kumppaniin pitkäksi ajaksi tuo haasteen intohimon säilymiselle, joka tutkitusti kaipaa vaihtelua ja uusia virikkeitä säilyäkseen. Intohimonsa säilyttävä pari osaa katsoa tuttua kumppaniaan aina uusin silmin, etsiä vaihtelua ja vireyttä suhteen sisältä, eikä sen ulkopuolelta.

Vailla vaikeuksiako sitten selviävät ne parit, jotka onnistuvat säilyttämään intohimon lepatuksen suhteessaan? Eivät sentään, mutta he onnistuvat selviämään vaikeuksistaan yhdessä. Seksuaalista tyytyväisyyttä parisuhteessa edistävät erityisesti pariskunnan kommunikointikyvyt. Näillä pareilla on enemmän taitoa keskustella seksuaalisuhteestaan, tunteistaan ja toiveistaan sekä rajoistaan. Heillä riittää motivaatiota etsiä uudelleen yhteyttä, joka on katkennut. Keskeistä ei siis ole rikkomaton tunneyhteys tai alati aktiivinen seksuaalielämä, vaan kyky luoda sitä useasti uudelleen yhdessä ja erikseen.

Pitkän parisuhteen on siis toistuvasti muututtava, jotta se pysyisi tyydyttävänä. Ja miksipä ei muuttuisi, sillä kukapa meistä säilyy samana vuosikausia? Hyviin uutisiin kuuluu sekin, että avioliiton ollessa muutoksessa, myös tyytyväisyyttä raportoidaan enemmän. Näin on esimerkiksi lasten muuttaessa pois kotoa.

Intohimon liekkiin aina uudelleen palaava pari siis kasvaa, muuttuu ja vierii, eikä siksi sammaloidu. He uskaltautuvat yhdessä erotiikan turvallisiin seikkailuihin kokeillen, leikkien ja etsien. Heillä on kykyä olla erillisiä toisistaan, erimielisiäkin ja siten myös aidosti toisten rinnalla. Molemmilla on taitoa kannatella itseään emotionaalisesti  ja siten myös pyytää tarvittaessa aitoa apua toisiltaan. Seksi ei ole totinen velvoite, vaan vaihteleva leikki, joka itsessään houkuttelee paria palaamaan uudelleen sen ääreen.

Oletko Sinä onnistunut säilyttämään seksuaalisen tyytyväisyyden pitkässä suhteessasi? Osallistu tutkimusprofessori Osmo Kontulan kanssa aloittamaamme tutkimukseen:

http://www.anna.fi/hyva-olo/suhteenne-salaisuus-osallistu-kirjoituskilpailuun/

Maaret Kallio

Kuva: Anna Dammert

Vieraskynä: Maaret Kallio kirjoittaa ja kouluttaa laajasti seksuaalisesta hyvinvoinnista, parisuhteen seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta väkivallasta. Kirjojen lisäksi hän kirjoittaa suosittuja blogeja ja kolumneja. Työssään Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalla hän tekee terapiatyötä niin parien kuin yksilöiden kanssa. Kallion haave on saada herkkyys, haavoittuvuus ja tavallisuus hyveiksi, joihin pyritään, eikä paheiksi, joita poljetaan. Lisätietoja löydät Maaretin kotisivulta www.maaretkallio.net.


2 kommenttia

Läsnäoleva kommunikointi työpaikalla

Michael Cavanagh, professorini Sydneyn yliopistosta, kiteytti organisaation menestystekijät tehokkaasti pariin lauseeseen: ”Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen LAATU ratkaisee ihmissuhteiden LAADUN organisaatiossa. Ihmissuhteiden LAATU puolestaan ratkaisee organisaation kilpailukyvyn ja menestyksen” (*1). Organisaatio ja tiimi ovat siis yhtä tehokkaita ja menestyksekkäitä kuin niiden yksilöiden välinen kommunikointi.

Organisaatiot kärsivät usein tulehtuneista ihmissuhteista, jotka rasittavat koko organisaation tekemistä ja estävät kukoistavan toiminnan organisaation eri tasoilla. Taustalla saattaa olla stressistä johtuneita tunteenpurkauksia, pitkäaikaisia egojen kamppailuja, vääriä kasvojen eleitä väärään aikaan tai ajattelemattomia kommentteja kollegan uusista ideoista.  Ne ovat saattaneet aiheuttaa väheksymisen ja märehtimisen kostonkierteen, joka on jatkunut jo vuosia. Nämä joskus vähäpätöisetkin syyt ovat saattaneet johtaa heikkoon ja puutteelliseen vuorovaikutukseen.

Yksi tärkeimmistä organisaation menestystekijöistä on läsnäoleva kommunikointi ja sitä kautta syntyvät positiiviset ihmissuhteet. Organisaatioiden ja tiimien vuorovaikutus koostuu jokaisesta pienestä hetkestä, jolloin toimijat ovat tekemisissä keskenään. Yleisin ongelma on, ettemme ole tietoisesti läsnä noissa tilanteissa. Kun keskustelemme kollegoiden kanssa, mietimme vielä edellistä keskusteluamme tai murehdimme jo seuraavia odottamassa olevia tehtäviä. Emme oikeasti kuule, mitä toinen kertoo, koska mielemme on liian kiireinen. Nykyajan palavereiden todellisuutta on usein se, että ihmiset ovat kyllä paikalla, mutta eivät läsnä. Palavereihin tullaan kännyköiden ja kannettavien kanssa, ja jatkuvasti ollaan netin äärellä. Aina uuden sähköpostin tullessa aukaistaan se ja samalla surffaillaan netissä ja facebookissa. Ollaan olevinaan läsnä. Tosiasia on, että moneen asiaan ei pysty keskittymään yhtä aikaa. Vaikka sähköpostin lukemista yritetään peitellä, muut aistivat läsnäolottomuuden ja huonon keskittymisen. Tämä johtaa usein ärtyneisyyteen ja negatiiviseen energiaan.

Jokainen kohtaaminen organisaatiossa kollegoiden kesken, oli se sitten lyhyt tai pidempi, synnyttää joko positiivista tai negatiivista energiaa. Läsnäoleva kommunikointi synnyttää yleensä positiivista energiaa ja auttaa ymmärtämään toisiamme ja toistemme näkökulmia. Sen avulla pystymme kehittämään vuorovaikutustamme huomattavasti sekä töissä, kotona että vapaa-ajalla. Matti Nykäsen filosofinen kannanotto organisaatioiden toimintaan osui aikoinaan naulankantaan – ”jokainen chäänssi on mahdollisuus”. Jokainen ihmisten välinen kohtaaminen on mahdollisuus uuteen läpilyöntiin. Kohtaamisemme ovat aina mahdollisuuksia arvonantoon ja positiivisen energian latautumiseen.

Positiivinen energia on avain organisaation toimivuudelle ja luovuudelle, ja se auttaa ihmisiä kukoistamaan työpaikalla nuutumisen sijasta. Läsnäoleva kommunikointi on elinehto kaikille ihmissuhteille. Se synnyttää positiivista energiaa myös kotioloissa. Aitoon, läsnäolevaan kommunikointiin keskittymällä moni parisuhde saisi uutta kipinää.

Lähteet:

(*1) Cavanagh, M. J. (2006). Coaching from a systemic perspective: A complex adaptive conversation. In D. Stober & A. M. Grant (Eds.), Evidence based coaching handbook. Hoboken, N J: John Wiley & Sons.

 (*2) Barter, J. 2009. Läsnäolo parisuhteissa. Julkaisematon luento. Sydney.