Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla


2 kommenttia

Sonja Strömsholm: ”Kun mikään muu ei auta, auta muita”

love_prison-wideOlin toissa sunnuntaina brunssilla ystäväni Mikko Jaatisen kanssa. Mikko on sellainen tyyppi, että jos hänet kerran tapaa, häntä ei koskaan unohda. Mikko on valoisa ja voimakas persoona. Hänellä on myös mieletön kyky nostaa muita ja auttaa toisia kukoistamaan. Mikon seurassa tunnen välittömästi itseni ainutlaatuiseksi ja hyväksi ihmiseksi.

Mikon seurasta inspiroituneena innostuin kertomaan hänelle oivalluksen, jonka sain joululomalla. Olin nimittäin kokenut monta päivää selittämätöntä riittämättömyyden tunnetta, väsymystä ja jopa masentuneisuutta. Mikään ei oikein tuntunut miltään ja lopulta halusin vain olla yksin. Koin, että olen tarpeeton ja huono. Aloin lopulta pääni sisällä syyttää tästä muita: “Miksi minun työpanostasi ei koskaan huomioida tarpeeksi? Miksi minun pitää aina olla se, joka soittaa porukan kasaan lauantai-iltaisin, jotta ylipäätään mitään tapahtuu? Miksi kukaan ei laita minulle ilahduttavia yllätystekstiviestejä tai kerro minulle ääneen, että olen ihana?”

Ajattelin, että ehkä minun pitää alkaa vaatia itselleni enemmän kunnioitusta, huomiota ja kannustusta. Että muuten en jaksa. Että en aina halua olla se, joka antaa. Tarvitsenhan itsekin vaikka mitä!

Vietin viimeiset lomapäiväni yksin hotellihuoneessa Oulun Radisson Blu:ssa, ja minulla oli ihanasti aikaa vain itselleni. Tuolla huoneessa 607 katsoin keskellä yötä Youtubesta ystäväni Esa Saarisen luentoja. Yhtä systeemiälyä käsittelevää puheenvuoroa katsellessani tajusin yhtäkkiä, että mitä kaipasin noina synkkinä hetkinäni, ei ollutkaan pelkkä itselle saaminen. Oikeasti koinkin vajavuutta oman rakkauteni antamisen ja näyttämisen suhteen. Oikeasti halusin edelleen antaa enemmän. Niin kuin kollegani Frank Martela sanoo: “Elämän merkitys on se, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen toisille ihmisille.” Molempia puolia tarvitaan. Olin kyllä lomalla päässyt toteuttamaan itseäni, mutta aitoa merkityksellisyyden tuottamista muille en ollut elänyt vahvasti todeksi pariin viikkoon.

Kirjoitin hotellihuoneen muistilehtiöön: “Aina kun olet masentunut, kysy itseltäsi: miten voisin antaa enemmän?”

Itselleen hyvin ominaisella tavalla Mikko kuunteli juttuni loppuun intensiivisesti ja eläytyen. Hän teki muistiinpanoja muistikirjaansa, katsoi minua pitkään hiljaa hymyillen ja alkoi sitten avata minulle upeaa johtamisfilosofiaansa. Mikko rakensi oivallustani edelleen. Hän sanoi, että monesti johtajan tehtävän ajatellaan olevan työn sujuvan tekemisen ja yksilön potentiaalin realisoitumisen mahdollistaminen. Mutta mitä jos johtajan tehtävä olisikin, paitsi auttaa muita kukoistamaan, luoda jokaiselle yksilölle sellainen vuorovaikutusympäristö, jossa kaikki nostavat toisiaan? Luoda ympäristö, jossa toisten nostaminen on mahdollisimman helppoa ja kannustettavaa. Mitä jos synnyttäisimme omalla toiminnallamme yhteisiä, itseään ruokkivia positiivisia kehiä, joissa kaikki kasvavat yhdessä suuremmiksi, kuin mitä yksilön yksin olisi ikinä mahdollista?

Samalla tavalla elää ja opettaa myös hyvä ystäväni Emilia Lahti, joka puhuu turvallisten tilojen luomisesta. Jokaisella meillä on uskomaton voima joko avata muille mahdollisuus olla jokaisessa hetkessä rauhassa ihana oma itsensä tai sitten estää sitä. Meillä on valtava voima avata muille ovia tai sulkea niitä, kuten hän usein sanoo.

Huomenna on jälleen ystävänpäivä. Mitä jos et tänä vuonna ostaisi sitä perinteistä suklaarasiaa tai alusvaatekerrastoa, vaan päättäisit luoda ystävillesi ja kanssaihmisillesi uskomattoman rakkauden taikapiirin, jossa on kaikkien on hyvä olla?

Voit vaikka aloittaa kysymällä enemmän kysymyksiä asioista, jotka ovat oikeasti toiselle tärkeitä. Tai voit aktiivisesti miettiä, mikä tuossa ihmisessä on upeaa juuri nyt ja sanoa sen hänelle spontaanisti ääneen. Tai jos joku ihminen tulee yhtäkkiä mieleesi ja ajattelet hänestä jotain kaunista ja mukavaa, kerro se heti. Kerro kasvokkain, kerro somessa, kerro puhelimitse. Kunhan kerrot. Jos epäröit, mieti miten hyvältä sinusta itsestäsi on joskus tuntunut saada toiselta yllättävä positiivinen viesti.

Tee se nyt. Avaa Facebookin viestit-kansio ja kirjoita ajatuksesi sinne. Anna tuon toisen mieleesi tulleen henkilön tulla nähdyksi sinun toimestasi. Ystäväni Jussi Lehtisen sanoin nähdyksi tuleminen on itse asiassa ainut asia, mitä todella kaipaamme. Unohda siis kerrankin itsesi ja anna enemmän. Silloin myös saat enemmän.

Kuten ystäväni Obinna Obieze on hienosti sanonut: ”Elämä on loppujen lopuksi aika yksinkertaista: kun sinä olet onnellinen, minä olen onnellinen.”

Ihanaa, rakkaudellista ja jakamisen täyteistä ystävänpäivää! ❤

Toim. huom: Psykologi Tuija ’Tuimakka ’ Matikalle sydämellinen shoutout ja kiitos otsikosta! Lisää viisauksia tältä kertakaikkisen upealta naiselta hänen kotisivultaan

Sonja Stromsholm

Kuva: Ann L. Andersson

Kirjoittaja: Sonja Strömsholm (KM) on Filosofian Akatemian asiakkuus- ja myyntijohtaja, ihmisten innostaja ja yhteisöjen rakentaja. Hän uskoo, että sisäisesti motivoituneet ihmiset ovat tehokkaampia ja saavat aikaan isoja asioita. Kun Sonja ei ole leffassa, kuntosalilla tai kuoroharjoituksissa, hän rakentaa Suomeen kutsumuksellisempaa työelämää.


Jätä kommentti

Heikki Peltola: Menestys alkaa sanasta me

Kuva: Reuters

Kuva: Reuters

Oscar-gaalassa palkittiin filmitaivaan tähtiä ja hehkutettiin tarinoita, jotka ovat syvästi koskettaneet miljoonien ihmisten tunteita. Juhlan loputtua iski toisenlainen todellisuus. Uutisissa kerrottiin Putinin ristiretkestä Krimillä ja Ukrainassa, somessa puitiin hahmokilpailun voittajia ja päiviteltiin takatalvea.Heräsi kaksi kysymystä: Mikä meitä riivaa? Mikä meidät pelastaisi?

Oma vastaukseni molempiin on: yhteistyö, yhdessä tekeminen. Monia vaivaa joko ajoittainen avuttomuus tai pysyvä kyvyttömyys toimia yhdessä. Meidät pelastaa kaikesta pahasta vain kyky toimia yhdessä tavalla, joka on ylevin tapa toimia: yhtenä tekeminen.

Arkemme apeus tai upeus riippuu siitä, miten kohtelemme toisiamme. Kaikki luomamme hyvä on syntynyt ihmisten kyvystä toimia yhdessä. Olemme onnistuneet luomaan maan antimista häikäisevää aineellista hyvää, joskin vain pienelle vähemmistölle. Ihmiskunnan enemmistö elää lähestulkoon toivottomassa tilanteessa. Heiltä puuttuu sekä aineellinen että henkinen hyvä.

Mitä voisi ja pitäisi tehdä? Miten saisimme yhteistyön tuottamaan Oscareita eikä ristiretkiä ja tyhjänpäiväisyyksiä?

Yhteistyö on taitolaji. Sitä voi ja pitää harjoitella. Tässäkin lajissa huiput harjoittelevat enemmän kuin harrastelijat. He tekevät, oppivat virheistään, eivät lopeta kesken. Mutta tämä ei riitä. Pitää mennä syvemmälle syihin ja seurauksiin, tutustua mielen mekanismeihin.

Parhaat tulokset saadaan ison haasteen edessä. Kun yritetään synnyttää jotakin sellaista, josta kenelläkään ei ole tarkkaa käsitystä, jokainen joutuu haastamaan itsensä, venymään ja antamaan kaikkensa. Näin tekeminen tuottaa eniten iloa ja lopussa seisoo iso kiitos.

Kun aletaan tehdä elokuvaa, kukaan ei tiedä, millainen leffa syntyy. Satojen ihmisten joukko syttyy toisistaan ja löytää itsestään sellaista, mitä ei tiennyt olevan tai osaavansa. Lopputuotos ei ole ohjaajan, tähtien, käsikirjoituksen eikä lavastuksen ansiota, se on aina enemmän tai vähemmän. Kukaan ei voi ottaa kunniaa kokonaisuudesta, se kuuluu kollektiivisesti kaikille.

Yhdessä tekemisen maagisin muoto on yhtenä toimiminen. Se on useimmille tuttu tila. Kohoamme siihen vapautuessamme pätemisen ja pelkäämisen moodeista. Silloin kaikkiin iskee yhteinen hillitön halu saada aikaan jotain erityisen ihmeellistä.

Tässä tilassa elämä hyväilee, homma sujuu, rikotaan minuuden rajat. Kun ihminen oivaltaa, että ihmeitä ei synny soolona, vaan kaikessa kivassa on mukana aina vähintään kaksi ihmistä, hän haluaa säätää oman egonsa hakemaan parhaita ratkaisuja, eikä keskity pitämään kiinni omasta kannastaan tai keräämään itselleen irtopisteitä onnistumisesta.

Yhtenä tekemisen esteitä on useita. Osa niistä liittyy ihmisten psykologiseen lataukseen, itsetuntoon tai omakuvaan, osa on luonteeltaan systeemisiä, rakenteellisia. Kun halutaan ratkaista isoja ongelmia, pitää möyhiä molempia. Ihmisiä on rohkaistava uhmaamaan paitsi kehnosti toimivia käytäntöjä, myös itseään koskevia latteuksia. Mieleen on koodattava osaamisen ja onnistumisen tahto.

Heikki Peltola positiivinen psykologia

Yhtenä tekemisen toteutuessa kukaan ei alista eikä alistu. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki saavat tehdä mitä lystäävät, päinvastoin. Järjestys pitää olla ja kaikkien on sitouduttava samoihin sääntöihin.

Monien mielestä tämä on vaikeata tai mahdotonta. Päinvastoin, se on luontainen ja helpoin tapa toimia. Ihmiset on luotu ja tarkoitettu toimimaan yhdessä, kukaan ei pärjää yksin. Tarvitsemme toisia vauvana ja vanhainkodissa, mutta myös kaikkina vuosina siinä välissä.

Itsekkyys on opittu tapa, mutta siitä voi onneksi oppia pois. Aivojen tehtävä ei ole eristää ihmisiä, vaan yhdistää ja luoda yhteyksiä. Itsekkyys on aivovamma, josta pitää päästä eroon.

Itseriittoiset ja kaiken tietävät jääräpäät ovat riesa ja este yhteistyölle. Heiltä puuttuu ihmisenä olemisen taidoista tärkein: kyky kuunnella toisia ja oppia muuttamaan mieltään niin, että löytyy paras mahdollinen ratkaisu.

Yhtä suuri este yhtenä tekemiselle ovat alimieliset, itseään vähättelevät ihmiset. Sellaiset vetäytyvät vastuusta ja pitävät suunsa kiinni silloin, kun pitäisi puhua ja puuttua epäkohtiin. Heidän takiaan yhteistä hyvää syntyy vähemmän kuin voisi syntyä ja tyrannit pysyvät viroissaan.

Kenenkään etu ei ole, että ihmiset käyttävät vain pientä osaa kyvyistään. Siksi alimielisiä pitää kaikin keinoin houkutella yhteisiin talkoisiin kysymällä, kuuntelemalla, rohkaisemalla ja rakastamalla.

Paras palkinto on lopulta se, että näkee työnsä tulokset ja kokee tehneensä hyvää toisille. Oscareita ei riitä kaikille, mutta jokainen voi nauttia hyvän työn hedelmistä arkensa keskellä tekemällä omat askareensa suurella sydämellä, intohimolla ja iloiten. Kun näin tekee, ei kaipaa patsaita ja palkintoja. Kun kiitosta ei halua, arvostusta tulee yli tarpeen. Kannattaa luopua arvostuksen odottamisesta ja keskittyä sen antamiseen. Jokaisen lähellä on ihmisiä, jotka elävät eriasteisessa arvostusvajeessa, eivätkä siksi löydä omaa loistoaan.

Elämä ei ole egotrippi. Se on toisten kanssa tekemistä, egon säätämistä sopivaksi, loputonta oppimista. Luottamista, ei luovuttamista. Tukemista, ei taistelua. Hyvän näkemistä hyvässä ja puuttumista pahaan.

Tässä pelissä on isot panokset. Aseilla sitä ei voiteta. Eikä Oscareilla. Tarvitaan syvää ymmärrystä mielen malleista ja virittymistä toimimaan niin, että väylä toisiin pysyy auki. Sellainen mieli on herkkä, tarkka, valpas, nöyrä, utelias ja tosi. Se ei uppoudu itseensä, vaan kytkeytyy toisiin.

Me on ehkä suomen kielen kaunein sana. Siihen liittyvä tunne ilmentää sitä, mistä elämässä on kyse. Monet elämän ongelmat ovat itse aiheutettuja ja häviävät, kun vaihtaa sanan minä tilalle me.

Heikki biokuvaVieraskynä: Nostemestari Heikki Peltola on 16 vuoden ajan etsinyt käytännön keinoja tuottaa nostetta ja  hohtoa yli tuhannen työyhteisön kanssa. Hän on  kirjoittanut seitsemän kirjaa työstä, elämästä,  itsensä ja toisten johtamisesta. Mm. Hikeä ja hurmosta, Jokaisella on juttunsa, Hohtoa kohti,  Yhtenä – kun minästä kasvaa me ja Tuhat  tulimmaista! – Heikismin helmiä (2014).

Lisää Heikin ajatuksista ja toiminnasta:  www.nostetuotanto.fi.


Jätä kommentti

Kateudesta briljanssin imuun

Water colors Davey Yaden USA

Mitä sinusta heijastuu? Kuva: Lovely and smart Davey Yaden, MAPP ´12

”Olennaista ei ole kateus sinänsä, vaan se mitä tekee, kun kokee kateutta. Toista voi kannustaa tai pyrkiä itse parantamaan suoritustaan. Mutta jos kateus saa ylivallan, ihminen ei anna arvoa toiselle ja vähättelee tämän suorituksia joko mielessään tai puhumalla pahaa selän takana. Tavallista on myös se, ettei henkilö sano yhtään mitään. Näin hän ikään kuin ohittaa toisen onnistumisen ja eristää tämän sosiaalisesti.”

Näin kirjoittaa upea Marjatta Jabe Talouselämä-lehden jutussaan Kateudessa on energiaa, näin käytät sitä rakentavasti.

Lainauksen viimeinen lause muistuttaa minua parivaljakko Esa Saarisen ja Raimo Hämäläisen uraauurtavan systeemiälyteorian käsitteestä ´system of holding back´, joka viittaa siihen, että pidättäydymme antamasta kiitosta, tunnustusta ja kannustusta. Ei se kaada maailmaa, jos näin käy toisinaan, mutta ongelmana on, että nämä mikroreaktiot siellä ja täällä ovat usein systeemisiä ts. siitä tulee usein toistuva reaktiotapa.

On hyvä miettiä, millaisia seurauksia tunnustuksen jemmaamisella on esimerkiksi työyhteisössä, omassa parisuhteessa tai vaikka lasten kasvatuksessa pitkällä tähtäimellä. Pysähdy minuutiksi. Mieti kaksi tulevaisuuden skenaariota. Toinen, missä tietoisesti ja pidättelemättä annat kiitosta, vaikkapa omalle rakkaallesi tai esimerkiksi töissä sille tyypille, joka on aina ärsyttävän kummasti jotenkin parempi kuin sinä. Kuvittele myös toinen vaihtoehto, missä suljet suusi suppuun ja olet kuin et olisi mitään nähnytkään, kun huomaat toisen menestyvän ja onnistuvan. Millaisiin tapahtumiin, olosuhteisiin tai psyykkisen kompetenssin rakentumiseen nämä kaksi mallia johtavat? Me elämme systeemin keskellä. Teoillamme on aina seurauksia ja ne ovat joko plus- tai miinusmerkkisiä.

Maria Piritta photo creds highline may 2013

Highline, Manhattan 2013. Kuva: Maria Piritta

On helppoa olla hiljaa. Liian helppoa, ja höh, sehän vain tarkoittaa, että mitään paheksuttavaa ei ainakaan ole. Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Jokaisen meidän korvien välissä myllää pieni (tai suurempi) pelko siitä, että mokaa, ei ole riittävä tai tulee nolatuksi. Että on vähemmän, kuin mitä on antanut muiden olettaa.  Jollain tasolla jokainen tarvitsee hyväksyntää ja arvostusta (ellei sitten ole zombi tai sosiopaatti). Tämä ei ole mitään höpöpehmoa paapomista, vaan ihan vain ihmisyyden peruselementti.

Jos sinusta tuntuu, että panttaat kiitosta, niin ei mitään hätää. Tärkeintä on tunnistaa tämä pihtailu ja sen jälkeen opetella toimintamalli, jossa kiitoksen antamisesta tulee pikkuhiljaa automaattinen tapa. Ihanaa on tarkkailla niitä reaktioita omassa ympäristössään, joita kiitoksen antamisesta yleensä peräti välittömästi seuraa. Meillä on upea mahdollisuus sanojemme, eleidemme ja tekojemme kautta avata toisillemme ovia, luoda turvallinen ilmapiiri (jossa uskaltaa rennosti jopa mokata) ja nostaa toisia kohti parasta suoritustaan. Muiden onni on kuitenkin koko systeemin onni, right? Jos puolestaan pyrimme pitämään toiset ympärillämme keskivertoina, pysymme myös itse keskivertoina ja se on kaikilta pois.

Haastan sinut tekemään pienen kokeen. Pyri tietoisesti antamaan tunnustusta seuraavan viikon ajan AINA, kun näet siihen aihetta. Jos ei heti tunnu, että on aihetta, niin oikein tönkimällä töngi jotain hyvää. Tee näin töissä ja/tai kotona. Jos ehdit, niin raportoi ihmeessä tänne.

Emilia Lahti Kristinalle ja Jyrkille

Toukokuinen kuu. Villanova, Pennsylvania 2013. Kuva: Emilia

Nopea loppukaneetti vielä. Minulla on nykyään periaate, että pyrin tietoisesti viettämään aikani itseäni HUOMATTAVASTI fiksumpien, kokeneempien ja kaikin puolin valovoimaisempien ihmisten kanssa. Mitä terävämpi, osaavampi tai hyveellisempi tyyppi, niin sitä parempi. Jos peräti kateusmittarin neula värähtää, niin tiedän, että silloin varsinkin olen oikeassa paikassa! Miksi? Koska tämä auttaa myös minua ylittämään itseni ja tulemaan siten parhaaksi mahdolliseksi Emiliaksi. Ennen kaikkea, se tarjoaa kauniin aitiopaikan sen tarkkailemiseen (ja siitä inspiroitumiseen), mitä ihmiset ympärilläsi tekevät ja miten he käyttävät vahvuuksiaan saavuttaakseen unelmansa. Briljanssin imussa on ihana leijua ja koko systeemi kohottuu tällaisen ketjureaktion kautta.

Pakko lainata ajatus edellisestä viestistä, kun sanoma on niin tärkeä ja osuu tähän: Jaa informaatiota, ideoita, innostusta ja kannustusta ympärillesi isoin käsin, väsymättä. Etsi hellittämättä hetkiä, jotka antavat mahdollisuuden tarjota resursseja, tietoa, lämpöä, rohkaisua…ja sitä ihanaa, lentoon nostattavaa tunnustusta.

Voitokasta viikonloppua, pp.fi-family!

Emilia


2 kommenttia

Läsnäoleva kommunikointi työpaikalla

Michael Cavanagh, professorini Sydneyn yliopistosta, kiteytti organisaation menestystekijät tehokkaasti pariin lauseeseen: ”Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen LAATU ratkaisee ihmissuhteiden LAADUN organisaatiossa. Ihmissuhteiden LAATU puolestaan ratkaisee organisaation kilpailukyvyn ja menestyksen” (*1). Organisaatio ja tiimi ovat siis yhtä tehokkaita ja menestyksekkäitä kuin niiden yksilöiden välinen kommunikointi.

Organisaatiot kärsivät usein tulehtuneista ihmissuhteista, jotka rasittavat koko organisaation tekemistä ja estävät kukoistavan toiminnan organisaation eri tasoilla. Taustalla saattaa olla stressistä johtuneita tunteenpurkauksia, pitkäaikaisia egojen kamppailuja, vääriä kasvojen eleitä väärään aikaan tai ajattelemattomia kommentteja kollegan uusista ideoista.  Ne ovat saattaneet aiheuttaa väheksymisen ja märehtimisen kostonkierteen, joka on jatkunut jo vuosia. Nämä joskus vähäpätöisetkin syyt ovat saattaneet johtaa heikkoon ja puutteelliseen vuorovaikutukseen.

Yksi tärkeimmistä organisaation menestystekijöistä on läsnäoleva kommunikointi ja sitä kautta syntyvät positiiviset ihmissuhteet. Organisaatioiden ja tiimien vuorovaikutus koostuu jokaisesta pienestä hetkestä, jolloin toimijat ovat tekemisissä keskenään. Yleisin ongelma on, ettemme ole tietoisesti läsnä noissa tilanteissa. Kun keskustelemme kollegoiden kanssa, mietimme vielä edellistä keskusteluamme tai murehdimme jo seuraavia odottamassa olevia tehtäviä. Emme oikeasti kuule, mitä toinen kertoo, koska mielemme on liian kiireinen. Nykyajan palavereiden todellisuutta on usein se, että ihmiset ovat kyllä paikalla, mutta eivät läsnä. Palavereihin tullaan kännyköiden ja kannettavien kanssa, ja jatkuvasti ollaan netin äärellä. Aina uuden sähköpostin tullessa aukaistaan se ja samalla surffaillaan netissä ja facebookissa. Ollaan olevinaan läsnä. Tosiasia on, että moneen asiaan ei pysty keskittymään yhtä aikaa. Vaikka sähköpostin lukemista yritetään peitellä, muut aistivat läsnäolottomuuden ja huonon keskittymisen. Tämä johtaa usein ärtyneisyyteen ja negatiiviseen energiaan.

Jokainen kohtaaminen organisaatiossa kollegoiden kesken, oli se sitten lyhyt tai pidempi, synnyttää joko positiivista tai negatiivista energiaa. Läsnäoleva kommunikointi synnyttää yleensä positiivista energiaa ja auttaa ymmärtämään toisiamme ja toistemme näkökulmia. Sen avulla pystymme kehittämään vuorovaikutustamme huomattavasti sekä töissä, kotona että vapaa-ajalla. Matti Nykäsen filosofinen kannanotto organisaatioiden toimintaan osui aikoinaan naulankantaan – ”jokainen chäänssi on mahdollisuus”. Jokainen ihmisten välinen kohtaaminen on mahdollisuus uuteen läpilyöntiin. Kohtaamisemme ovat aina mahdollisuuksia arvonantoon ja positiivisen energian latautumiseen.

Positiivinen energia on avain organisaation toimivuudelle ja luovuudelle, ja se auttaa ihmisiä kukoistamaan työpaikalla nuutumisen sijasta. Läsnäoleva kommunikointi on elinehto kaikille ihmissuhteille. Se synnyttää positiivista energiaa myös kotioloissa. Aitoon, läsnäolevaan kommunikointiin keskittymällä moni parisuhde saisi uutta kipinää.

Lähteet:

(*1) Cavanagh, M. J. (2006). Coaching from a systemic perspective: A complex adaptive conversation. In D. Stober & A. M. Grant (Eds.), Evidence based coaching handbook. Hoboken, N J: John Wiley & Sons.

 (*2) Barter, J. 2009. Läsnäolo parisuhteissa. Julkaisematon luento. Sydney.


1 kommentti

Positiivinen ilmapiiri luo perustan optimaalisuuden johtamiselle

Johtajuudella ja johtamisella on iso merkitys työssäviihtymiselle ja siten organisaation menestykselle. Ruotsissa toteutettu tutkimus löysi vahvan yhteyden epäpätevän johtamisen ja vakavien sydäntautiriskien ja sydänkohtausten välillä (*1). Toisen tutkimuksen mukaan yli 50% ihmisistä nuutuu ja oleilee työpaikalla eikä ole sitoutunut työhönsä (*2).

Olen toiminut yli kymmenen vuotta organisaatioiden kehittämistehtävissä. Olen läheltä seurannut monien organisaatioiden epäinhimillistä, lannistavaa ja jopa nöyryyttävää johtamista. Sellainen johtajuus kuihduttaa työntekijöiden halua laittaa itsensä likoon. Usein näiden tarinoiden taustalla on pienet arkipäiväiset asiat ja niistä johtuvat ilmapiiriongelmat, jotka ovat hiljalleen kasvaneet suureksi ilkeilyksi ja takapiruiluksi ja saastuttaneet koko organisaation ilmapiirin. Joskus tuntuu hassulta, miten jopa iloisen huomenen sanominen kollegoille aamulla ja sitä kautta positiviisen vireen luominen päivään tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Positiivisella ilmapiirillä on suuri merkitys ihmisten viihtyvyyteen, työtehoon, päätöksentekokykyyn sekä luovuuteen työpaikalla. Se on yksi tärkeimmistä tekijöistä optimaalisesti toimivassa organisaatiossa (*3). Menestyviä tiimejä tutkittaessa havaittiin, että menestyvät tiimit (high-performance teams) kokivat viisi kertaa enemmän positiivisuutta negatiivisuuteen verrattuna. Vastaavasti taas huonosti suoriutuvissa tiimeissä (low-performance teams) jäsenet kokivat kolme kertaa enemmän negatiivisuutta kuin positiivisuutta (*4). Tämä tutkimus on merkittävä osoitus ilmapiirin merkityksestä organisaatioiden menestykselle.

 

Ensin sinut sivuutetaan. Sitten sinulle nauretaan. Sitten sinua vastustetaan. Ja silloin oletkin jo voittanut. – Mahatma Gandhi: Uusien asioiden yrittämisen kaava (* 5, lainattu Himanen, 2010)

Myönteinen ilmapiiri syntyy avoimuudesta ja toistemme arvostamisesta. Yksi johtajan tärkeimpiä tehtäviä on edesauttaa arvonannon kulttuuria ja yhteisen tekemisen meiningin syntymistä organisaatioon. Menestyvälle ryhmälle, tiimille tai organisaatiolle ei ole tyypillistä pilkallinen ivanauru, työajan kyttäily, juoruilukulttuuri tai selkään puukotuksen mentaliteetti. Siihen ei kuulu pelottelu ja kiristys, vaan kannustus sekä omien että yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Positiivinen ilmapiiri edesauttaa myös uskallusta kokeilla uutta ilman virheistä naulitsemisen pelkoa. Monet uudet luovat läpilyönnit ovat vaatineet ensin kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia virheitä ja epäonnistumisia. Positiivinen johtaminen mahdollistaa ilmapiirin, jossa vallalla ei ole byrokraattinen pelon kulttuuri vaan mahdollisuuksien ja kokeiluiden kulttuuri.

Emme saa kuitenkaan hairahtua positiivisuuden yliarvostamiseen. Tutkimukset tukevat näkemystä, että tarvitsemme myös negatiivisuutta (*4,*6). Yksilöt, tiimit ja organisaatiot eivät voi elää jatkuvassa positiivisuuskierteessä. Positiivinen johtaminen ei siis tarkoita, ettei negatiivista asioista puhuttaisi organisaatiossa. Positiiviselle ilmapiirille on tunnusomaista, että myös negatiiviset ja arat asiat osataan kohdata inhimillisellä ja rakentavalla tavalla.

 

Avoin dialogi kehittää ilmapiiriä

Hyvä tapa positiivisen ja avoimen ilmapiirin kehittämiseen ja negatiivisuuden kohtaamiseen on käydä säännöllistä dialogia. Dialogi on kahden tai useamman ihmisen avointa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on laajentaa näkökulmia ja synnyttää YHTEISTÄ ymmärrystä. Se tarkoittaa yhdessä keskustelua, jossa kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa keskustelun kulkuun ja sanoa oma mielipiteensä asioista. Mielestäni yksi tärkein inhimillisen ja positiivisen johtamisen edellytys on, että kaikilla tulee olla oikeus tulla kuulluksi. Kaikilla tiimien ja organisaatioiden jäsenillä tulisi olla tunne, että heitä varten on olemassa foorumi, jossa heidän ajatuksiaan ja näkökulmiaan kuunnellaan. Se edistää luottamusta, turvallisuutta, ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä estää kateellista kyräilyä ja keskinäistä kilpailua. Normaalisti tiimien ja työryhmien palavereissa ei ole aikaa rikastavalle dialogille, vaan niissä keskitytään enemmän tehtävälistojen ja työtehtävien läpikäyntiin. Jokaisen organisaation olisi hyvä luoda tapa, jossa kuukausittain olisi pyhitetty aikaa vain dialogin käymiselle ja toisilta oppimiselle.

Viitteet:

(*1) lainattu, Paha pomo sairastuttaa sydämen: tekniikka & talous: http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article172475.ece

(*2) Ben-Shahar, T. 2008. Positive Leadership. julkaisematon luento. Happiness & its causes seminaari. Sydney.

(*3) Mathieu, J.E. & Zajak, D.M. 1990. A review and meta-analysis of the antecedents, correlates, and consequences of organisational commitment, Psychological Bulletin, 108.

(*4) Losada, M., & Heaphy, E. (2004). The Role of Positivity and Connectivity in the Performance of Business Teams American Behavioural Scientist, 47(6)

(*5) Himanen, P. 2010. Kukoistuksen käsikirjoitus. WSOY.

(*6) Fredrickson, B. 2009. Positivity. Crown Publishers