Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla

Tag Archives: onnellisuus

Photo by Ismael Nieto @Unsplash


by 2 kommenttia

PsT Sirkkaliisa Heimonen: Ikäihmisten tarinoissa piilevät avaimet hyvinvointiin

Meillä on paljon opittavaa toinen toisiltamme. Nuo aarteet tosin löytää vain, jos pysähtyy kuuntelemaan ja näkemään. Psykologi, PsT Sirkkaliisa Heimonen ehdottaa, että käytämme enemmän aikaa varttuneelta ikäpolvelta oppimiseen.

’Kannattaa katsoa, mikä on jäljellä ja nauttia siitä’

Näin sanoi eräs ikäihminen minulle muutama vuosi sitten, kun keskustelimme hyvästä elämästä. Tarina, tilanne ja sanottu on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Yhtä hyvin tuo lause voisi olla ote jostain elämäntaito-oppaasta. Niissä kirjoitetaan usein juuri asennoitumisen voimasta, haasteista selviytymisestä ja kiitollisuuden merkityksestä. Lauseessa on sisällä kuitenkin kokonainen tarina, ihmisen oma kokemus ja sen henkilökohtainen merkitys. Asennoitumisen tärkeys on kiteytynyt ja tullut eläväksi kokemuksen kautta.

’Pitkä elämänkokemus, sitä kun vähän pöyhii, sieltä löytyy pintaan vaikka minkälaisia aarteita’

Näin kirjoitti eräs ikäihminen minulle pari vuotta sitten, kun olin esittänyt avoimen kirjoituspyynnön mielen hyvinvoinnin merkityksistä. Mielestäni tuo lause on upea kuvaus ikääntymisestä. Vuodet tekevätkin ihmisestä rikkaan ja pitkästä elämänkokemuksesta voi ammentaa aarteita.

Ikäihmisten kanssa käymäni keskustelut ja heidän kirjoitustensa lukeminen ovat vieneet hyvän elämän peruskysymysten äärelle. He ovat kertoneet omia tarinoitaan, kuvanneet omia elämänarvojaan, yksittäisiä itselleen merkityksellisiä asioita ja sitä, miten he elämän eteen tuomiin haasteisiin suhtautuvat. Heidän kertomastaan voi summata sen, että mielen hyvinvointia vahvistavat asiat löytyvät tavallisesta arjesta. Niiden tunnistaminen ja arvostaminen on avaintaito. Myönteiset ihmissuhteet, omat tavoitteet ja ilon aiheet ovat tärkeitä voiman lähteitä. Toinen havainto liittyy asennoitumiseen. Myönteinen ja hyväksyvä asennoitumisen tapa, mielenkiinnon säilyttäminen ja oppimisen halu sekä odottava suhtautuminen tulevaan kannattelevat. Niitä kannattaa tietoisesti vaalia.

Hannes Hynönen (Kuva Taru Hokkanen)

”Ei ilo tule itsestään, sitä pitää osata hieman kehrätä. Ilon lanka on aina myös omista käsistä kiinni.” -Hannes Hynönen (10.1.1913 – 30.11.2015). Kuva: Taru Hokkanen, Länsi-Savo

Ikäihmisten tarinat kertovat myös haavoittuvuudesta ja siitä, millä keinoin he ovat selviytyneet elämän aallokoista. Kun elämää katsoo pidemmästä perspektiivistä, erilaiset vaiheet ja niiden merkitys elämän kokonaisuudessa piirtyvät selvemmin. Vaikeudet, elämänmuutokset ja menetykset kuuluvat elämään. Vaikeudet voivat muodostua käännekohdaksi elämässä, niiden kautta voi oppia ja kasvaa. Vastoinkäymisistä selviytymistä voi hahmottaa psyykkisen kimmoisuuden valossa. Kimmoisuus nostaa valokeilaan sen, miten ihminen kohtaa haasteet, selviytyy niistä sekä kasvaa ja vahvistuu niiden kautta (Ryff ym. 2012).

Tarinat voivat valottaa elämän epätäydellisyyttä ja haavoittuvuuden myönteistä merkitystä. Haavoittuvuuden kohtaaminen, sen myöntäminen ja sietäminen vaatii rohkeutta (Brown 2012). Haavoittuvuuden kautta voi löytyä omat vahvuudet ja se voi vahvistaa yhteyttä ihmisten välillä. Kun kohtaa elämänhaasteet avoimesti ja omia tunteita kuunnellen, elämänarvot voivat kirkastua ja omat voimavarat vahvistua.

Vuosi sitten kokosin työtoverini kanssa kirjaa, jonka taustalla oli neljän vuoden projekti ikäihmisten mielen hyvinvoinnin parissa. Hankkeessa oli katsottu ikäihmisten mielen hyvinvointia, elämän tarkoituksellisuuden tunnetta ja mielen voimavaroja. Kirjan viimeisen kappaleen kohdalla pysähdyimme kokoamaan keskeisiä viestejä, oppimiamme asioita ja hankkeen helmiä. Mielen maisemia -otsikon alle kiteytyi neljä viestiä: pysähdy mielen hyvinvoinnin äärelle, kohtaa koko ihminen, vahvista mielen voimavaroja ja arvosta elämänkokemusta. Mielen hyvinvointi ja sen ylläpitäminen on tärkeää. Kirjoitimme, että voimavarojen, vahvuuksien ja selviytymisen viestit rohkaisevat ja kannattelevat. Totesimme, että vaikeuksien kohdatessa tarvitaan hyvän elämän ylläpitämisen ja mielen hyvinvoinnin edistämisen näkökulmaa. Painotimme sitä, että elämänkokemukseen perustuvat vahvistavat tarinat voivat toimia oppina muille. Jokaisella ihmisellä on kerrottavanaan vahvistava tarina. (Heimonen & Fried 2015.)

Mitä hyvän elämän näkökulma sitten voisi tarkoittaa? Ennen kaikkea siihen liittyy elämän tarkoituksellisuuden tunne. Omien arvojen todeksi eläminen, itselle tärkeisiin päämääriin suuntautuminen, arjen merkitysten tunnistaminen ja oman eletyn elämän hyväksyminen rakentavat tarkoituksellisuutta vanhuudessa (Krause 2004). Teemat puhuttelevat myös nuorempia. Arvojen mukaisen elämän, tärkeiden tavoitteiden, merkityksellisten asioiden ja hyväksyvän suhtautumisen viestit ovat oivallisia muistutuksia kaikille.

Kiinnostus mielen hyvinvointiin ja hyvän elämän ulottuvuuksiin on vahvassa kasvussa. Onnellisuuden salaisuus kiinnostaa, kiitollisuuden harjoittamisen ja myönteisten tunteiden vaikutuksista puhutaan ja kukoistuksen lähteitä haetaan. Positiivisella psykologialla on tällä saralla paljon annettavaa. Tutkimustieto antaa vankkaa perustaa, ja mielen hyvinvoinnin vahvistamiseksi kehitetyt välineet ovat tarpeellisia. Toisten ihmisten näkemysten ja kokemusten kuunteleminen avartaa omaa ajattelua ja tuottaa uusia oivalluksia. Toivottavasti malttaisimme kohdata toisiamme, huomaisimme elämässämme olevan hyvän, rohkenisimme jakaa tarinoita ja ihmetellä yhdessä elämästä opittua. Näin tutustuisimme niihin arvokkaisiin aarteisiin ja elämäntaitoihin, joita meille kaikille on kertynyt elettyjen vuosien aikana. Samalla antaisimme arvoa niille kanssamme eläville, joilla tuota kokemusta on monin mitoin enemmän.

Meillä on paljon opittavaa toinen toisiltamme. Jaetun viisauden aarteet tosin löytää usein vain, jos  pysähtyy kuuntelemaan ja näkemään. Ehkä tässä olisi oiva tavoite tälle viikolle.

Kenet sinä pyydät kahville tai teelle tulevina päivinä?

Screen Shot 2016-02-15 at 3.27.29 PM

Kuva: Jani Laukkanen

Vieraskynäilijämme: Sirkkaliisa Heimonen on psykologian tohtori ja työskentelee toimialapäällikkönä Ikäinstituutissa. Hän on toiminut ikääntymisen psykologian asiantuntija- ja kehittämistehtävissä yli 20 vuotta. Vuonna 2013 Suomen Psykologiliitto valitsi Heimosen vuoden psykologiksi. Sirkkaliisan yhdessä Suvi Friedin kanssa kirjoittama hankekirja Vanhuuden mieli on ladattavissa täältä.

Kirjallisuutta:

Brown B (2012) Daring greatly: How the courage to be vulnerable transforms the way we live, love, parent and lead. New York: Penguin.

Heimonen S & Fried S (2015) Mielen maisemia. Kirjassa: S Heimonen & S Fried (toim.) Vanhuuden Mieli. Helsinki: Ikäinstituutti, 136–140.

Krause N (2004) Stressors arising in highly valued roles, meaning in life, and the physical health status of older adults. Journals of Gerontology: Social Sciences 59B, S287-S297.

Ryff C D ym. (2012) Psychological resilience in adulthood and later life: Implications for health. Teoksessa: B Hayslio Jr & G C Smith (toim.) Annual review of gerontology and geriatrics. Emerging perspectives on resilience in adulthood and later life, vol 32. New York: Springer Publishing Company, 73-92.

 

 


by Jätä kommentti

Positiivisen psykologian voima (ilmestyy 15.10.)

 

Positiivisen psykologian voima kansikuva

Positiivisen psykologian voima (PS-kustannus)

Rakenna vahvuuksilleni, älä märehdi heikkouksiani.

Tämä on kirja kiinnostuksesta, kukoistuksesta, onnellisuudesta ja sisukkuudesta. Positiivisen psykologian voima selventää, miksi mindfulness on yhteydessä hyvinvointiin ja mitä sisu, kutsumus ja työn imu merkitsevät hyvinvoinnin kannalta. Kirja neuvoo, miten voi rakentaa elämänsä omille vahvuuksilleen ja kuinka kasvatus, opetus ja työ voivat tuottaa iloa. Siinä pohditaan myös, ovatko positiivisuus- ja onnellisuusohjeet naiiveja.

Positiivinen psykologia tarkoittaa hyvinvoinnin psykologiaa. Sairauksien ja ongelmien sijasta positiivinen psykologia keskittyy siihen, mikä ihmisessä on toimivaa ja ehjää. Kirja on ensimmäinen suomenkielinen teos, jossa tarkastellaan yleistajuisesti positiivisen psykologian monia näkökulmia suomalaisten huippuasiantuntijoiden voimin.

Kirjaan kirjoittavien asiantuntijoiden joukko on vakuuttava: Jari Hakanen, Risto Hotulainen, Lauri Järvilehto, Kristiina Kumpulainen, Emilia Lahti, Kristiina Lappalainen, Juhani E. Lehto, Krisse Lipponen, Kirsti Lonka, Frank Martela, Anna Mikkola, Markku Niemivirta, Markku Ojanen, Esa Saarinen, Nina Sajaniemi, Katariina Salmela-Aro, Vappu Taipale, Anna Tapola, Heta Tuominen-Soini ja Lotta Uusitalo-Malmivaara. Ennakkotilaus täältä.

Arvioitu ilmestymisaika 15.10.2014
Sivumäärä n. 350
Kustantaja: PS-kustannus

(Teksti ja kuva: PS-kustannus)


by 1 kommentti

S̶e̶l̶v̶i̶y̶t̶y̶m̶i̶s̶ kukoistuspakkaus YK:n onnellisuuden päivää varten (alert: sisältää miedon kielikylvyn)

No niin, tänään se on: YK:n onnellisuuspäivä (tai un-happiness day englanniksi ; -) ). Ohessa on kaksi mahdollista tapaa juhlistaa ilon sanomaa itsensäkehittämisvinkkelistä (ja samalla pääseet viilaamaan kielitaitoa, joka meillä suomalaisilla on muuten kansainvälistä huippuluokkaa). Me olemme niin kovin vaativia itseämme kohtaan -hyvä sauma antaa chänssille mahdollisuus, right?. Se puolestaan ei varmasti haittaa, että molemmat timanttiset lahjat ovat ilmaisia. Halusin jakaa nämä varmuuden vuoksi, koska niistä saattaa olla monille iloa (vaikka ovatkin siis in English). Älä jarruta ennen kuin olet myös lukenut lopun bonusraidan (se on kaikista tärkein).

1. Positive Psychologists on Positive Psychology -vol. 2.
(ilmainen kirja positiivisesta psykologiasta)

positive psychologists on positive psychology Emilia Lahti

Yhdessä Prof. Aaron Jardenin, Maria Ovejero Brunan ja Yukun Zhaon kanssa tekemissämme haastatteluissa on mukana 14 arvostettua ja inspiroivaa eri aloilla toimivaa positiivisen psykologian asiantuntijaa. Kysyimme heidän ajatuksiaan positiivisesta psykologiasta tutkimusalana, sen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä.

Kirjaa varten haastattelemiemme ihastuttavien henkilöiden joukkoon kuuluvat mm. Adam Grant, Angela Duckworth, Esa Saarinen, James Pawelski, Tayyab Rashid, Margarita Tarragona ja Robert Biswas-Diener. Kaikki nämä kiehtovat edelläkävijät—seikkailijat kukoistavamman tulevaisuuden väsymättömässä etsinnässä—kertovat hyvin henkilökohtaisella ja aidolla tavalla oman tarinansa siitä, miten he löysivät positiivisen psykologian, hyödyntävät sitä työssään, millaisen tien he ovat kulkeneet tähän päivään ja mikä on heidän suurin intohimonsa. Kirja on innostava sisäpiirin kurkkaus näiden neljäntoista tutkijan, opettajan, kirjailijan ja psykologin elämään, jollaista harvoin saamme.

Samalla se on lukijan omaa ajattelua stimuloiva, ihastuttavan substanssirikas matka positiivisen psykologian maailmaan alan asiantuntijoiden silmin.

Kirja on hyvä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet positiivisesta psykologiasta, suunnittelevat opintoja sen parissa tai joille se on uusi kenttä. Erityisen mielenkiintoisia olivat itselleni juuri ne elämänmakuiset tarinat, joita saimme kuulla, kuten myös ne monet  elämänkokemukseen perustuvat vinkit, joita haastateltavat auliisti jakoivat. Muistivihko käteen, kahvipannu kuumaksi ja lukemaan. Tämä kirja inspiroi ja laittaa aivosolut hyrräämään! : )

Kirja YK:n onnellisuuspäivän kunniaksi ilmaiseksi täältä.

2. Virtuaalinen ONNI-konferenssi positiivisen psykologian alumnin kanssa

Kerron salalsuuden: näiden hymyjen taa kätkeytyy paljon aitoa välittämistä, rakkautta ja post-traumaattista kasvua.

Kerron salalsuuden: näiden hymyjen taa kätkeytyy paljon aitoa välittämistä, rakkautta ja post-traumaattista kasvua.

YK:n kansainvälisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin päivän kunniaksi Pennsylvanian yliopiston sovelletun psykologian opiskelijat ovat laittaneet kasaan teemaan liittyvän virtuaalikonferenssin. Sisällöltään varsin laajan aihepiirin kattavat videot ovat ilmaisia teemapäivänä eli tänään 20. maaliskuuta.

Yli 2200 ihmistä maailmanlaajuisesti on jo rekisteröitynyt mukaan. Oman ilmaisen osallistumisesi saat täältä.

Koska luonnollisena osana ihmisyyden kokemukseen kuuluu muutakin kuin onnea ja positiivisia emootioita, ovat myös allekirjoittaneen lempiaiheet, sisu ja vastoinkäymisista kasvaminen, mukana seminaarisssa.  Suomalainen rehellisen realistinen optimismi on siis myös edustettuna.

3. BONUSRAITA!
(Vaikka skippaisit kaksi yllä olevaa – tartu tähän timanttisimpaan)

volunteering in Tamil Nadu India

Niin mukavaa kuin on lukea kirjoja, kuunnella luentoja ja keskittyä oman mielen hellän rakentavaan hoivaamiseen (tai omien rajojen rankkaankin koetteluun esimerkiksi urheilun kautta) tutkimusten mukaan nopein ja usein tehokkain tapa auttaa itseään on auttaa toisia. Kuten ihana ja fiksu psykologi Tuija Matikka sanoo:

”Jos mikään muu ei auta, auta muita. Auttaminen näyttäisi vapauttavan aivojen ikiomasta apteekista dopamiinia, joka on paras lääke verenpainetta nostattavaa turhautumista vastaan.” Aiheeseen liittyvä ja Tuijan vinkkaama artikkeli täällä.

Parasta toisten auttamisessa on kuitenkin se, että tällöin et kohenna vain omaa oloasi vaan tuot usein varsin konkreettista lisäarvoa maailmaan sekä toisten ihmisten elämään.

Monesti tuntuu, että meitä vaivaa varsin kova tarve ja kiinnostus tuntea hyviä tunteita, kuin tehdä hyvää (anteeksi pikku negatiivisuusvinouma). Tämän vuoksi myös pelkään, että liian yksisilmäinen yksilön omaan hyvoinvointiin keskittyvä ajattelu, tutkimus tai tapa elää voivat johtaa siihen, että potkimme vain lisää vauhtia minäkeskeisyyden jyrääviin rattaisiin.

Huomion kohdistaminen itsestä muihin (toki omaa hyvinvointia unohtamatta) voi auttaa meitä yhdessä luomaan paremman ja positiivisemman tulevaisuuden kaikille. Se ei tule tapahtumaan siten, että kukin häärää yksinään eikä kurottaudu ulospäin. 

Ehdotan, että kun keskitymme itseemme, teemme niin ajatuksenamme pyrkiä kohti huippua kaikessa siinä, mikä tekee meistä hyveellisiä ja sisäisesti kauniita ihmisiä; samalla tiedostaen roolimme osana laajempaa systeemiä, jonka palasia me jokainen olemme.

Meillä on upea mahdollisuus sanojemme, eleidemme ja tekojemme kautta avata toisillemme ovia, luoda turvallinen ilmapiiri (jossa uskaltaa rennosti jopa mokata) ja nostaa toisia kohti parasta suoritustaan. Muiden onni on kuitenkin koko systeemin onni, right? Jos puolestaan pyrimme pitämään toiset ympärillämme keskivertoina, pysymme myös itse keskivertoina ja se on kaikilta pois.

Jaetaan rakkautta, innostusta ja kannustusta ympärillemme isoin käsin, väsymättä. Tehdään hyviä, konkreettisia tekoja toisten auttamiseksi. Etsitään hellittämättä hetkiä, jotka antavat mahdollisuuden tarjota resursseja, lämpöä, rohkaisua ja tunnustusta.

Yksi upea tapa tehdä jotain käytännöllistä on esimerkiksi Suomen UN Womenin loistava ’Tosielämän supersankarit” -kampanja, jonka tarkoituksena on voimaannuttaa naisia ympäri maailmaa ja tehdä myös siten YK:n vuosituhattavoitteista totta (niin ja nyt on muuten kansainvälinen naisten historian kuukausi). Tämän myötä lämmin kannustusnyökkäys YK:n Maria Jainille hänen väsymättömässä uurastuksessaan positiivisemman tulevaisuuden puolesta.

”Individually we contribute, together we make a difference.” -Maria Jain

Mikä on sinun bonusraitasi tänään? (Kerro se alla tai FB-sivulla : ))

Yours in sisu,
Emilia


by Jätä kommentti

Kateudesta briljanssin imuun

Water colors Davey Yaden USA

Mitä sinusta heijastuu? Kuva: Lovely and smart Davey Yaden, MAPP ´12

”Olennaista ei ole kateus sinänsä, vaan se mitä tekee, kun kokee kateutta. Toista voi kannustaa tai pyrkiä itse parantamaan suoritustaan. Mutta jos kateus saa ylivallan, ihminen ei anna arvoa toiselle ja vähättelee tämän suorituksia joko mielessään tai puhumalla pahaa selän takana. Tavallista on myös se, ettei henkilö sano yhtään mitään. Näin hän ikään kuin ohittaa toisen onnistumisen ja eristää tämän sosiaalisesti.”

Näin kirjoittaa upea Marjatta Jabe Talouselämä-lehden jutussaan Kateudessa on energiaa, näin käytät sitä rakentavasti.

Lainauksen viimeinen lause muistuttaa minua parivaljakko Esa Saarisen ja Raimo Hämäläisen uraauurtavan systeemiälyteorian käsitteestä ´system of holding back´, joka viittaa siihen, että pidättäydymme antamasta kiitosta, tunnustusta ja kannustusta. Ei se kaada maailmaa, jos näin käy toisinaan, mutta ongelmana on, että nämä mikroreaktiot siellä ja täällä ovat usein systeemisiä ts. siitä tulee usein toistuva reaktiotapa.

On hyvä miettiä, millaisia seurauksia tunnustuksen jemmaamisella on esimerkiksi työyhteisössä, omassa parisuhteessa tai vaikka lasten kasvatuksessa pitkällä tähtäimellä. Pysähdy minuutiksi. Mieti kaksi tulevaisuuden skenaariota. Toinen, missä tietoisesti ja pidättelemättä annat kiitosta, vaikkapa omalle rakkaallesi tai esimerkiksi töissä sille tyypille, joka on aina ärsyttävän kummasti jotenkin parempi kuin sinä. Kuvittele myös toinen vaihtoehto, missä suljet suusi suppuun ja olet kuin et olisi mitään nähnytkään, kun huomaat toisen menestyvän ja onnistuvan. Millaisiin tapahtumiin, olosuhteisiin tai psyykkisen kompetenssin rakentumiseen nämä kaksi mallia johtavat? Me elämme systeemin keskellä. Teoillamme on aina seurauksia ja ne ovat joko plus- tai miinusmerkkisiä.

Maria Piritta photo creds highline may 2013

Highline, Manhattan 2013. Kuva: Maria Piritta

On helppoa olla hiljaa. Liian helppoa, ja höh, sehän vain tarkoittaa, että mitään paheksuttavaa ei ainakaan ole. Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Jokaisen meidän korvien välissä myllää pieni (tai suurempi) pelko siitä, että mokaa, ei ole riittävä tai tulee nolatuksi. Että on vähemmän, kuin mitä on antanut muiden olettaa.  Jollain tasolla jokainen tarvitsee hyväksyntää ja arvostusta (ellei sitten ole zombi tai sosiopaatti). Tämä ei ole mitään höpöpehmoa paapomista, vaan ihan vain ihmisyyden peruselementti.

Jos sinusta tuntuu, että panttaat kiitosta, niin ei mitään hätää. Tärkeintä on tunnistaa tämä pihtailu ja sen jälkeen opetella toimintamalli, jossa kiitoksen antamisesta tulee pikkuhiljaa automaattinen tapa. Ihanaa on tarkkailla niitä reaktioita omassa ympäristössään, joita kiitoksen antamisesta yleensä peräti välittömästi seuraa. Meillä on upea mahdollisuus sanojemme, eleidemme ja tekojemme kautta avata toisillemme ovia, luoda turvallinen ilmapiiri (jossa uskaltaa rennosti jopa mokata) ja nostaa toisia kohti parasta suoritustaan. Muiden onni on kuitenkin koko systeemin onni, right? Jos puolestaan pyrimme pitämään toiset ympärillämme keskivertoina, pysymme myös itse keskivertoina ja se on kaikilta pois.

Haastan sinut tekemään pienen kokeen. Pyri tietoisesti antamaan tunnustusta seuraavan viikon ajan AINA, kun näet siihen aihetta. Jos ei heti tunnu, että on aihetta, niin oikein tönkimällä töngi jotain hyvää. Tee näin töissä ja/tai kotona. Jos ehdit, niin raportoi ihmeessä tänne.

Emilia Lahti Kristinalle ja Jyrkille

Toukokuinen kuu. Villanova, Pennsylvania 2013. Kuva: Emilia

Nopea loppukaneetti vielä. Minulla on nykyään periaate, että pyrin tietoisesti viettämään aikani itseäni HUOMATTAVASTI fiksumpien, kokeneempien ja kaikin puolin valovoimaisempien ihmisten kanssa. Mitä terävämpi, osaavampi tai hyveellisempi tyyppi, niin sitä parempi. Jos peräti kateusmittarin neula värähtää, niin tiedän, että silloin varsinkin olen oikeassa paikassa! Miksi? Koska tämä auttaa myös minua ylittämään itseni ja tulemaan siten parhaaksi mahdolliseksi Emiliaksi. Ennen kaikkea, se tarjoaa kauniin aitiopaikan sen tarkkailemiseen (ja siitä inspiroitumiseen), mitä ihmiset ympärilläsi tekevät ja miten he käyttävät vahvuuksiaan saavuttaakseen unelmansa. Briljanssin imussa on ihana leijua ja koko systeemi kohottuu tällaisen ketjureaktion kautta.

Pakko lainata ajatus edellisestä viestistä, kun sanoma on niin tärkeä ja osuu tähän: Jaa informaatiota, ideoita, innostusta ja kannustusta ympärillesi isoin käsin, väsymättä. Etsi hellittämättä hetkiä, jotka antavat mahdollisuuden tarjota resursseja, tietoa, lämpöä, rohkaisua…ja sitä ihanaa, lentoon nostattavaa tunnustusta.

Voitokasta viikonloppua, pp.fi-family!

Emilia


by 2 kommenttia

Pieni tarina rohkeudesta ja auringonlaskujen tarkkailemisen välttämättömyydestä

”Suomessa koulutus periytyy vanhemmil
ta lapsille useammin kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. Helsingin yliopistossa aloittaa tänä syksynä reilut 4 300 uutta opiskelijaa. Heistä joka kymmenennellä on kanssani jotain yhteistä: opiskelijoita, joiden isä toimii niin sanotussa työntekijäammatissa, on suomalaisista korkeakouluopiskelijoista kymmenen prosenttia. Jos tilasto ei valehtele, tänä vuonna heitä siis aloittaa Helsingin yliopistossa 430.” Näin kirjoittaa Johanna Mitjonen Ylioppilaslehden mainiossa artikkelissaan ”Erilainen.”

Myös minä olen oman perheeni ensimmäinen akateemisesti kouluttautunut. Muistan, että kotonani aina kannustettiin hakemaan kuu taivaalta, joskaan en ihan tarkkaan tiennyt, mitä se omalla kohdallani tarkoitti. Menestyminen oli jotain abstraktia, mitä kukaan ei koskaan oikeastaan määritellyt. Onnenmyyrä olen, kun ei määritelty. Aina vain sanottiin, että mitä ikinä teetkin, olet rakastettu ja maailman ihanin tytär.

surding-duck Photograph via ubomw on Redditcoolest duck ever
Minusta ei lopulta tullut ammattisurffaajaa, valokuvaajaa tai edes surffivalokuvaaja, kuten kymmenisen vuotta sitten suunnittelin (eikä sitä ikuista grillin myyjää ahkerasta hamppareiden ja yövuorojen vääntämisestä huolimatta), vaan ´tuplamaisteri´, kuten äitini minut tykkää esitellä. Selvennyksen vuoksi sanottakoon, että en ole myöskään Fazerilla töissä. Yhdestä gradusta selvittyäni vain jotenkin narutin itseni samaan vapaaehtoiseen jamaan uudelleen – ja nyt kiikarissa on kolmas entistäkin pidempi kakku.

Omalla kohdallani suurimmat esteet olivat ajattelun tasolla (sekä käytännön tasolla siinä mielessä, että miten sitä edes kuuli tietyistä vaihtoehdoista). Emme voi olla, mitä emme tiedä ja ongelma on, että emme myöskään tiedä, mitä emme tiedä. Usein valintamme ja päätöksemme ovat kiinni kovin sattumanvaraisista informaation murusista, jotka kuin vahingossa tipahtavat eteemme ja laajentavat toimintakenttäämme.

Me valitsemme niistä vaihtoehdoista, jotka näkyvät horisontissamme (”The mind never thinks without an image”, kuten Aristoteles sanoi). Yhtenä päivänä omaan taivaanrantaani ilmaantui kummastuttava uusi havainto. Sen saavuttamiseksi piti uskaltaa kurottautua ulos tässä-ja-nyt -reaalimaailmasta (kirjaimellisesti – matkustaa merten ääriin) ja kohti sitä potentiaalista tulevaisuutta, mihin tämä outo, mutta puoleensavetävä kuvajainen minua kutsui. Sillä välittömällä hetkellä, kun tartuin sen miltei näkymättömään helmaan kiinni, näky muuttui todelliseksi ja istui osaksi olemustani. Ihan kuin se olisi aina ollut pala minua.

Auringonlaskut (kuten alla oleva kultainen hetki) aina muistuttavat minua unelmien tärkeydestä ja siitä, että niihin pitää myös uskaltaa rohkeasti tarttua.

Ehkä tänään hankin sen surffilaudan.

San Diego sunset Saad Alayyoubi

La Jolla, Kalifornia 9.9.2013

The Big Idea:

1. Uskalla unelmoida ja kurkottaa. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, vaan seuraavan kukkulan takana voi odottaa ihan uusi maailma. Seuraava aalto voi olla se paras!

2. Jaa informaatiota, ideoita, innostusta ja kannustusta ympärillesi isoin käsin, väsymättä. Meillä on uskomaton valta nostaa toisemme kohti sitä parasta mahdollista elämää, mitä me voimme elää. Juju on siinä, että pitää älytä antaa. Jep, resursseja, tietoa, lämpöä, rohkaisua ja tunnustusta.

3. Pienillä teoilla voi olla suunnaton systeeminen vaikutus, joka ulottuu jopa yli oman elinkaaremme. Tämän vuoksi jokainen hetki, jossa kohtaamme muita ihmisiä sisältää mahdollisuuden. Kun ymmärrämme tämän, otamme aktiivisen vastuun siitä, miten toimimme. Pyrimme tietoisesti luomaan mahdollisuuksia ja yhteyksiä ihmisten välille, avaamaan ovia, rakentamaan siltoja ja tikapuita.

Rohkaisevin terveisin,
Emilia, Etelä-Pohjanmaan tyttö maailmalla

Emilia Alavudella

Varsin jännät paikat Alavudella (takapihan liukumäessä), 1984


by 3 kommenttia

Oletko hidas ajattelija? Onneksi olkoon!

Curiosity and jumping into conclusions

Tulkintamme käsillä olevista tilanteista vaikuttavat voimakkaasti reaktioihimme ja siten, niillä on kauaskantoisia vaikutuksia ympäristöömme. Ajatukset eivät ole vain sähköimpulsseja ja kemiaa aivokuorella: ne ilmentyvät sanoina, tekoina ja eleinä reaalimaailmassa. Elämme kaikki kiinnittyneinä ihmissuhdeverkostoihin ja jokainen tekomme lähettää matkaan jonkinlaisen aallon.

Mieti taaksepäin omaa elämääsi. Tuleeko sinulla mieleen ihmisiä, jotka ovat tarjonneet osuvan ajatuksen juuri oikeaan aikaan ja tuo hetki on johtanut syvällisiin muutoksiin? Ideat ovat pieniä, mutta voimakkaita siemeniä. Ne voivat kasvaa kokonaisiksi valtakunniksi ja muuttaa maailmaa. Toisaalta jokin (jopa tahaton) negatiivinen kommentti voi kasvaa mielessämme sellaisiin mittoihin, että se estää meitä elämästä rohkeasti. Sanoillamme on suuri voima joko sulkea ovia tai avata niitä.

Älä hyppää johtopäätöksiin tai kiirehdi tuomitsemaan. Pyri keräämään faktat ja toimi tämän tiedon pohjalta. Vanha kunnon ´laske kymmeneen, jos meinaat suuttua´ on viisautta; se auttaa hyppäämään automaattisen, intuitiivisen prosessoinnin pikajunasta tietoisen ja rationaalisen ajattelun hitaampaan tavaravaunuun. Kykymme syväprosessoida ärsykkeitä on avain rakentavampaan kommunikointiin ja siten, kukoistavampiin ihmissuhteisiin. Englanninkielen sanat ´act´[toimia] ja ´react´ [reagoida] kuvaavat hyvin tätä eroa. On ihan eri asia toimia harkitusti, kuin olla automaattisten tai tunneperäisten reaktioiden heiteltävänä.

”Between stimulus and response there is a space. In that … In our response lies our growth and our freedom.” [Ärsykkeen ja reaktion välissä on tila … tuo tila on se, missä piilee mahdollisuus kasvuun ja vapauteen], kuten itävaltalainen psykiatri, neurologi ja keskitysleiriltä elossa selviytynyt Viktor Frankl totesi. Psykologi, Nobelisti Daniel Kahneman puolestaan kirjoittaa nopean ja hitaan prosessoinnin välisestä erosta kirjassaan Thinking Fast and Slow (jos luet vain yhden kirjan kesämökillä, olkoon se vaikka tämä; suomeksi). Nopea prosessointi (systeemi 1, kuten sitä myös kutsutaan) on intuitiivista, emootioperäistä, automaattista ja vailla havaittavaa yksilön kontrollia. Sen moottorina toimivat uskomuksemme, aikaisemmat kokemuksemme, odotuksemme sekä monet heuristiikat, joiden varassa selitämme ympäröivää maailmaa. Hidas ajattelu (systeemi 2) on harkitsevaa ja ykkössysteemiä perusteellisempaa. Se pohjaa asian tai tapahtuman tietoiseen tarkasteluun.

Alla oleva esimerkki havainnollistaa tätä eroa.

Daniel Kahneman hidas ja nopea ajattelu positiivinen psykologia Emilia LahtiEnsimmäisen kuvan kohdalla päättelemme salamannopeasti ja automaattisesti, että kyseisellä lemmikillä eivät ole kaikki Shebat kupissa (no siinä määrin, kuin nyt voimme analysoida eläinten tunteita. Kyseinen ´mörkkikissa´ on omistajansa mukaan ihan hyvää seuraa). Toisen kuvan kohdalla joudumme käyttämään tietoista, hitaampaa prosessointia nähdäksemme sen kaksi merkitystä. Näetkö ihmishahmon kävelemässä puiston poikki vai näetkö vain kasvot? (itse en tosin rehellisesti sanoen saa silmiäni irti vasemmanpuoleisesta kuvasta 8 )

Sain juuri päätökseen positiivisen psykologian tutkinnon Philadelphiassa. Hyväksyntä gradulle tuli itse asiassa tänään eli nyt alkoi loma. Tiukkatahtinen maisterintutkinto (Master of Applied Positive Psychology, MAPP) koostuu kolmesta peräkkäisestä lukukaudesta, joihin on ympätty kahden vuoden opinnot. Tutkinnon päämääränä on ymmärtää ja tutkia, miten yksilöt, organisaatiot ja yhteisöt voivat kurottautua parhaaseen mahdolliseen olemismuotoonsa. Miten sinä ja minä voimme esimerkiksi hyödyntää vahvuuksiamme, nauttia toimivammista ihmissuhteista, oppia uusia positiivisia tapoja sekä kasvaa vaikeuksista.

Ohjelman professoreina toimivat mm. Marty Seligman, James Pawelski, Angela Duckworth, Barbara Fredrickson, Jane Dutton, Adam Grant, Roy Baumeister, Jonathan Haidt, David Cooperrider ja monta muuta. Jos nyt kiteyttäisin hyvinvoinnin ja onnellisuuden salaisuuden (sellaisena kuin se minulle näyttäytyy) yli sadan luennon ja ties kuinka monen tuhannen kahvikupillisen jälkeen, olisi se jotain tämäntapaista:

Onnellisuus, potentiaalin hyödyntäminen, mahdollisuus muuttua -enemmän kuin missään muussa- lepäävät yksilön kyvyssä harjaannuttaa tahdonalaista tiedon prosessointia sekä vähentää tunneperäistä, automaattista reagoimista. Oppia ottamaan askel taaksepäin ja tiedostaa, missä mennään. Laittaa paussi evoluutiobiologisesti vanhimman ja intuitiivista ajatteluamme ruokkivan aivojen ydinosan (limbisen järjestelmän) sekä toimintamme välille.

Suurten etuotsalohkojen sekä aivokuoren kehittyminen myöhemmässä vaiheessa mahdollistivat ne korkeat tiedolliset prosessit, mitkä erottavat ihmisen muista lajeista: meillä on ainutlaatuinen kyky reflektoida omaa ajatteluamme ja mahdollisuus valita, mihin kohdistamme huomiomme. Harjoittamalla aivojamme systeemi 2 -tyyppiseen tiedostavaan prosessointiin, voimme muuttaa ajatteluamme ja sitä kautta elämämme.

”No longer at the mercy of the reptile brain,
we can change ourselves.” Carl Sagan


by 3 kommenttia

Onni ei ole sattumaa

Emilia Lahti positiivinen psykologia Life begins at the end of your comfort zone

Harjoitus tekee mestarin. Kirjoittajan savotta tilastomatematiikan kanssa vaati paljon kahvia, lukemattomia harjoituksia ja paljon toistoa. Oppi meni kuitenkin perille ja kyseinen aihe nostattaa nykyään kylmän hien sijaan suupielet ylös. Snap!

Tutkimusten perusteella noin puolet yksilön kokemasta onnellisuudesta määräytyy biologisten tekijöiden ja olosuhteiden yhteisvaikutuksena. Tämä siis jättää suuren osan yksilön omaan valtaan. Omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa ja se itse asiassa riippuu keskeisesti omista teoistamme ja valinnoistamme.

Jo Aristoteles ja William James (yhdysvaltalainen filosofi/psykologi 1842-1910) pitivät yksilön omaa aktiivista roolia keskeisimpänä elementtinä onnellisuutta ja hyvinvointia tavoiteltaessa (Melchert 2002; James 1892/1984). Mitä he päättelivät vuosituhansia ja -satoja sitten, on todettu myös lukuisissa viime vuosikymmeninä tehdyissä tutkimuksissa. Onnellisuus ei ole jotain, mikä tapahtuu itsestään vaan se on tietoisten valintojemme ja toimintamme seurausta.

Meillä on vapaus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan onneemme, mutta tästä seuraa samalla oman vastuumme tiedostaminen. Vaikka ympäristötekijöillä ja persoonallisuudellamme on todellinen vaikutus elämänlaatuumme, ei niiden päälle voi kokonaan sysätä omaa tyytymättömyyttään. Ei voi eikä tarvitse. Kukaan ei ole menneisyytensä tai nykyisyytensä vanki.

Onneen ei löydy oikotietä, mutta sen saavuttamiseen löytyy nippu hyviä keinoja. Näitä kutsutaan positiivisiksi interventioiksi tai harjoituksiksi. Pitkä nimi toiminnalle, joka siis suomeksi sanoen tähtää ohjaamaan yksilön huomion mahdollisuuksiin ja toimintapotentiaaliin (sen sijaan, että olisi jumissa vanhoissa toimintamalleissa). Ei ole pakko edes puhua positiivisuudesta sinällään, sillä monet näistä harjoituksista tähtäävät hyvin käytännöllisten tiedonkäsittelyä (ongelmaratkaisua, päättelyä, mahdollisuuksien kartoittamista jne.) tehostavien uusien strategioiden aktivoimiseen ja käyttämiseen. Saavuttaakseen pitkäkestoisia tuloksia positiivisten interventioiden kautta, tulee meidän olla valmiita työskentelemään ahkerasti ja pyrkiä siten luomaan uusia hyödyllisiä tottumuksia ja tapoja. Oman mielen hallinta on varmasti hyödyllisin taito, minkä ihminen saattaa elämänsä aikana kehittää. Toisin sanoen: onnellisuus vaatii tunnollista työtä, mutta se on upeaa ahkerointia, josta saatava hyöty on kultaakin kalliimpaa.

Tietoisuuden ja huomion keskittämisen rooli

Ei ole olemassa merkityksetöntä ajatusta tai tekoa. Kaikki mitä olemme koskaan nähneet, kuulleet, ajatelleet tai tunteneet on koodattu aivokuorellemme, ja tämä tieto muodostaa tietoisuutemme. Tämä tietoisuus on se, mitä kutsumme ´elämäksi´(Csikszentmihalyi, 1990). Vaikka tämä uskomaton koneisto nimeltä aivot, on mahdollistanut lajimme huikean kehityksen (olemme luoneet monimutkaisia matemaattisia kaavoja, suunnitelleet miljoonakaupunkeja infrastruktuureineen ja jopa ylittäneet planeettamme rajat) se ei ole vailla fyysisiä rajoituksia. Aivomme asettavat selvät reunaehdot sille, miten montaa asiaa voimme prosessoida samanaikaisesti. Se, mitkä asiat kulloinkin valloittavat huomiomme, voi olla joko tahdonalaista tai sosiaalisten normien ja oman biologiamme seurausta. Psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi (1990) sanoo, että ne jotka pyrkivät hallitsemaan omaa mieltään ja huomiokykyään, elävät onnellisempaa elämää, sillä he ovat oppineet määrittämään tietoisuutensa sisällön ja siten myös elämänsä sisällön. Tämän prosessin hallitseminen on tärkein työkalumme oman elämänlaatumme parantamisessa.

Hyödyllisten tapojen luominen ja mielen kehittäminen

Parin viimeisen vuosikymmenen aikana neurotiede on vihdoin pystynyt osoittamaan, mitä William James väitti intuitiivisesti yli sata vuotta sitten: ihmisen aivot kykenvät muutokseen läpi elinkaarensa ja ovat kehittyneet jopa niin monimutkaiseksi, että voivat vaikuttaa omaan rakenteeseensa (ks. neuroplastisuus) (Csikszentmihalyi, 1990; James 1892/1984). Mielen harjoittaminen oman huomiokyvyn keskittämisen avulla (the practice of focused attention) voi autta meitä muuttamaan totutut ajattelukaavamme. Voimme ylikirjoittaa syväänkin juurtuneet reaktiomallimme ja oppia koko nipun uusia hyödyllisiä tapoja toimia.

Uusien tapojen luominen on vaikeaa ja vaatii usein sisua sekä periksiantamattomuutta. Se on kuitenkin mahdollista ja suurin askel on, että ryhdymme toimeen (isoin este on usein, että emme aloita tai lopetamme ennen kuin olemme kunnolla edes aloittaneet). Ohessa muutama huomioitava seikka lähdettäessä kohti uuden hyvän tavan luomista (kun haluat esimerkiksi luoda rutiinin, että heräät joka aamu hieman aikaisemmin ja meditoit, käyt ulkona kävelyllä, pidät kodin järjestyksessä, olet vähemmän räjähdysherkkä lapsille jne.). Alla olevat ideat on mukailtu William Jamesin ajatuksista (1892/1984).

  • Sisukkaasti ja reippaasti hyvään alkuun.
  • Varmista vahva startti. Tartu kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin vahvistaa uutta tapaa.
  • Älä salli yhtäkään poikkeusta itsellesi ennen kuin tapa on kunnolla vakiintunut (tämä jatkuva toisto ja kumuloituva vahvistus ankkuroi uuden tavan).
  • Toiminnan harjoittamisen johdonmukaisuus ja säännöllinen toisto ovat ainoat todelliset keinot, joilla mahdollistaa uuden hermoväylän syntyminen, ja luoda vankka neuraalinen perusta uudelle toimintatavalle.

Seurauksena tästä pitkäjänteisestä työstä taipumus lopulta juurtuu syvään ja tulee tavaksi –SNAP! Alla muistisääntö.

Q:  Mitä hyväksi havaittuja keinoja uusien tapojen luomiseen sinulla on? Mitä onnistumistarinoita voit kertoa? Miten auttaa jotakuta, joka on yrittänyt monta kertaa ja luovuttanut? Jaa vinkkisi ja syötä hyvät ajatuksesi systeemiin : )

Emilia Lahti positiivinen psykologia SNAP

Lähteet:

Csikszentmihalyi, M. (1990). The anatomy of consciousness. Flow: The psychology of optimal experience (pp. 23-42). New York: Harper Perennial. Myös suomeksi.

James, W. (1892/1984). Habit. Principles of psychology: Briefer course (pp. 125-138). Cambridge, MA: Harvard University Press.

James, W. (1899/1983). The gospel of relaxation. Talks to teachers on psychology (pp. 117-119). Cambridge, MA: Harvard University Press.

Melchert, N. (2002). Aristotle: The reality of the world. The good life. The great conversation: A historical introduction to philosophy (4th ed., pp. 186-195). Boston: McGraw-Hill.


by 6 kommenttia

Negatiivisuuden hyväksyminen on osa positiivista psykologiaa ja kukoistavaa elämää

Kuva: Leslie La Macchia

Kuva: Leslie La Macchia

Positiivinen psykologia ei ole vain positiivista ajattelua tai hyvän elämänlaadun tuntemuksia. Sen tarkoituksena ei ole tutkia, miten ihminen voisi välttyä negatiivisuudelta. Kuten olemme aiemmin todenneet positiivisen psykologian vastakohta ei ole ”negatiivinen psykologia”. Inhimillisenä yksilönä olemiseen kuuluu myös huonommat päivät ja alamäet, negatiiviset mielentilat ja tunteet. Meille on luonteenomaista ja tarvittavaa kokea myös pettymyksiä. Epäonnistumisetkin voidaan hyväksyä osana inhimillistä elämää. Tässä asiassa ilmenee usein eroa positiivisen psykologian ja perinteisen self-help -kirjallisuuden välillä. Positiivisen ajattelun kirjat ja oppaat tuovat pääsääntöisesti esiin vain positiivista ajattelua ilman mainintaa negatiivisen ajattelun ja tunteiden tarpeellisuudesta ja hyväksynnästä ihmisen elämässä.

Hyvään elämään kuuluvat myös epämukavat tunteet

Yksi mielenkiintoisimmista kokemuksista positiivisen psykologian alalla on ollut tutustua Barbara Fredricksonin ajatuksiin positiivisista tunteista. Hän on alan johtava tutkija maailmassa tällä alueella. Hänen mukaansa avaintekijä ihmisen hyvässä elämässä on positiivisuuden ja negatiivisuuden välinen suhde. Tutkimuksen mukaan kukoistavan ja psykologisesti hyvinvoivan yksilön positiivisuus-negatiivisuussuhde on 3:1. Suhde ei ole siis esimerkiksi 3:0. Tarkoittaen, että hyvinvoivat ihmiset eivät koskaan kokisi epämukavia ja epämiellyttäviä tunteita. Tämä tukee sitä ajatusta, että negatiivisuus kuuluu osana hyvään elämään. Tärkeintä on ymmärtää tuo suhdeluku ja silloin tällöin tarkkailla omaa tunneilmastoa ja positiivisen ja negatiivisten tunteiden suhdetta.

Vaikka hyväksymmekin negatiivisuuden ja epämiellyttävät tunteet osana ihmisenä olemista, meidän ei tule jäädä negatiivisuuskierteeseen liian pitkäksi aikaa. Negatiiviset tunteet supistavat ajatteluamme ja sysävät meidät riutuvaan ja nuutuvaan toimintaan. Johtaakseen omaa tunneilmastoa, jokaisen on hyvä kirkastaa omat tavat vaikuttaa omiin tunteisiin. Jollekin se voi olla kymmeneen laskeminen, toiselle se on hyvän musiikkikappaleen kuuntelu, joku lähtee metsään kävelylle ja joku harrastaa joogaa. Tärkeintä on oppia tunnistamaan oma tunnetila, työstää sitä tietoisesti ja pyrkiä muokkaamaan omaa positiivisuus-negatiivisuus -suhdetta terveeseen suuntaan.

VINKKI NEGATIIVISTEN TUNTEIDEN VAIKUTTAMISEEN:

Kuvittele epämiellyttävä tunne sylissäsi kuin pieni vauva, jota haluat lohduttaa. Keinuttele tunnetta kevysti mielessäsi puolelta toiselle. Huomaa, miten saat etäisyyttä tunteeseen ja pikku hiljaa se laimenee ja epämukava tunnetila heikentyy.

 

Katso Barbara Fredricksonin YouTube-video positiivista tunteiden merkityksestä:

(valitettavasti ei tekstitystä Suomeksi)

Lähteinä:

Ben-Sharar, T. 2009.  Julkaisematon luento. The Foundation of Positive Psychology -kurssi. Pennsylvanina yliopisto, USA.

Seligman, M. 2008. Julkaisematon luento. Happiness & its causes seminaari. Sydney.

Fredrickson, B.L. Positivity, Crown Publishers 2009


by 3 kommenttia

Positiivinen psykologia –negatiivisen psykologian vastakohta?

Se, että voin istuttaa siemenen ja se tulee kukka, jakaa vähän tietoa ja se tulee toisen omaksi, lähettää jolle kulle hymyn ja saada hymyn vastineeksi, ovat minulle alituisia henkisiä harjoituksia. -Leo Buscaglia

The fact that I can plant a seed and it becomes a flower, share a bit of knowledge and it becomes another’s, smile at someone and receive a smile in return, are to me continual spiritual exercises. -Leo Buscaglia

Tervetuloa uudistuneelle positiivinen psykologia.fi –sivustolle!

Olemme Makken kanssa iloisia tästä uudesta julkaisusta ja toivomme, että viihdytte matkassa. Sivun tarkoituksena on palvella sinua tietolähteenä ja inspiraationa. Tämä on sinun blogisi ja haluamme ymmärtää, mistä sinä haluat kuulla ja lukea. Keskustelu on äärimmäisen rohkaistavaa! Yhteisiksi pelisäännöiksi on tosin hyvä sopia, että vuorovaikutus tapahtuu toisia kunnioittavassa ja (vielä parempi) kannustavassa sävyssä. Kritiikki on tervetullutta, mutta tunneälykäs ihminen osaa osoittaa sen tavalla, joka ei loukkaa toisia. Kysymyksiä saa esittää, sillä kysymykset avaavat tietovarantoja. Kommentteja saa jättää, sillä ne inspiroivat uusia ajatuksia. Jakamalla ideoita ja kokemuksia voimme innostaa toisiamme ja nostattaa ajatuspolkuja, joita muuten ei olisi kenties tullut mieleenkään. Vuorovaikutuksella (niin kasvokkaisella kuin virtuaalisellakin) on upea potentiaali nostaa esiin arjen aarteita. Jonkun vieno kysymys voi olla toiselle tajunnan avaava heureka-hetki!

Tulevat (suunnitellut) teemat tulevat käsittelemään mm. positiivisen psykologian antia normaaliin arkeen, ihmissuhteita, rakkautta, positiivista johtajuutta, terveyttä, työhvyinvointia, hyvää elämää, mutta myös elämän alamäkiä ja miten niissä voi yrittää navigoida (ja niitä sinun lähettämiäsi kysymyksiä). Koko ihmisyyden kirjoa.

No niin, hypätään asiaan! Come on!

Mitä positiivinen psykologia on ja ei ole?

Positiivinen psykologia ei ole “tavallisen” psykologian vastakohta tai jokin uusi suuntaus. Sen juuret ulottuvat niin kauas kuin ihmismieltä on tutkittu. Ihan alun perin psykologialla oli kolme erillistä missiota: tutkia mielenterveyttä, vaalia lahjakkuutta sekä edistää yksilön mahdollisuuksia mielekkääseen elämään. Psykiatria keskittyi patologiaan (eli tutkimaan sairautta). Koko konsepti kuitenkin muuttui dramaattisesti toisen maailmansodan suoltaessa traumatisoituneita sotilaita kotiin rintamalta. Psykiatriassa ei yksinkertaisesti riittänyt resursseja masentuneiden ja itsetuhoisten veteraanien hoitamiseen. Tästä eteenpäin myös psykologian resurssit ja tutkimus suuntautuivat tarkastelemaan ihmisen pahoinvointia ja parantamaan sairauksia. Järjestely palveli kyseistä aikakautta ja tarjosi huikeita edistysaskelia mielenterveysongelmien diagnosoimisen ja hoitamisen saralla. Salakavalasti psykologia jäi kuitenkin jumiin tähän sairausmalliin. Seitsemänkymmentä vuotta sitten emme osanneet vielä hoitaa mielenterveysongelmia. Tänä päivänä 14 mielenterveysongelmaa on hoidettavissa ja kaksi on peräti parannettavissa. Tämä korvaamattoman tärkeä osaaminen tuli kuitenkin sillä hinnalla, että ihmisyyden kokemuksen toinen puoli, hyvinvointi, jäi huomiotta. Psykologia ja psykiatria ovat vähentäneet pahoinvointia mittaamattomissa määrin. Positiivinen psykologia pyrkii vastaamaan kysymykseen: voiko psykologia tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan lisätä hyvinvointia yhtä suuressa mittakaavassa? Se keskittyy siis tutkimaan yksilön vahvuuksia ja voimavaroja heikkouden ja puutteiden tarkastelun sijaan.

Positiivisen psykologian aihepiirejä voidaan nähdä esimerkiksi humanistisen psykologian tutkimuskentässä. Abraham Maslow, Erich Fromm sekä Carl Rogers tutkivat käsitteitä, kuten olemisen virtaus (flow), onnellisuus ja täyttymys. Humanistinen psykologia ei kuitenkaan kyennyt validoimaan tutkimustaan ja löytöjään tieteellisesti. Siitä voidaan sanoa eriytyneen ns. oma-apu (self-help) -suuntaus. Self help tarjoaa varsin hyödyllisiä neuvoja, mutta ei perustu tutkimukseen vaan henkilökohtaisin kokemuksiin ja anekdootteihin (kertomuksiin omasta elämästä). Tämä voi olla yksilötasolla varsin inspiroivaa ja motivoivaa. Jos puolestaan halutaan luoda yleistettävää tietoa on asiat perustettava täsmälliseen ja kontrolloituun tutkimukseen, kuten positiivisen psykologian tieteenhaarassa tehdään.

Kun psykologi Martin Seligman vuonna 1998 valittiin Yhdysvaltain psykologiliiton (American Psychological Association) presidentiksi, julisti hän kyseisen vuoden teemaksi hyvinvoinnin ja antoi samalla lähtölaukauksen mittavalle uudelle aallolle ihmistieteiden alalla. Seligman kohdisti huomion siihen, että tutkittaessa intohimoisesti sairautta on unohdettu toinen yhtä tärkeä puoli ihmisyydessä: se mikä tekee meistä onnellisia ja saa sydämen kurkottamaan kohti sitä, mitä voimme parhaimmillamme olla. Pelkkä sairauden puuttuminen ei ole hyvinvointia ja jos me tutkimme vain keskivertoisuutta niin me myös pysymme keskivertoina. Vastoinkäymiset ovat elämän väistämätön elementti ja kukaan ei voi piiloutua niiltä. Positiivisen psykologian ytimessä on kuitenkin ajatus, että me voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten nopeasti pääsemme vaikeuksien jälkeen takaisin raiteille, ja miten valjastamme hyvät hetket palvelemaan meitä. Se on tutkinut hyvinvoinnin, onnellisuuden ja luonteenvahvuuksien lisäksi yhä enenevässä määrin sellaisia teemoja, kuten vastoinkäymisistä kumpuava kasvu, joka tekee meistä vahvempia (post-traumatic growth) sekä henkinen lujuus (resilience ja grit. Meillä on suomenkielessä tälle myös ihan oma rakas sana: sisu).

Positiivisen psykologian tutkima onnellisuus liittyy vähemmän mielihyvään ja hyvänolon tuntemuksiin, ja enemmän hyvän elämän elämiseen. Se liittyy kiinteästi Aristoteleen kreikankieliseen käsitteeseen nimeltä ´eudaimonia´, joka viittaa kokonaisvaltaiseen onnellisuuteen ja sellaiseen aktiiviseen toimintaan, joka tuottaa onnea (ei vain itselle vaan myös muille). Dr. Martin Seligman Pennsylvanian yliopistosta jakaa hyvinvoinnin viiteen eri osa-alueeseen, jotka ovat positiiviset emootiot, tiivis kiinnittyneisyys omaan elämään ja sen kokemiseen, ihmissuhteet, merkitys ja päämäärien saavuttaminen (PERMA; positive emotions, engagement, relationships, meaning and accomplishment). Muutos parempaan on usein vaikeaa, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että se on mahdollista. On olemassa työkaluja, joiden avulla yksilö voi kiivetä hyvinvoinnin tikapuita ja pyrkiä luomaan paremman elämän itselleen ja läheisilleen. Tämä sivu on perustettu sitä varten, että sinulla olisi pääsy tietoon, joka voi tehdä elämästä merkityksellisempää. Vinkki: se ei ole taikuutta tai väkisin hymyilemistä vaan perustuu oman itsen tuntemiseen, luonteenvahvuuksien harjoittamiseen ja hyvinvointia tukevien tapojen vahvistamieen.

Ohessa muutama tietolähde:

Dr. Martin Seligmanin TED-puhe vuodelta 2004 (suomenkielinen tekstitys). Puhe on liki vuosikymmenen takaa ja Seligman on tarkentanut teoriaansa tämän jälkeen. Video antaa kuitenkin erittäin hyvän 20 minuutin mittaisen esittelyn positiivisen psykologian tutkimusalueeseen. Hän puhuu videossa monista mielenkiintoista teemoista, kuten luonteenvahvuuksista, virtauksesta (flow) ja kestävästä onnesta. Näistä kaikista tulemme kirjoittamaan tulevissa jutuissa.

Positiivisen psykologian maisteriohjelman infotilaisuus Pennsylvanian yliopistossa. Ks. erityisesti osat II ja III. Kompakti selitys positiivisesta psykologiasta (englanniksi kylläkin, mutta työstän tähän suomenkielistä tekstitystä).

Kirjallisuutta jolla pääsee alkuun:

Csikszentmihalyi, Mihaly (2005). Flow (suomeksi). Rasalas-Kustannus.

Ojanen, Markku (2007). Positiivinen psykologia. Edita.

Peterson, Chris (2006). A Primer in positive psychology. New York: Oxford University Press.

Seligman, Martin (2001). Flourish. New York: Free Press.

Seligman, Martin (2008). Aito onnellisuus. Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään. Art House.


by 1 kommentti

Kunnianhimoinen, tuloksellinen ja onnellinen, mahdoton yhtälö?

Ihailemme kunnianhimoa: etsimme organisaatioihin ihmisiä, joilla on halua menestyä ja tehdä parhaansa. Kunnianhimoiset ihmiset ovat sinnikkäitä, eivät luovuta, he asettavat tavoitteensa korkealle ja tekevät kaikkensa saavuttaakseen ne.

Kunnianhimolla on myös joskus hintansa. Muutamia vuosia sitten sain itsekin tästä hyvän muistutuksen. Olin valmentamassa ison yrityksen johtoryhmää ja olimme työstämässä organisaatioon uutta strategiaa ja kirkastamassa seuraavan kolmen vuoden tavoitteita. Olin antanut valmistautumisohjeeksi johtoryhmäläisille käydä kotijoukkojensa kanssa läpi yrityksen uusia tulevaisuussuunnitelmia; organisaation viiden vuoden visiota, tavoitteita ja arvoja.

Aloittaessamme strategian läpikäyntiä, yksi organisaation johtoryhmäläisistä purskahti itkuun. Hän kuvaili kotonaan läpikäymäänsä keskustelua: hänen vaimonsa mielestä yrityksessä oli jo pitkään juhlapuheissa puhuttu läsnäolosta, tasapainosta ja perheen merkityksestä. Siis nimenomaan puhuttu. Vaimo oli ladannut täydeltä laidalta itse kokemaansa todellisuutta: hänen sanojensa mukaan yrityksessä asetettiin jatkuvasti niin kovia taloudellisia päämääriä ja tavoitteita, että he olivat kadottaneet sen mikä elämässä on arvokasta ja merkityksellistä. Tämä johtoryhmäläinen kertoi, ettei hänen vaimonsa halua lapsia hänen kanssaan: hän ei halua olla yksinhuoltajana lapselle, jonka isän ajatukset ovat koko ajan työssä. Vaimo oli kyllästynyt toteamukseen, että ’kyllä tässä muutaman kuukauden päästä sitten helpottaa, kun saamme sen ja sen kaupan ja sen ja sen projektin päätökseen’. Tuota muutamaa kuukauden päästä tapahtuvaa helpotusta hän oli odottanut jo lähes kymmenen vuotta. Tälle johtoryhmäläiselle mikään ei ollut tärkeämpää elämässä kuin saada omia lapsia. Vuosien varrella aika oli juossut, ja hän oli jättänyt lasten hankkimisen organisaation kannalta ’sopivaan’ saumaan. Hän oli odottanut sitä oikeaa hetkeä jo vuosia.

Onko onnellisuus ja tuloksenteko samaan aikaan mahdollista?

Yrityksen johtajan taloudelliseen tulokseen perustuva kunnianhimo oli vuosien saatossa ohjannut johtamaansa organisaatiota suorituskeskeisyyteen – suorittamisen oravanpyörään, jossa vain taloudellisella tuloksella oli merkitystä. Sellaiseen pyörään, jossa asetettiin aina vain kovempia ja kovempia taloudellisia tavoitteita. Hänen kunnianhimonsa oli muuttunut yhteisölliseksi suorittamiseksi, jossa kauniit puheet elämän tasapainosta jäivät paperille.

Moni yritys etsii suorittamisen oravanpyörässä juoksemiseen isompia lenkkareita. Ne eivät kuitenkaan ratkaise mitään. Tarvitaan uutta ajattelua. Merkitykselliseen työelämään ja terveeseen kunnianhimoon kuuluu elämän ja perheen tasapainon huomioonottaminen. Suomen parhaissa yrityksissä (Great Place to Work mittauksen TOP 10 yritykset) osataan johtaa samaan aikaan onnellisuutta ja taloudellista tulosta. Niissä juhlapuheet on viety käytäntöön. Voisiko taloudellinen voitto ja organisaatioiden menestys olla sittenkin seuraus työtyytyväisyydestä ja työntekijöiden perheille tuotetusta merkityksellisyydestä ja onnellisuudesta?

Osaatko johtaa omaa kunnianhimoasi?

Johtajat ovat yleensä erittäin kunnianhimoisia. Kunnianhimo on tarttuvaa. Tavoitteelliset esimiehet saavat yleensä muut mukaan. Kunnianhimoa on monenlaista. On kunnianhimoa joka edesauttaa merkityksellistä elämää, on myös kunnianhimoa joka kaventaa elämäämme.
Kumpaa kunnian HIMOA sinä omaat ja johdat?

MUISTA:
Välillä on hyvä pysähtyä ja tarkastella omaa ja perheen elämää ja tehdä onnellisuuden ja hyvinvoinnin tilinpäätös. Ota koko perhe mukaan avoimeen dialogiin yhteisistä tulevaisuuden toiveista ja tavoitteista.