Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla


Jätä kommentti

Marja Kasanen: Potkut iskevät itsetuntoon

som_pns3kwu-sweet-ice-cream-photography.jpg

Kuva: Sweet Ice Cream Photography @unsplash.com

Irtisanotuksi joutuminen on syvä ihmisarvon loukkaus, joka iskee minuuden ytimeen. Potkut aiheuttavat kriisin, josta selviäminen vaatii paljon aikaa ja työstämistä.

Potkut heittävät ihmisen tyhjän päälle täysin tuntemattomaan tilanteeseen. Irtisanominen ei ole pelkkä työpaikan menetys, vaan siihen liittyy taloudellista ahdinkoa, sosiaalista häpeää, ihmissuhteiden kiristymistä, arkisten huolten ja stressin lisääntymistä.

Mitä työorientoituneempi on, sitä suurempi shokki potkut ovat. Työstä on tullut monelle elämäntarkoitus ja ihmisarvon mittari. Potkut iskevät ihmisen arvokkuuteen ja koskettavat minuuden syviä kerroksia. Ihminen tuntee, että hänen persoonassaan on jotain vikaa, kun hän ei enää kelpaa. Arvottomuuden tunnetta lisää se, jos irtisanoja ei osoita kunnioitusta irtisanottavaa kohtaan. Epäreilu kohtelu loukkaa syvästi.

Pahinta irtisanotulle on kuitenkin se, että potkujen syitä ei kerrota. Ihmisen psyykelle on äärimmäisen tärkeää saada tietää, mitä hän teki väärin, kuka halusi hänen erottamistaan ja miksi hänelle ei annettu mahdollisuutta korjata virheitään.

Potkut on mahdollista hoitaa myös toista kunnioittaen. Tämä edellyttää, että potkujen antaja pystyy kohtaamaan irtisanottavan silmästä silmään, kertoo potkujen syyn ja uskaltaa kohdata vastapuolen tunnereaktiot.

Tunteille tilaa

Potkut pakottavat ihmisen matkalle omaan minuuteen, jossa joutuu kohtaamaan epämukavuusalueensa ja tutustumaan vihan, katkeruuden, surun, epäoikeudenmukaisuuden ja ahdistuksen tunteisiin. Psyykkinen kipu hyökyy päälle ja ottaa ihmisen valtaansa.

Omia tunteitaan ei pidä paeta, vähätellä eikä mitätöidä. Vaikka pahan olon kohtaaminen tuntuu tuskalliselta, se on kuitenkin parantavaa kipua.

Alkoholiin ja huumeisiin ei kannata turvautua, sillä ne vain lykkäävät prosessia. Kun suostuu työstämään ikäviä tunteitaan, niin jonain päivänä paha olo menee ohi, ja huomaa esimerkiksi saaneensa elämälleen uuden arvojärjestyksen. Jos tunnehaavojaan ei käsittele, ne jäävät auki eivätkä parane. Vaikka loukkaus ei kenties koskaan unohdu, voi siitä huolimatta antaa anteeksi ja oppia elämään asian kanssa.

Kriisin neljä vaihetta

Potkujen työstäminen on prosessi, joka vie aikaa. Järjellä asiat voi käydä läpi nopeastikin, mutta tunteet työskentelevät omassa tahdissaan – eikä niitä voi hoputtaa. Kriisiä työstäessään irtisanottu käy läpi neljä vaihetta, jotka ovat kieltäminen, viha, masennus ja hyväksyminen.

Aluksi potkut tuntuvat mahdottomilta selättää ja ihminen haluaa kieltää totuuden. Tätä jaksoa kutsutaan myös shokkivaiheeksi.

Seuraavassa vaiheessa mieli alkaa pakon edessä hyväksyä tapahtuneen, ja irtisanottu alkaa tuntea vihaa. Ihminen voi hautoa kostoa, haukkua potkujen antajaa ja vaatia hyvitystä kärsimykselleen. Viha tulee ulos vihaamalla. Aggression kokeminen on usein puhdistavaa, mutta siihen ei saa jäädä kiinni. Tärkeintä on käsitellä tunteensa, sillä katkeruuden koukkuun jääminen on tuhoisaa.

Kun aggression tunteet helpottavat, potkujen saaja alkaa tuntea itsesääliä ja masentuu. Masennusvaiheessa ihmisestä voi tulla perheelleen rasittava, hän loukkaantuu pienistä asioista, ärtyy helposti ja kohtelee läheisiään huonosti. Masennuksessa on kuitenkin se hyvä puoli, että potkujen saaja alkaa ymmärtää, mitä on tapahtunut. Itsesäälistä siirrytään vähitellen itsetutkiskeluun ja toivo alkaa herätä.

Viimeisessä vaiheessa ihminen hyväksyy tilanteen. Potkut ovat totta, mutta elämä jatkuu.

Tärkeintä kriisin läpikäynnissä on se, että ihminen kuuntelee sydäntään, eikä yritä kiirehtiä asioiden edelle. Kun kriisi on ohi, alkaa nähdä uusia mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa.

Parisuhde lujilla

Parisuhteelle toisen potkut voivat olla koettelemus, mutta myös uusi mahdollisuus. Kun ahdistunut ihminen saa puolisostaan kuuntelijan, se lähentää suhdetta. Ihmiset kohtaavat syvällisesti ollessaan heikkoja. Mutta kuuntelullakin on rajansa. Puhumisen tarve saattaa olla jatkuvaa, koska irtisanotun tuska on niin valtava. Pahimmassa tapauksessa irtisanottu alkaa syyttää puolisoaan siitä, ettei tämä ymmärrä hänen pahaa oloaan.

Puoliso on kuitenkin omilla tunteillaan mukana prosessissa, sillä hänellä on huoli perheen taloudellisesta selviytymisestä sekä siitä, pystyykö hän auttamaan kärsivää osapuolta. Puoliso yrittää parhaansa, vaikka mikään ei tunnu riittävän.

Puoliso voi merkittävästi lievittää toisen ahdistusta pelkästään olemalla läsnä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asioita vatvotaan yökaudet ja kaikki kaadetaan kuuntelijan niskaan.

Vaarana on, että puolison taakka kasvaa yli äyräiden, jos sitä ei tiedosteta. Hädässä oleva ei ymmärrä, että hän kuormittaa toista kohtuuttomasti. Puoliso ei voi toimia toisen terapeuttina, vaan sitä varten on olemassa ammatti-ihmiset.

Asenne vaikuttaa

Oma asenteemme vaikuttaa eniten siihen, mitä elämästämme tulee. Voimme vapaasti valita, suhtaudummeko vastoinkäymisiin positiivisesti vai negatiivisesti. Jos valitsemme myönteisen asenteen, mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen lisääntyvät huomattavasti. Voimme ottaa itse vastuun siitä, mitä meille tapahtuu tai jäädä katkerina syyttämään muita vääryyksistä, jolloin meistä tulee uhreja.

Toivon mukana ihmisen yllä leijuvaan mustaan pilveen alkaa tulla pieniä aukkoja, joista aurinko pääsee paistamaan. Näkökulma laajenee ja toivo elämän jatkumisesta pääsee voitolle. Jossain vaiheessa ihminen huomaa, ettei ole ajatellut ikäviä asioita koko päivänä. Mielessä alkaa syntyä uusia ajatuksia ja ideoita.

Kun toivottomuus väistyy, pelko karisee ja rohkeus astuu tilalle. Potkut eivät ehkä koskaan unohdu, mutta elämässä voi aina kääntää uuden lehden. Jos uskoo selviytyvänsä, näin myös tapahtuu. Kannattaa luottaa siihen, että elämällä on kyky kantaa meitä.

Keinoja kriisin työstämiseen

  • Nimeä itsellesi terapiatuoli ja aseta se rauhalliseen paikkaan. Kun tuskainen olo yllättää, mene tuoliin istumaan ja ole siinä niin kauan kunnes kipu hellittää. Jossain vaiheessa se aina hellittää.
  • Huolehdi elämän perusasioista: käy suihkussa, tee ruokaa, käy kaupassa, syö säännöllisesti, nuku tarpeeksi. Arkirutiinien suorittaminen vie ajatukset pois pahasta olosta.
  • Kuuntele musiikkia. Se saa tunteet liikkeelle ja herättelee uusia ajatuksia.
  • Tee meditatiivisia kävelylenkkejä. Kävely virkistää kehoa ja saa ajatukset liikkeelle. Samalla voi kuunnella sisintään ja käsitellä tunteitaan.

Lähteet: Terapeutti Pekka Hämäläisen haastattelu sekä Pekka Hämäläisen ja Jukka-Pekka Vuorisen Potkut-kirja.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Kollega.fi-verkkolehdessä.

marja-kasanen

Kuva: Riitta Supperi

Marja Kasanen on työelämään ja hyvinvointiin keskittyneen Kollega.fi-verkkolehden päätoimittaja ja perustaja. Aiemmin freelance-toimittajana työskennellyt Kasanen perusti verkkolehden vuonna 2012, mistä lähtien hän on omistautunut työelämän hyvinvoinnin edistämiseen lehtensä kautta. Lukemista ja kirjoittamista rakastava Kasanen nauttii työssään etenkin ihmisten kohtaamisesta ja elämäntarinoiden kuuntelemisesta.


Jätä kommentti

Marja Kasanen: Introvertti ei sovi ajan muottiin

Kuva: Oscar Keys/New Zealand @Unsplach.com

Kuva: Oscar Keys/New Zealand @Unsplash.com

Nykyajan työelämä suosii ulospäin suuntautuneita, energisiä ihmisiä, joille verkostoituminen, tiimityö ja itsensä ilmaiseminen on helppoa. Sen sijaan vastauksiaan pohtivat, asioihin syventyneet ja mieluusti taka-alalle vetäytyvät introvertit ovat jääneet varjoon.

Meissä kaikissa on sekä introvertin että ekstrovertin piirteitä, mutta yleensä toisen puolen piirteet esiintyvät meissä vahvemmin. Arviolta vain noin kolmekymmentä prosenttia maailman väestöstä pitää itseään puhtaasti joko introverttinä tai ekstroverttinä.

Nykyaikana sosiaalisuuden ja verkostoitumisen merkitys on kuitenkin ylikorostunut ja tuntuu usein suosivan ekstroverttiyttä. On kuitenkin parempi, jos annamme tilaa piirteille kummastakin persoo

Introvertit ovat usein väärinymmärrettyjä, sillä työelämässä hiljaisuus ja syrjään vetäytyminen saatetaan tulkita siten, että henkilöllä ei ole mitään sanottavaa. Väärinkäsitys johtuu siitä, että introvertit haluavat käyttää aikaa asioiden analysointiin ja pohtimiseen ennen kuin tuovat mielipiteensä esille. Syrjään vetäytyminen onkin introvertin keino saada rauhaa työstää asiat itsenäisesti. Tärkeät asiat syntyvät yksinäisyydessä. Useat taiteilijat ja tutkijat ovat introverttejä.

Työelämän haasteita

Monet työelämän tilanteet saattavat olla suorastaan piinallisia introvertille. Sosiaalinen kanssakäyminen etenkin suurissa joukoissa ei ole hänelle mieluisaa. Esimerkiksi osaston hengennostatustilaisuudet tai yksikön illanvietot eivät välttämättä innosta introverttiä. Introvertti haluaa kyllä olla ryhmän jäsen, mutta hän kommunikoi mieluummin kahden kesken tai pienessä ryhmässä.

Kokousten kanssa sama juttu ja introvertti saattaa mieluummin haluta työskennellä omissa oloissaan kuin osallistua palavereihin, joissa ekstrovertit usein vievät puheenvuorot. Introverttiä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä hänellä on usein harkittuja näkemyksiä, joista yritys voi hyötyä. Esimiehen olisikin syytä muistaa kysyä näiltä hiljaisemmilta heidän mielipidettään.

Oma huone tai etätyö on introvertille tehokkaan työskentelyn edellytys. Introvertti tarvitsee omaa rauhaa keskittyäkseen eikä hän juuri siedä hälyä ja keskeytyksiä vaan stressaantuu niistä. Avokonttori on introvertille kauhistus, kun taas ekstroverttiä melu, sosiaaliset kontaktit ja stressi vain aktivoivat.

Ensivaikutelma hämää

Introvertit eivät välttämättä aina ole vahvimillaan rekrytointitilanteissa. Yritysten HR-ihmiset ja rekrytoijat ovat usein itse ekstroverttejä, jolloin vaarana on, että he suosivat tätä piirrettä enemmän.

Sosiaalisella sujuvuudella ja taitavuudella voi hämätä paljon ja introvertti antaakin yleensä huonomman ensivaikutelman itsestään kuin ekstrovertti. Useat ekstrovertit kokevatkin, että heidän persoonallisuuspiirteestään on etua työelämässä, kun taas moni introvertti kokee siitä olevan jopa haittaa uralla etenemisessä.

Henkilöarvioinnissa onkin tärkeää, että arvioija on tarkkana erottaakseen vaikutelman todellisuudesta ja saadakseen henkilöstä oikean kuvan. Keskimääräistä voimakkaampi introvertti antaa yleensä huonomman kuvan itsestään myös ryhmätyöskentelytilanteessa, jossa vaaditaan aktiivisuutta. Kokenut arvioija kuitenkin ymmärtää, että vaatimattoman käyttäytymisen takana voi olla kohteliaisuutta, hitaampi reagointityyli tai että henkilö ei halua lähteä kilpalaulantaan ryhmää hallitsevien henkilöiden kanssa.

Työnantajat eivät varsinaisesti suosi ekstroverttejä, sillä tehtävä määrittää siihen tarvittavat ominaisuudet. Kumpaakaan persoonallisuuspiirrettä ei yleensä edes nosteta vaatimuksissa esille.

Parhaita ehdokkaita ovatkin ne, joilla on molempia ominaisuuksia hyvässä tasapainossa. Voimakkaasti intro- tai ekstroverttiyteen taipuva toiminta ei ole useinkaan paras vaihtoehto.

Tieto lisää ymmärrystä

Mitä paremmin persoonallisuustyypit tunnistaa, sitä helpompi on tulla toimeen muiden kanssa.

On myös hyvä liikkua välillä puolelta toiselle tilanteen mukaan sopivassa määrin. Introvertille on hyödyllistä vahvistaa esimerkiksi sosiaalista puoltaan ja ekstrovertin taas pakottaa joskus itsensä pysähtymään. Omalle luonteelleen kannattaa kuitenkin olla uskollinen eikä pakottaa itseään täysin vastakkaiseen rooliin, sillä se kuluttaa.

Kanssakäyminen esimiehen tai kollegan kanssa onnistuu paremmin, jos tunnistaa toisen persoonallisuuspiirteet ja osaa suhtautua niihin oikein. Vaikka introvertti viihtyy omassa huoneessaan eikä juuri kaipaa sosiaalisia kontakteja, hän kuitenkin pitää syvällisistä keskusteluista ja pohdinnasta. Sen sijaan spontaanit tapaamiset eivät ole introvertin heiniä ja kysymyksiin vastaamiseen on hyvä sallia tarpeeksi harkinta-aikaa.

Ekstrovertti taasen kaipaa kontakteja ja käy heti töihin tultuaan juttelemassa kaikkien kanssa. Hän saattaa introvertin mielestä jopa häiritä työrauhaa pistäytymällä toisen työpisteessä moneen otteeseen, mutta tähän kannattaa vain ottaa oikea asenne.

On rikkaus, että olemme erilaisia. Molempia tyyppejä tarvitaan. Kun tutustuu toiseen, huomaa, että erilaisuus voikin olla mielenkiintoista ja hyödyllistä ärsyttävyyden sijaan.

Introvertin piirteitä

  • Haluaa olla rauhassa.
  • Pitää itsenäisestä työstä ja pystyy toimimaan yksin pitkiäkin aikoja.
  • Haluaa analysoida ja pohtia asioita.
  • Paneutuu asioihin ja pystyy keskittymään niihin pitkäksi aikaa ilman taukoja.
  • Työskentelee mieluiten yksi tehtävä kerrallaan.
  • Havaitsee yksityiskohdat ja arvostaa laatua.
  • Kärsivällinen, jaksaa odottaa kauan, eikä tylsisty yksin ollessaan.
  • Viihtyy yksin, ei kaipaa seuraa.
  • Taitava kuuntelija. Panee merkille keskusteluissa sen, mitä oikeasti tarkoitetaan.
  • Stressaantuu helposti, ja työskentelee huonommin paineessa.
  • Häiriintyy melusta.

 Ekstrovertin piirteitä

  • Hakee toimintaa ja on nopea reagoimaan.
  • Tekee valppaasti aistihavaintoja.
  • Sosiaalinen ja seuranhakuinen. Tutustuu helposti ihmisiin.
  • Uskoo muista hyvää ja luottaa omiin kykyihinsä.
  • Osaa puhua kaikkien kanssa luontevasti aiheesta kuin aiheesta.
  • Panostaa ulkonäköönsä.
  • Osaa vaikuttaa muihin ihmisiin ja ympäristöön.
  • Pärjää hyvin paineissa eikä häiriinny melusta.
  • Viihtyy ihmisjoukoissa.
  • Pitää huomiosta ja haluaa erottua joukosta.
  • Ei pidä yksinolosta, tarvitsee ulkoisia virikkeitä.

Lähteet: Linus Jonkmanin Introvertit-kirja ja psykologi Juha Sandbergin haastattelu.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Kollega.fi-verkkolehdessä.

Marja Kasanen

Kuva: Riitta Supperi

Vieraskynä:

Marja Kasanen on työelämään ja hyvinvointiin keskittyneen Kollega.fi-verkkolehden päätoimittaja ja perustaja. Aiemmin freelance-toimittajana työskennellyt Kasanen perusti verkkolehden vuonna 2012, mistä lähtien hän on omistautunut työelämän hyvinvoinnin edistämiseen lehtensä kautta. Lukemista ja kirjoittamista rakastava Kasanen nauttii työssään etenkin ihmisten kohtaamisesta ja elämäntarinoiden kuuntelemisesta.