Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla


by 2 kommenttia

Pieni tarina rohkeudesta ja auringonlaskujen tarkkailemisen välttämättömyydestä

”Suomessa koulutus periytyy vanhemmil
ta lapsille useammin kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. Helsingin yliopistossa aloittaa tänä syksynä reilut 4 300 uutta opiskelijaa. Heistä joka kymmenennellä on kanssani jotain yhteistä: opiskelijoita, joiden isä toimii niin sanotussa työntekijäammatissa, on suomalaisista korkeakouluopiskelijoista kymmenen prosenttia. Jos tilasto ei valehtele, tänä vuonna heitä siis aloittaa Helsingin yliopistossa 430.” Näin kirjoittaa Johanna Mitjonen Ylioppilaslehden mainiossa artikkelissaan ”Erilainen.”

Myös minä olen oman perheeni ensimmäinen akateemisesti kouluttautunut. Muistan, että kotonani aina kannustettiin hakemaan kuu taivaalta, joskaan en ihan tarkkaan tiennyt, mitä se omalla kohdallani tarkoitti. Menestyminen oli jotain abstraktia, mitä kukaan ei koskaan oikeastaan määritellyt. Onnenmyyrä olen, kun ei määritelty. Aina vain sanottiin, että mitä ikinä teetkin, olet rakastettu ja maailman ihanin tytär.

surding-duck Photograph via ubomw on Redditcoolest duck ever
Minusta ei lopulta tullut ammattisurffaajaa, valokuvaajaa tai edes surffivalokuvaaja, kuten kymmenisen vuotta sitten suunnittelin (eikä sitä ikuista grillin myyjää ahkerasta hamppareiden ja yövuorojen vääntämisestä huolimatta), vaan ´tuplamaisteri´, kuten äitini minut tykkää esitellä. Selvennyksen vuoksi sanottakoon, että en ole myöskään Fazerilla töissä. Yhdestä gradusta selvittyäni vain jotenkin narutin itseni samaan vapaaehtoiseen jamaan uudelleen – ja nyt kiikarissa on kolmas entistäkin pidempi kakku.

Omalla kohdallani suurimmat esteet olivat ajattelun tasolla (sekä käytännön tasolla siinä mielessä, että miten sitä edes kuuli tietyistä vaihtoehdoista). Emme voi olla, mitä emme tiedä ja ongelma on, että emme myöskään tiedä, mitä emme tiedä. Usein valintamme ja päätöksemme ovat kiinni kovin sattumanvaraisista informaation murusista, jotka kuin vahingossa tipahtavat eteemme ja laajentavat toimintakenttäämme.

Me valitsemme niistä vaihtoehdoista, jotka näkyvät horisontissamme (”The mind never thinks without an image”, kuten Aristoteles sanoi). Yhtenä päivänä omaan taivaanrantaani ilmaantui kummastuttava uusi havainto. Sen saavuttamiseksi piti uskaltaa kurottautua ulos tässä-ja-nyt -reaalimaailmasta (kirjaimellisesti – matkustaa merten ääriin) ja kohti sitä potentiaalista tulevaisuutta, mihin tämä outo, mutta puoleensavetävä kuvajainen minua kutsui. Sillä välittömällä hetkellä, kun tartuin sen miltei näkymättömään helmaan kiinni, näky muuttui todelliseksi ja istui osaksi olemustani. Ihan kuin se olisi aina ollut pala minua.

Auringonlaskut (kuten alla oleva kultainen hetki) aina muistuttavat minua unelmien tärkeydestä ja siitä, että niihin pitää myös uskaltaa rohkeasti tarttua.

Ehkä tänään hankin sen surffilaudan.

San Diego sunset Saad Alayyoubi

La Jolla, Kalifornia 9.9.2013

The Big Idea:

1. Uskalla unelmoida ja kurkottaa. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, vaan seuraavan kukkulan takana voi odottaa ihan uusi maailma. Seuraava aalto voi olla se paras!

2. Jaa informaatiota, ideoita, innostusta ja kannustusta ympärillesi isoin käsin, väsymättä. Meillä on uskomaton valta nostaa toisemme kohti sitä parasta mahdollista elämää, mitä me voimme elää. Juju on siinä, että pitää älytä antaa. Jep, resursseja, tietoa, lämpöä, rohkaisua ja tunnustusta.

3. Pienillä teoilla voi olla suunnaton systeeminen vaikutus, joka ulottuu jopa yli oman elinkaaremme. Tämän vuoksi jokainen hetki, jossa kohtaamme muita ihmisiä sisältää mahdollisuuden. Kun ymmärrämme tämän, otamme aktiivisen vastuun siitä, miten toimimme. Pyrimme tietoisesti luomaan mahdollisuuksia ja yhteyksiä ihmisten välille, avaamaan ovia, rakentamaan siltoja ja tikapuita.

Rohkaisevin terveisin,
Emilia, Etelä-Pohjanmaan tyttö maailmalla

Emilia Alavudella

Varsin jännät paikat Alavudella (takapihan liukumäessä), 1984


by 3 kommenttia

Oletko hidas ajattelija? Onneksi olkoon!

Curiosity and jumping into conclusions

Tulkintamme käsillä olevista tilanteista vaikuttavat voimakkaasti reaktioihimme ja siten, niillä on kauaskantoisia vaikutuksia ympäristöömme. Ajatukset eivät ole vain sähköimpulsseja ja kemiaa aivokuorella: ne ilmentyvät sanoina, tekoina ja eleinä reaalimaailmassa. Elämme kaikki kiinnittyneinä ihmissuhdeverkostoihin ja jokainen tekomme lähettää matkaan jonkinlaisen aallon.

Mieti taaksepäin omaa elämääsi. Tuleeko sinulla mieleen ihmisiä, jotka ovat tarjonneet osuvan ajatuksen juuri oikeaan aikaan ja tuo hetki on johtanut syvällisiin muutoksiin? Ideat ovat pieniä, mutta voimakkaita siemeniä. Ne voivat kasvaa kokonaisiksi valtakunniksi ja muuttaa maailmaa. Toisaalta jokin (jopa tahaton) negatiivinen kommentti voi kasvaa mielessämme sellaisiin mittoihin, että se estää meitä elämästä rohkeasti. Sanoillamme on suuri voima joko sulkea ovia tai avata niitä.

Älä hyppää johtopäätöksiin tai kiirehdi tuomitsemaan. Pyri keräämään faktat ja toimi tämän tiedon pohjalta. Vanha kunnon ´laske kymmeneen, jos meinaat suuttua´ on viisautta; se auttaa hyppäämään automaattisen, intuitiivisen prosessoinnin pikajunasta tietoisen ja rationaalisen ajattelun hitaampaan tavaravaunuun. Kykymme syväprosessoida ärsykkeitä on avain rakentavampaan kommunikointiin ja siten, kukoistavampiin ihmissuhteisiin. Englanninkielen sanat ´act´[toimia] ja ´react´ [reagoida] kuvaavat hyvin tätä eroa. On ihan eri asia toimia harkitusti, kuin olla automaattisten tai tunneperäisten reaktioiden heiteltävänä.

”Between stimulus and response there is a space. In that … In our response lies our growth and our freedom.” [Ärsykkeen ja reaktion välissä on tila … tuo tila on se, missä piilee mahdollisuus kasvuun ja vapauteen], kuten itävaltalainen psykiatri, neurologi ja keskitysleiriltä elossa selviytynyt Viktor Frankl totesi. Psykologi, Nobelisti Daniel Kahneman puolestaan kirjoittaa nopean ja hitaan prosessoinnin välisestä erosta kirjassaan Thinking Fast and Slow (jos luet vain yhden kirjan kesämökillä, olkoon se vaikka tämä; suomeksi). Nopea prosessointi (systeemi 1, kuten sitä myös kutsutaan) on intuitiivista, emootioperäistä, automaattista ja vailla havaittavaa yksilön kontrollia. Sen moottorina toimivat uskomuksemme, aikaisemmat kokemuksemme, odotuksemme sekä monet heuristiikat, joiden varassa selitämme ympäröivää maailmaa. Hidas ajattelu (systeemi 2) on harkitsevaa ja ykkössysteemiä perusteellisempaa. Se pohjaa asian tai tapahtuman tietoiseen tarkasteluun.

Alla oleva esimerkki havainnollistaa tätä eroa.

Daniel Kahneman hidas ja nopea ajattelu positiivinen psykologia Emilia LahtiEnsimmäisen kuvan kohdalla päättelemme salamannopeasti ja automaattisesti, että kyseisellä lemmikillä eivät ole kaikki Shebat kupissa (no siinä määrin, kuin nyt voimme analysoida eläinten tunteita. Kyseinen ´mörkkikissa´ on omistajansa mukaan ihan hyvää seuraa). Toisen kuvan kohdalla joudumme käyttämään tietoista, hitaampaa prosessointia nähdäksemme sen kaksi merkitystä. Näetkö ihmishahmon kävelemässä puiston poikki vai näetkö vain kasvot? (itse en tosin rehellisesti sanoen saa silmiäni irti vasemmanpuoleisesta kuvasta 8 )

Sain juuri päätökseen positiivisen psykologian tutkinnon Philadelphiassa. Hyväksyntä gradulle tuli itse asiassa tänään eli nyt alkoi loma. Tiukkatahtinen maisterintutkinto (Master of Applied Positive Psychology, MAPP) koostuu kolmesta peräkkäisestä lukukaudesta, joihin on ympätty kahden vuoden opinnot. Tutkinnon päämääränä on ymmärtää ja tutkia, miten yksilöt, organisaatiot ja yhteisöt voivat kurottautua parhaaseen mahdolliseen olemismuotoonsa. Miten sinä ja minä voimme esimerkiksi hyödyntää vahvuuksiamme, nauttia toimivammista ihmissuhteista, oppia uusia positiivisia tapoja sekä kasvaa vaikeuksista.

Ohjelman professoreina toimivat mm. Marty Seligman, James Pawelski, Angela Duckworth, Barbara Fredrickson, Jane Dutton, Adam Grant, Roy Baumeister, Jonathan Haidt, David Cooperrider ja monta muuta. Jos nyt kiteyttäisin hyvinvoinnin ja onnellisuuden salaisuuden (sellaisena kuin se minulle näyttäytyy) yli sadan luennon ja ties kuinka monen tuhannen kahvikupillisen jälkeen, olisi se jotain tämäntapaista:

Onnellisuus, potentiaalin hyödyntäminen, mahdollisuus muuttua -enemmän kuin missään muussa- lepäävät yksilön kyvyssä harjaannuttaa tahdonalaista tiedon prosessointia sekä vähentää tunneperäistä, automaattista reagoimista. Oppia ottamaan askel taaksepäin ja tiedostaa, missä mennään. Laittaa paussi evoluutiobiologisesti vanhimman ja intuitiivista ajatteluamme ruokkivan aivojen ydinosan (limbisen järjestelmän) sekä toimintamme välille.

Suurten etuotsalohkojen sekä aivokuoren kehittyminen myöhemmässä vaiheessa mahdollistivat ne korkeat tiedolliset prosessit, mitkä erottavat ihmisen muista lajeista: meillä on ainutlaatuinen kyky reflektoida omaa ajatteluamme ja mahdollisuus valita, mihin kohdistamme huomiomme. Harjoittamalla aivojamme systeemi 2 -tyyppiseen tiedostavaan prosessointiin, voimme muuttaa ajatteluamme ja sitä kautta elämämme.

”No longer at the mercy of the reptile brain,
we can change ourselves.” Carl Sagan


by 1 kommentti

Miten kehittää omaa asennetta ja tahdonvoimaa!

Psykologinen pääoma on asennetta ja tahdonvoimaa

Psykologinen pääoma (Psychological Capital tai PsyCap) on yksi positiivisen psykologian ja positiivisen organisaatio-opin ydinkäsitteistä. Psykologinen pääoma on yksilön ja yhteisön asennetta ja tahdonvoimaa, jota kuvaa oma-aloitteellisuus, yritteliäisyys ja toimeliaisuus. Se on vastuunottamista omasta elämästä sekä tosissaan olemista. Psykologisen pääoman kehittäminen on tapa kehittää omaa asennettasi kohti parempaa hyvinvointia ja onnellisuutta.

Psykologisessa pääomassa on kyse yksilön ajattelun, käyttäytymisen ja hyvinvoinnin kautta kumpuavista psykologisista resursseista, joita voidaan kehittää ja valmentaa. Psykologinen pääoma koostuu neljästä ulottuvuudesta eli ns. TOSI-mallista: tulevaisuususkosta, optimismista, sinnikkyydestä ja itseluottamuksesta. Yksilön osalta psykologinen pääoma vastaa kysymykseen, minkälaisia olemme ihmisinä ja miten käyttäydymme, ajattelemme ja toimimme. Juuri näistä kysymyksistä asenteessa on kyse. Miten ja millä laseilla suhtaudun eteentuleviin asioihin. Onnistummeko asioissa vai epäonnistummeko.

Psykologisella pääomalla on väliä. Sillä on tutkimusten mukaan yhteys psyykkiseen hyvinvointiin, elämän tyytyväisyyteen, hyvään työsuoritukseen sekä pidempiaikaiseen sitoutumiseen omaan työnantajaan.

Miten kehittää omaa psykologista pääomaa ja asennetta:

1.    Tee oman asenteesi lähtötilannetarkistus

Kysy säännöllisesti itseltäsi:

–       Minkälaista asennetta tällä hetkellä heijastan?

–       Miten voisin vahvistaa omaa itseluottamusta?

–       Näenkö itsessä ja muissa vahvuuksia ja potentiaalia vai puutteita ja heikkouksia?

 

2.     Luo itsellesi onnistumisareena

Ihminen voimaantuu onnistuessaan ja kasvaa saadessaan palautetta. Varmista, että sinulla on mahdollisuus jatkuviin pieniin onnistumisiin. Kiitä itseäsi päivittäin asioista, jotka ovat menneet hyvin ja joista voit olla kiitollinen. Näiden avulla voimistat itseluottamustasi sekä sinnikkyyden mielentilaa. Muista myös palkita itseäsi aina silloin tällöin.

Kysy itseltäsi päivittäin:

Missä onnistuin tänään?

Mistä voin olla kiitollinen tänään?

 

3.     Panosta oppimiseen ja hakeudu onnistujien joukkoon

Asenne on yhteydessä uuden oppimiseen ja ihmisenä kasvuun. Asenne myös tarttuu alitajuisesti ihmisestä toiseen. Optimismi ja tulevaisuusuko kehittyvät myönteisessä ja innostuneessa tunneilmastossa. Yritä päästä eroon negatiivisen asenteen säteilystä. Se syö energiaasi.

Lue kirjoja ja haasta itsesi oppimaan. Hakeudu myös sellaisiin ympäristöihin, jossa sinun on mahdollista keskustella ja oppia yhdessä muiden kanssa.

 

 

 Lähteet:

 

Luthans F., & Youssef, C.M. 2004. Human, social, and now positive psychological capital management: Investing in people for competitive advantage, Organizational Dynamics, 33(2): 143-160.‏

Luthans F, Avey, J.B, Avolio, B.J, Norman, S  & Combs,G.M 2006. Psychological capital development: toward a micro-intervention. Journal of Organizational Behavior. 27 (3):  387–393.

Luthans F, Luthans, K.W., Luthans, B.C. 2007. Positive psychological capital: Beyond human and social capital. Business Horizons 47/1: 45-50.

Luthans, F., Avolio, B.J., Avey, J.B., & Norman, S.M. 2007. Positive psychological capital: Measurement and relationship with performance and satisfaction. Personnel Psychology, 60, 541–572.‏

Niittykangas. H. 2011. Yrittäjä yrittäjyyden ytimessä. Kauko-Valli, S. Saarikoski, A. & Häkkinen, R. (toim.): Positiivinen Psykologia yrittäjyydessä. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu. Julkaisuja. N:o. 182/2011.

 


by 2 kommenttia

Tavoitteena löytää ihmisten uinuvat resurssit…

IMG_0652

Meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja lahjakkuuden alueemme. Meissä on yleensä enemmän kuin päälle näkyy. Oma historiamme ei välttämättä kerro meille, mitä voisimme parhaimmillamme olla.  Omien sekä läheisten ihmisten potentiaalien tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeä osa positiivisen psykologian arjen sovellutuksia.

”En usko, että sinun pitäisi käyttää liikaa aikaa heikkouksien kehittämiseen. Hyvinvointi ja suurin tyytyväisyys elämässä kumpuaa omiin vahvuuksiin keskittymisestä ja niiden hyödyntämisestä” Seligman, 2008 

Toisen vahvuuksien tunnistamisen auttaminen ja tukeminen on yksi osa hyvää vanhemmuutta, opettajuutta ja johtajuutta. Se on osa hyvää ihmisyyttä. Omien vahvuuksien tunnistaminen ei ole välttämättä helppoa, varsinkin jos olemme tottuneet kulttuuriin, jossa vahvuuksien tunnistamiseen ei keskitytä. Paljon yleisempää on heikkouksien osoittamisen kulttuuri, jossa keskitytään vikojen tunnistamiseen ja korjaamiseen.

Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän saa toteuttaa henkilökohtaisia hyveitään ja luontaisia ominaisvahvuuksiaan jokapäiväisessä toiminnassa. Ihminen innostuu ja energisoituu siitä, että saa käyttää lahjakkuuden muotojaan. Insinöörejä tutkittaessa todettiin, että tuottavuudessa saattaa olla jopa kymmenkertainen ero työntekijöiden välillä.

Luonteenvahvuudet

Seuraavat kuusi henkilökohtaista hyvettä sekä 24 luonteenvahvuutta on esitelty Petersonin & Seligmanin teoksessa ”Character Strengths and Virtues”.

1. Viisaus

  • uteliaisuus
  • intohimo uuden oppimiseen
  • harkitsevaisuus ja avoin mieli
  • luovuus
  • perspektiivi, kyky hahmottaa kokonaisuuksia.

2. Luonteenlujuus

  • rohkeus
  • sinnikkyys
  • pitkäjänteisyys
  • rehellisyys.

3. Inhimillisyys – humaanisuus

  • ystävällisyys
  • kyky rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta
  • tunneälykkyys.
 4. Oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus

  • kansalaishenki
  • uskollisuus ja lojaalius
  • oikeudenmukaisuus
  • johtajuus.

5. Kohtuus

  • anteeksianto/armahdus
  • itsehillintä
  • järkevyys/varovaisuus
  • nöyryys/kohtuus.

6. Ylittämiskyky ja transsendenssi

  • kauneuden ja taituruuden arvostaminen
  • kiitollisuus
  • toiveikkuus
  • merkityksen kokemiskyky
  • huumorintaju
  • into.

Lainattu: Leppänen & Rauhala, 2013.

Yllä oleva lista on hyvä tapa analysoda omia vahvuuksia. Poimi 4-5 mielestäsi parasta vahvuuttasi.

Olen itse jo useiden vuoden ajan yrittänyt keskittyä omien vahvuuksien parempaan hyödyntämiseen. Olen tehnyt säännöllisesti VIA-instituutin testin luonteevanhvuuksien tunnistamiseksi, ja se on auttanut minua kirkastamaan vahvuuksiani.

Alla muutama käytännön vinkki, joiden avulla voit tunnistaa omat vahvuutesi:

1)      Omat vahvuudet -testi (The VIA character strengths assessment)

http://www.viacharacter.org/www/

Testi on laajasti käytössä organisaatioissa ja oppilaitoksissa ympäri maailmaa. Testin tekeminen kestää noin 20 minuuttia. Se on valitettavasti vain englanniksi, joten kannattaa ottaa avuksi jokin web-sanakirja (esimerkkis http://www.sanakirja.org on ilmainen eikä vaadi rekisteröitymistä).

2)      Minä parhaimmillani -tehtävä (The Reflected Best Self)

Pyydä viideltä läheiseltä, kollegalta, kaverilta jne, lyhyt kuvaus tapahtumasta, jolloin olit parhaimmillasi. Pyydä heitä kuvaamaan, mitä tilanteessa tapahtui, miten toimit, mitä vahvuuksia käytit onnistumiseen ja analysointi, miksi juuri tuolloin olit positiivista virettä ja tuloksia aikaansaava, tehokas ja esimerkillinen toimija. Lähetä siis viesti ihmisille, joilta haluat palautteen ja pyydä vastaamaan muutaman viikon sisällä.  Esimerkiksi Facebook on oiva väline tämän tehtävän toteuttamiseen.

 

 Viitteet:

Green, S. 2009.  Julkaisematon luento. Applied Positive Psychology -kurssi. Sydneyn yliopisto, Australia.

Peterson, C. & Seligman, M.E. P. (2004). Character strengths and virtues: A handbook and classification. Oxford: Oxford University Press.

Seligman, M. 2008. Julkaisematon luento. Happiness & its causes -seminaari. Sydney.

Cameron, K. (2008). Positive Leadership. San Francisco: Berret-Koehler Publisher.

Leppänen, M & Rauhala, I. 2013. Johda ihmistä. Psykologiaa johtajille. Talentum


by 3 kommenttia

Onni ei ole sattumaa

Emilia Lahti positiivinen psykologia Life begins at the end of your comfort zone

Harjoitus tekee mestarin. Kirjoittajan savotta tilastomatematiikan kanssa vaati paljon kahvia, lukemattomia harjoituksia ja paljon toistoa. Oppi meni kuitenkin perille ja kyseinen aihe nostattaa nykyään kylmän hien sijaan suupielet ylös. Snap!

Tutkimusten perusteella noin puolet yksilön kokemasta onnellisuudesta määräytyy biologisten tekijöiden ja olosuhteiden yhteisvaikutuksena. Tämä siis jättää suuren osan yksilön omaan valtaan. Omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa ja se itse asiassa riippuu keskeisesti omista teoistamme ja valinnoistamme.

Jo Aristoteles ja William James (yhdysvaltalainen filosofi/psykologi 1842-1910) pitivät yksilön omaa aktiivista roolia keskeisimpänä elementtinä onnellisuutta ja hyvinvointia tavoiteltaessa (Melchert 2002; James 1892/1984). Mitä he päättelivät vuosituhansia ja -satoja sitten, on todettu myös lukuisissa viime vuosikymmeninä tehdyissä tutkimuksissa. Onnellisuus ei ole jotain, mikä tapahtuu itsestään vaan se on tietoisten valintojemme ja toimintamme seurausta.

Meillä on vapaus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan onneemme, mutta tästä seuraa samalla oman vastuumme tiedostaminen. Vaikka ympäristötekijöillä ja persoonallisuudellamme on todellinen vaikutus elämänlaatuumme, ei niiden päälle voi kokonaan sysätä omaa tyytymättömyyttään. Ei voi eikä tarvitse. Kukaan ei ole menneisyytensä tai nykyisyytensä vanki.

Onneen ei löydy oikotietä, mutta sen saavuttamiseen löytyy nippu hyviä keinoja. Näitä kutsutaan positiivisiksi interventioiksi tai harjoituksiksi. Pitkä nimi toiminnalle, joka siis suomeksi sanoen tähtää ohjaamaan yksilön huomion mahdollisuuksiin ja toimintapotentiaaliin (sen sijaan, että olisi jumissa vanhoissa toimintamalleissa). Ei ole pakko edes puhua positiivisuudesta sinällään, sillä monet näistä harjoituksista tähtäävät hyvin käytännöllisten tiedonkäsittelyä (ongelmaratkaisua, päättelyä, mahdollisuuksien kartoittamista jne.) tehostavien uusien strategioiden aktivoimiseen ja käyttämiseen. Saavuttaakseen pitkäkestoisia tuloksia positiivisten interventioiden kautta, tulee meidän olla valmiita työskentelemään ahkerasti ja pyrkiä siten luomaan uusia hyödyllisiä tottumuksia ja tapoja. Oman mielen hallinta on varmasti hyödyllisin taito, minkä ihminen saattaa elämänsä aikana kehittää. Toisin sanoen: onnellisuus vaatii tunnollista työtä, mutta se on upeaa ahkerointia, josta saatava hyöty on kultaakin kalliimpaa.

Tietoisuuden ja huomion keskittämisen rooli

Ei ole olemassa merkityksetöntä ajatusta tai tekoa. Kaikki mitä olemme koskaan nähneet, kuulleet, ajatelleet tai tunteneet on koodattu aivokuorellemme, ja tämä tieto muodostaa tietoisuutemme. Tämä tietoisuus on se, mitä kutsumme ´elämäksi´(Csikszentmihalyi, 1990). Vaikka tämä uskomaton koneisto nimeltä aivot, on mahdollistanut lajimme huikean kehityksen (olemme luoneet monimutkaisia matemaattisia kaavoja, suunnitelleet miljoonakaupunkeja infrastruktuureineen ja jopa ylittäneet planeettamme rajat) se ei ole vailla fyysisiä rajoituksia. Aivomme asettavat selvät reunaehdot sille, miten montaa asiaa voimme prosessoida samanaikaisesti. Se, mitkä asiat kulloinkin valloittavat huomiomme, voi olla joko tahdonalaista tai sosiaalisten normien ja oman biologiamme seurausta. Psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi (1990) sanoo, että ne jotka pyrkivät hallitsemaan omaa mieltään ja huomiokykyään, elävät onnellisempaa elämää, sillä he ovat oppineet määrittämään tietoisuutensa sisällön ja siten myös elämänsä sisällön. Tämän prosessin hallitseminen on tärkein työkalumme oman elämänlaatumme parantamisessa.

Hyödyllisten tapojen luominen ja mielen kehittäminen

Parin viimeisen vuosikymmenen aikana neurotiede on vihdoin pystynyt osoittamaan, mitä William James väitti intuitiivisesti yli sata vuotta sitten: ihmisen aivot kykenvät muutokseen läpi elinkaarensa ja ovat kehittyneet jopa niin monimutkaiseksi, että voivat vaikuttaa omaan rakenteeseensa (ks. neuroplastisuus) (Csikszentmihalyi, 1990; James 1892/1984). Mielen harjoittaminen oman huomiokyvyn keskittämisen avulla (the practice of focused attention) voi autta meitä muuttamaan totutut ajattelukaavamme. Voimme ylikirjoittaa syväänkin juurtuneet reaktiomallimme ja oppia koko nipun uusia hyödyllisiä tapoja toimia.

Uusien tapojen luominen on vaikeaa ja vaatii usein sisua sekä periksiantamattomuutta. Se on kuitenkin mahdollista ja suurin askel on, että ryhdymme toimeen (isoin este on usein, että emme aloita tai lopetamme ennen kuin olemme kunnolla edes aloittaneet). Ohessa muutama huomioitava seikka lähdettäessä kohti uuden hyvän tavan luomista (kun haluat esimerkiksi luoda rutiinin, että heräät joka aamu hieman aikaisemmin ja meditoit, käyt ulkona kävelyllä, pidät kodin järjestyksessä, olet vähemmän räjähdysherkkä lapsille jne.). Alla olevat ideat on mukailtu William Jamesin ajatuksista (1892/1984).

  • Sisukkaasti ja reippaasti hyvään alkuun.
  • Varmista vahva startti. Tartu kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin vahvistaa uutta tapaa.
  • Älä salli yhtäkään poikkeusta itsellesi ennen kuin tapa on kunnolla vakiintunut (tämä jatkuva toisto ja kumuloituva vahvistus ankkuroi uuden tavan).
  • Toiminnan harjoittamisen johdonmukaisuus ja säännöllinen toisto ovat ainoat todelliset keinot, joilla mahdollistaa uuden hermoväylän syntyminen, ja luoda vankka neuraalinen perusta uudelle toimintatavalle.

Seurauksena tästä pitkäjänteisestä työstä taipumus lopulta juurtuu syvään ja tulee tavaksi –SNAP! Alla muistisääntö.

Q:  Mitä hyväksi havaittuja keinoja uusien tapojen luomiseen sinulla on? Mitä onnistumistarinoita voit kertoa? Miten auttaa jotakuta, joka on yrittänyt monta kertaa ja luovuttanut? Jaa vinkkisi ja syötä hyvät ajatuksesi systeemiin : )

Emilia Lahti positiivinen psykologia SNAP

Lähteet:

Csikszentmihalyi, M. (1990). The anatomy of consciousness. Flow: The psychology of optimal experience (pp. 23-42). New York: Harper Perennial. Myös suomeksi.

James, W. (1892/1984). Habit. Principles of psychology: Briefer course (pp. 125-138). Cambridge, MA: Harvard University Press.

James, W. (1899/1983). The gospel of relaxation. Talks to teachers on psychology (pp. 117-119). Cambridge, MA: Harvard University Press.

Melchert, N. (2002). Aristotle: The reality of the world. The good life. The great conversation: A historical introduction to philosophy (4th ed., pp. 186-195). Boston: McGraw-Hill.


by 6 kommenttia

Negatiivisuuden hyväksyminen on osa positiivista psykologiaa ja kukoistavaa elämää

Kuva: Leslie La Macchia

Kuva: Leslie La Macchia

Positiivinen psykologia ei ole vain positiivista ajattelua tai hyvän elämänlaadun tuntemuksia. Sen tarkoituksena ei ole tutkia, miten ihminen voisi välttyä negatiivisuudelta. Kuten olemme aiemmin todenneet positiivisen psykologian vastakohta ei ole ”negatiivinen psykologia”. Inhimillisenä yksilönä olemiseen kuuluu myös huonommat päivät ja alamäet, negatiiviset mielentilat ja tunteet. Meille on luonteenomaista ja tarvittavaa kokea myös pettymyksiä. Epäonnistumisetkin voidaan hyväksyä osana inhimillistä elämää. Tässä asiassa ilmenee usein eroa positiivisen psykologian ja perinteisen self-help -kirjallisuuden välillä. Positiivisen ajattelun kirjat ja oppaat tuovat pääsääntöisesti esiin vain positiivista ajattelua ilman mainintaa negatiivisen ajattelun ja tunteiden tarpeellisuudesta ja hyväksynnästä ihmisen elämässä.

Hyvään elämään kuuluvat myös epämukavat tunteet

Yksi mielenkiintoisimmista kokemuksista positiivisen psykologian alalla on ollut tutustua Barbara Fredricksonin ajatuksiin positiivisista tunteista. Hän on alan johtava tutkija maailmassa tällä alueella. Hänen mukaansa avaintekijä ihmisen hyvässä elämässä on positiivisuuden ja negatiivisuuden välinen suhde. Tutkimuksen mukaan kukoistavan ja psykologisesti hyvinvoivan yksilön positiivisuus-negatiivisuussuhde on 3:1. Suhde ei ole siis esimerkiksi 3:0. Tarkoittaen, että hyvinvoivat ihmiset eivät koskaan kokisi epämukavia ja epämiellyttäviä tunteita. Tämä tukee sitä ajatusta, että negatiivisuus kuuluu osana hyvään elämään. Tärkeintä on ymmärtää tuo suhdeluku ja silloin tällöin tarkkailla omaa tunneilmastoa ja positiivisen ja negatiivisten tunteiden suhdetta.

Vaikka hyväksymmekin negatiivisuuden ja epämiellyttävät tunteet osana ihmisenä olemista, meidän ei tule jäädä negatiivisuuskierteeseen liian pitkäksi aikaa. Negatiiviset tunteet supistavat ajatteluamme ja sysävät meidät riutuvaan ja nuutuvaan toimintaan. Johtaakseen omaa tunneilmastoa, jokaisen on hyvä kirkastaa omat tavat vaikuttaa omiin tunteisiin. Jollekin se voi olla kymmeneen laskeminen, toiselle se on hyvän musiikkikappaleen kuuntelu, joku lähtee metsään kävelylle ja joku harrastaa joogaa. Tärkeintä on oppia tunnistamaan oma tunnetila, työstää sitä tietoisesti ja pyrkiä muokkaamaan omaa positiivisuus-negatiivisuus -suhdetta terveeseen suuntaan.

VINKKI NEGATIIVISTEN TUNTEIDEN VAIKUTTAMISEEN:

Kuvittele epämiellyttävä tunne sylissäsi kuin pieni vauva, jota haluat lohduttaa. Keinuttele tunnetta kevysti mielessäsi puolelta toiselle. Huomaa, miten saat etäisyyttä tunteeseen ja pikku hiljaa se laimenee ja epämukava tunnetila heikentyy.

 

Katso Barbara Fredricksonin YouTube-video positiivista tunteiden merkityksestä:

(valitettavasti ei tekstitystä Suomeksi)

Lähteinä:

Ben-Sharar, T. 2009.  Julkaisematon luento. The Foundation of Positive Psychology -kurssi. Pennsylvanina yliopisto, USA.

Seligman, M. 2008. Julkaisematon luento. Happiness & its causes seminaari. Sydney.

Fredrickson, B.L. Positivity, Crown Publishers 2009


by 3 kommenttia

Positiivinen psykologia –negatiivisen psykologian vastakohta?

Se, että voin istuttaa siemenen ja se tulee kukka, jakaa vähän tietoa ja se tulee toisen omaksi, lähettää jolle kulle hymyn ja saada hymyn vastineeksi, ovat minulle alituisia henkisiä harjoituksia. -Leo Buscaglia

The fact that I can plant a seed and it becomes a flower, share a bit of knowledge and it becomes another’s, smile at someone and receive a smile in return, are to me continual spiritual exercises. -Leo Buscaglia

Tervetuloa uudistuneelle positiivinen psykologia.fi –sivustolle!

Olemme Makken kanssa iloisia tästä uudesta julkaisusta ja toivomme, että viihdytte matkassa. Sivun tarkoituksena on palvella sinua tietolähteenä ja inspiraationa. Tämä on sinun blogisi ja haluamme ymmärtää, mistä sinä haluat kuulla ja lukea. Keskustelu on äärimmäisen rohkaistavaa! Yhteisiksi pelisäännöiksi on tosin hyvä sopia, että vuorovaikutus tapahtuu toisia kunnioittavassa ja (vielä parempi) kannustavassa sävyssä. Kritiikki on tervetullutta, mutta tunneälykäs ihminen osaa osoittaa sen tavalla, joka ei loukkaa toisia. Kysymyksiä saa esittää, sillä kysymykset avaavat tietovarantoja. Kommentteja saa jättää, sillä ne inspiroivat uusia ajatuksia. Jakamalla ideoita ja kokemuksia voimme innostaa toisiamme ja nostattaa ajatuspolkuja, joita muuten ei olisi kenties tullut mieleenkään. Vuorovaikutuksella (niin kasvokkaisella kuin virtuaalisellakin) on upea potentiaali nostaa esiin arjen aarteita. Jonkun vieno kysymys voi olla toiselle tajunnan avaava heureka-hetki!

Tulevat (suunnitellut) teemat tulevat käsittelemään mm. positiivisen psykologian antia normaaliin arkeen, ihmissuhteita, rakkautta, positiivista johtajuutta, terveyttä, työhvyinvointia, hyvää elämää, mutta myös elämän alamäkiä ja miten niissä voi yrittää navigoida (ja niitä sinun lähettämiäsi kysymyksiä). Koko ihmisyyden kirjoa.

No niin, hypätään asiaan! Come on!

Mitä positiivinen psykologia on ja ei ole?

Positiivinen psykologia ei ole “tavallisen” psykologian vastakohta tai jokin uusi suuntaus. Sen juuret ulottuvat niin kauas kuin ihmismieltä on tutkittu. Ihan alun perin psykologialla oli kolme erillistä missiota: tutkia mielenterveyttä, vaalia lahjakkuutta sekä edistää yksilön mahdollisuuksia mielekkääseen elämään. Psykiatria keskittyi patologiaan (eli tutkimaan sairautta). Koko konsepti kuitenkin muuttui dramaattisesti toisen maailmansodan suoltaessa traumatisoituneita sotilaita kotiin rintamalta. Psykiatriassa ei yksinkertaisesti riittänyt resursseja masentuneiden ja itsetuhoisten veteraanien hoitamiseen. Tästä eteenpäin myös psykologian resurssit ja tutkimus suuntautuivat tarkastelemaan ihmisen pahoinvointia ja parantamaan sairauksia. Järjestely palveli kyseistä aikakautta ja tarjosi huikeita edistysaskelia mielenterveysongelmien diagnosoimisen ja hoitamisen saralla. Salakavalasti psykologia jäi kuitenkin jumiin tähän sairausmalliin. Seitsemänkymmentä vuotta sitten emme osanneet vielä hoitaa mielenterveysongelmia. Tänä päivänä 14 mielenterveysongelmaa on hoidettavissa ja kaksi on peräti parannettavissa. Tämä korvaamattoman tärkeä osaaminen tuli kuitenkin sillä hinnalla, että ihmisyyden kokemuksen toinen puoli, hyvinvointi, jäi huomiotta. Psykologia ja psykiatria ovat vähentäneet pahoinvointia mittaamattomissa määrin. Positiivinen psykologia pyrkii vastaamaan kysymykseen: voiko psykologia tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan lisätä hyvinvointia yhtä suuressa mittakaavassa? Se keskittyy siis tutkimaan yksilön vahvuuksia ja voimavaroja heikkouden ja puutteiden tarkastelun sijaan.

Positiivisen psykologian aihepiirejä voidaan nähdä esimerkiksi humanistisen psykologian tutkimuskentässä. Abraham Maslow, Erich Fromm sekä Carl Rogers tutkivat käsitteitä, kuten olemisen virtaus (flow), onnellisuus ja täyttymys. Humanistinen psykologia ei kuitenkaan kyennyt validoimaan tutkimustaan ja löytöjään tieteellisesti. Siitä voidaan sanoa eriytyneen ns. oma-apu (self-help) -suuntaus. Self help tarjoaa varsin hyödyllisiä neuvoja, mutta ei perustu tutkimukseen vaan henkilökohtaisin kokemuksiin ja anekdootteihin (kertomuksiin omasta elämästä). Tämä voi olla yksilötasolla varsin inspiroivaa ja motivoivaa. Jos puolestaan halutaan luoda yleistettävää tietoa on asiat perustettava täsmälliseen ja kontrolloituun tutkimukseen, kuten positiivisen psykologian tieteenhaarassa tehdään.

Kun psykologi Martin Seligman vuonna 1998 valittiin Yhdysvaltain psykologiliiton (American Psychological Association) presidentiksi, julisti hän kyseisen vuoden teemaksi hyvinvoinnin ja antoi samalla lähtölaukauksen mittavalle uudelle aallolle ihmistieteiden alalla. Seligman kohdisti huomion siihen, että tutkittaessa intohimoisesti sairautta on unohdettu toinen yhtä tärkeä puoli ihmisyydessä: se mikä tekee meistä onnellisia ja saa sydämen kurkottamaan kohti sitä, mitä voimme parhaimmillamme olla. Pelkkä sairauden puuttuminen ei ole hyvinvointia ja jos me tutkimme vain keskivertoisuutta niin me myös pysymme keskivertoina. Vastoinkäymiset ovat elämän väistämätön elementti ja kukaan ei voi piiloutua niiltä. Positiivisen psykologian ytimessä on kuitenkin ajatus, että me voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten nopeasti pääsemme vaikeuksien jälkeen takaisin raiteille, ja miten valjastamme hyvät hetket palvelemaan meitä. Se on tutkinut hyvinvoinnin, onnellisuuden ja luonteenvahvuuksien lisäksi yhä enenevässä määrin sellaisia teemoja, kuten vastoinkäymisistä kumpuava kasvu, joka tekee meistä vahvempia (post-traumatic growth) sekä henkinen lujuus (resilience ja grit. Meillä on suomenkielessä tälle myös ihan oma rakas sana: sisu).

Positiivisen psykologian tutkima onnellisuus liittyy vähemmän mielihyvään ja hyvänolon tuntemuksiin, ja enemmän hyvän elämän elämiseen. Se liittyy kiinteästi Aristoteleen kreikankieliseen käsitteeseen nimeltä ´eudaimonia´, joka viittaa kokonaisvaltaiseen onnellisuuteen ja sellaiseen aktiiviseen toimintaan, joka tuottaa onnea (ei vain itselle vaan myös muille). Dr. Martin Seligman Pennsylvanian yliopistosta jakaa hyvinvoinnin viiteen eri osa-alueeseen, jotka ovat positiiviset emootiot, tiivis kiinnittyneisyys omaan elämään ja sen kokemiseen, ihmissuhteet, merkitys ja päämäärien saavuttaminen (PERMA; positive emotions, engagement, relationships, meaning and accomplishment). Muutos parempaan on usein vaikeaa, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että se on mahdollista. On olemassa työkaluja, joiden avulla yksilö voi kiivetä hyvinvoinnin tikapuita ja pyrkiä luomaan paremman elämän itselleen ja läheisilleen. Tämä sivu on perustettu sitä varten, että sinulla olisi pääsy tietoon, joka voi tehdä elämästä merkityksellisempää. Vinkki: se ei ole taikuutta tai väkisin hymyilemistä vaan perustuu oman itsen tuntemiseen, luonteenvahvuuksien harjoittamiseen ja hyvinvointia tukevien tapojen vahvistamieen.

Ohessa muutama tietolähde:

Dr. Martin Seligmanin TED-puhe vuodelta 2004 (suomenkielinen tekstitys). Puhe on liki vuosikymmenen takaa ja Seligman on tarkentanut teoriaansa tämän jälkeen. Video antaa kuitenkin erittäin hyvän 20 minuutin mittaisen esittelyn positiivisen psykologian tutkimusalueeseen. Hän puhuu videossa monista mielenkiintoista teemoista, kuten luonteenvahvuuksista, virtauksesta (flow) ja kestävästä onnesta. Näistä kaikista tulemme kirjoittamaan tulevissa jutuissa.

Positiivisen psykologian maisteriohjelman infotilaisuus Pennsylvanian yliopistossa. Ks. erityisesti osat II ja III. Kompakti selitys positiivisesta psykologiasta (englanniksi kylläkin, mutta työstän tähän suomenkielistä tekstitystä).

Kirjallisuutta jolla pääsee alkuun:

Csikszentmihalyi, Mihaly (2005). Flow (suomeksi). Rasalas-Kustannus.

Ojanen, Markku (2007). Positiivinen psykologia. Edita.

Peterson, Chris (2006). A Primer in positive psychology. New York: Oxford University Press.

Seligman, Martin (2001). Flourish. New York: Free Press.

Seligman, Martin (2008). Aito onnellisuus. Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään. Art House.


by 1 kommentti

Kunnianhimoinen, tuloksellinen ja onnellinen, mahdoton yhtälö?

Ihailemme kunnianhimoa: etsimme organisaatioihin ihmisiä, joilla on halua menestyä ja tehdä parhaansa. Kunnianhimoiset ihmiset ovat sinnikkäitä, eivät luovuta, he asettavat tavoitteensa korkealle ja tekevät kaikkensa saavuttaakseen ne.

Kunnianhimolla on myös joskus hintansa. Muutamia vuosia sitten sain itsekin tästä hyvän muistutuksen. Olin valmentamassa ison yrityksen johtoryhmää ja olimme työstämässä organisaatioon uutta strategiaa ja kirkastamassa seuraavan kolmen vuoden tavoitteita. Olin antanut valmistautumisohjeeksi johtoryhmäläisille käydä kotijoukkojensa kanssa läpi yrityksen uusia tulevaisuussuunnitelmia; organisaation viiden vuoden visiota, tavoitteita ja arvoja.

Aloittaessamme strategian läpikäyntiä, yksi organisaation johtoryhmäläisistä purskahti itkuun. Hän kuvaili kotonaan läpikäymäänsä keskustelua: hänen vaimonsa mielestä yrityksessä oli jo pitkään juhlapuheissa puhuttu läsnäolosta, tasapainosta ja perheen merkityksestä. Siis nimenomaan puhuttu. Vaimo oli ladannut täydeltä laidalta itse kokemaansa todellisuutta: hänen sanojensa mukaan yrityksessä asetettiin jatkuvasti niin kovia taloudellisia päämääriä ja tavoitteita, että he olivat kadottaneet sen mikä elämässä on arvokasta ja merkityksellistä. Tämä johtoryhmäläinen kertoi, ettei hänen vaimonsa halua lapsia hänen kanssaan: hän ei halua olla yksinhuoltajana lapselle, jonka isän ajatukset ovat koko ajan työssä. Vaimo oli kyllästynyt toteamukseen, että ’kyllä tässä muutaman kuukauden päästä sitten helpottaa, kun saamme sen ja sen kaupan ja sen ja sen projektin päätökseen’. Tuota muutamaa kuukauden päästä tapahtuvaa helpotusta hän oli odottanut jo lähes kymmenen vuotta. Tälle johtoryhmäläiselle mikään ei ollut tärkeämpää elämässä kuin saada omia lapsia. Vuosien varrella aika oli juossut, ja hän oli jättänyt lasten hankkimisen organisaation kannalta ’sopivaan’ saumaan. Hän oli odottanut sitä oikeaa hetkeä jo vuosia.

Onko onnellisuus ja tuloksenteko samaan aikaan mahdollista?

Yrityksen johtajan taloudelliseen tulokseen perustuva kunnianhimo oli vuosien saatossa ohjannut johtamaansa organisaatiota suorituskeskeisyyteen – suorittamisen oravanpyörään, jossa vain taloudellisella tuloksella oli merkitystä. Sellaiseen pyörään, jossa asetettiin aina vain kovempia ja kovempia taloudellisia tavoitteita. Hänen kunnianhimonsa oli muuttunut yhteisölliseksi suorittamiseksi, jossa kauniit puheet elämän tasapainosta jäivät paperille.

Moni yritys etsii suorittamisen oravanpyörässä juoksemiseen isompia lenkkareita. Ne eivät kuitenkaan ratkaise mitään. Tarvitaan uutta ajattelua. Merkitykselliseen työelämään ja terveeseen kunnianhimoon kuuluu elämän ja perheen tasapainon huomioonottaminen. Suomen parhaissa yrityksissä (Great Place to Work mittauksen TOP 10 yritykset) osataan johtaa samaan aikaan onnellisuutta ja taloudellista tulosta. Niissä juhlapuheet on viety käytäntöön. Voisiko taloudellinen voitto ja organisaatioiden menestys olla sittenkin seuraus työtyytyväisyydestä ja työntekijöiden perheille tuotetusta merkityksellisyydestä ja onnellisuudesta?

Osaatko johtaa omaa kunnianhimoasi?

Johtajat ovat yleensä erittäin kunnianhimoisia. Kunnianhimo on tarttuvaa. Tavoitteelliset esimiehet saavat yleensä muut mukaan. Kunnianhimoa on monenlaista. On kunnianhimoa joka edesauttaa merkityksellistä elämää, on myös kunnianhimoa joka kaventaa elämäämme.
Kumpaa kunnian HIMOA sinä omaat ja johdat?

MUISTA:
Välillä on hyvä pysähtyä ja tarkastella omaa ja perheen elämää ja tehdä onnellisuuden ja hyvinvoinnin tilinpäätös. Ota koko perhe mukaan avoimeen dialogiin yhteisistä tulevaisuuden toiveista ja tavoitteista.


by Jätä kommentti

Mitä sellaista buddhamunkki tietää henkilökemiasta, mitä me emme tiedä?

Psykologian näkökulmasta henkilökemiaan vaikuttavat monet asiat. Toisen ihmisen arvot ja yhteiset arvostuksen kohteet, sekä kommunikointityylimme ja aiemmat kokemuksemme. Usein kun puhutaan henkilökemiasta sanotaan, että se joko syntyy tai jää syntymättä. Ikään kuin emme pystyisi sen rakentumiseen vaikuttamaan. Monesti jätämme huomioimatta, että itse asiassa hyvän yhteyden rakentumiseen vaikuttaa varsin paljon se kuinka taitavia olemme luomaan tunneyhteyttä toiseen ihmiseen. Se on tärkeä taito, johon emme ole työelämässä syventyneet tarpeeksi.

Miten synnyttää tunneyhteyttä toiseen ihmiseen?

Professori Esa Saarisen innoittamana on viime aikoina tehty kaksikin vuorovaikutukseen liittyvää tärkeää väitöskirjaa. Helmikuussa 2012 julkaistiin Merja Fischerin väitöskirja positiivisesta vuorovaikutuksesta organisaatioissa. Tutkimus osoitti, että positiiviset tunteet ja positiivinen ilmapiiri vaikuttavat palveluliiketoiminnan kokonaiskannattavuuteen. Merjan mukaan tuottavuus syntyy ihmisissä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tunneyhteydellä on siis väliä. Myös taloudellisesti.

Toinen merkittävä väitöskirja on viime viikolla julkaistu Frank Martelan työ. Hän tutki vanhustenhoitoa., ja osoitti miten resurssien sijaan kohtaamisen tapa ja laatu ovat tärkeimpiä tekijöitä vanhustenhoidon onnistumisessa. Väitöskirjassaan Frank syventyi hoitajan ja vanhuksen väliseen kohtaamiseen. Hänen tärkein havaintonsa oli, “että parhaimmillaan lyhyetkin hoitohetket voivat kasvaa täyteen inhimillistä lämpöä ja vastavuoroista välittämistä. Hän kutsuu näitä hetkiä hoivayhteyden hetkiksi. Frankin mukaan niiden muodostuminen edellyttää sekä hoitajalta että vanhukselta tahtoa olla läsnä kyseisessä hetkessä ja valmiutta avautua toinen toiselleen, kohdata toinen ihmisenä”.

Tunneyhteys ja psykologinen pääoma

Tutkimusten mukaan työntekijät sitoutuvat organisaation, jos esimies osaa luoda tunneyhteyden. Tunneyhteyden mahdollisuus syntyy yleensä muutaman sekunnin kohtaamisissa, joita emme usein osaa huomioida johtamisessa ja kommunikoimisessamme. Hyvässä tunneyhteyden kokemuksessa syntyy paljon miellyttävää tunnetta ja positiivista energiaa. Sekä negatiivinen että positiivinen energia tarttuvat ihmisestä toiseen. Myös yksilön ja tiimin toivo ja sinnikkyys vahvistuvat ihmisten välisten tunneyhteyden ja –yhteyksien tunteesta, välittämisen kokemuksesta.

Kiireettömyyden aistimus synnyttää tunneyhteyttä

Tunneyhteyden tuntemukseen vaikuttaa vahvasti kiireettömyyden tunne. Stressi sekä liika tavoite – ja tehtävälistaorientoituneisuus kohtaamistilanteissa pitävät mielen koko ajan tulevaisuudessa. Me ihmiset olemme toisillemme toivon ja itseluottamuksen välittäjiä. Tunneyhteys syntyy siis läsnäolosta – sen synty vaatii rentoutta, myönteistä energiaa ja joustavuutta. Se, että samaan aikaa lukee sähköposteja ja on kuuntelevinaan, ei toimi. Vaikka kuinka yrität tehdä kahta asiaa samaan aikaa, toinen ihminen aistii oletko läsnä. Läsnäoloa ei voi feikata.

Osallistuin muutama vuosi sitten isoon johtamisseminaariin Sydneyssä, Australiassa. Pitkään buddhalaisuutta harjoittanut munkki kertoi seminaarissa, miten elämässämme olisi vähemmän ongelmia ja konflikteja, jos muistaisimme aina kysyä itseltämme kolme tärkeää kysymystä. Hän totesi, että tulemme pärjäämään kaikessa elämässämme ja erityisesti johtajina, jos muistamme aina kysyä itseltämme nämä kysymykset. Niiden avulla elämämme on laadukkaampaa niin parisuhteissa, perheissä kuin työpaikoillakin.

Elämämme kolme tärkeintä kysymystä:

1. Kysymys – Mikä on tärkein hetki elämässämme?
Tärkein hetki elämässämme on tämä hetki. Meillä ei ole muita hetkiä. Eilinen on mennyttä ja huominen on tulevaisuutta. Meillä on vain tämä hetki ja hyvinvointimme syntyy tässä hetkessä.

2. Kysymys – Kuka on elämämme tärkein ihminen?
Tärkein ihminen on se ihminen, kenen tai keiden kanssa parhaillamme olemme. Olen juuri nyt heidän kanssaan ja siksi he ansaitsevat täyden huomioni. Tässä hetkessä ei ole muita ihmisiä. Jos olen yksin, olen läsnä itselleni.

3. Kysymys – Mikä on elämämme tärkein tehtävä?
Tärkein tehtävämme on välittäminen ja kuuntelu. Meillä on vain tämä hetki ja tämä ihminen kanssamme juuri nyt. Tärkein tehtäväni on välittää hänestä ja olla täysillä läsnä tässä tilanteessa. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi.

Miten voisit synnyttää omassa työssäsi kiireettömyyden tunnetta? Millä tavoin voit edesauttaa tunneyhteyttä omassa vuorovaikutuksessasi?