Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla


1 kommentti

Sisu rakentaa sillan tämän päivän ja huomisen välille

Photo 2 from superfamous

Kuva: SuperFamous.com

Sisu on termi, jolla on erityinen paikka suomalaisten sydämissä. Se on kulttuurinen voimavara, joka on kantanut meitä vuosisatoja ja josta lähes jokainen suomalainen osaa kertoa jonkin tarinan.

Tähän asti sisun tutkiminen on kuitenkin rajoittunut lähinnä historian, kulttuurin ja suomalaisen identiteetin tutkimuksen aihepiireihin (ks. esim. Taramaa 2007 ml. väitöskirjan varsin kattava lähdeluettelo, Aho 1994, Stoller, 1996). Psykologisena attribuuttina sisu on jäänyt vaille systemaattista, empiiristä tutkimusta ja tarkkaa määritelmää. Ehkä myös tästä syystä sen syvin olemus tuntuu helposti lipuvan käsistämme.

Onko sisu luonteenpiirre, taipumus tai jotain mikä periytyy äidiltä tyttärelle ja on vain meillä suomalaisilla? Vai onko se kenties jotain abstraktimpaa, kuten kansallishenki tai myytti (Hintikka, 1998 s. 64)? Onko sisua enää olemassa lainkaanmuuta kuin pastillirasiassa ja sillä kuuluisalla jäänmurtajalla? Patricia Slade Lander (1991) viittaa artikkelissaan tutkimukseen, jonka mukaan sisun aika on ohitse ja se ei enää kuulu suomalaisten ominaisuuksiin.

SK SISU coverToimittaja Susan Heikkinen kyseli kadonneen sisun perään Suomen Kuvalehden numerossa 6/2013. Samassa sisun erikoisnumerossa julkaistiin sata lukijoiden nimeämää sisukasta suomalaista. Listaa lukiessa ihmisluonnon taipuisuus ja lujuus äärimmäisen vaikeiden tilanteiden edessä konkretisoitui varsin koskettavalla tavalla. Listaan mahtui sisukkaita ihmisiä yksinhuoltajasta sotaveteraaniin, vakavasta vammasta huolimatta tähteyteen nousseeseen urheilijaan, lannistumattomaan yrittäjään ja väkivaltaisesta suhteesta lopulta kauniiseen kukoistukseen nousseeseen naiseen. Miltei samaan aikaan ilmestyi Yhdysvaltain suurimmassa juoksulehdessä artikkeli ”Finding Sisu.”  Siinä lehden toimittaja, Adam W. Chase, matkusti Suomeen etsimään sisua ja haastattelemaan legendaarista Lasse Viréniämme. Jutun lopussa Adam kuitenkin totesi, että on jossain määrin epäonnistunut tehtävässään: hän ei kyennyt saamaan kunnollista otetta siitä, mistä sisussa lopulta on kyse.

Juuri tähän vyyhteen sotkeuduttuani päätin ryhtya tutkimaan kyseistä aihetta. (Lisää esim. oheisessa TEDx-puheessa.)

Toteutin keväällä 2013 online-kyselyn osana sovelletun positiivisen psykologian maisteriopintoihini liittyvää tutkielmaa. Tavoitteena oli kartoittaa kiehtovan kansallisominaisuutemme syvintä olemusta. Tutkimukseen vastanneiden suuri määrä yllätti minut—mutta niin yllätti myös sisu itse. Käsitteen syvyys ja monivivahteikkuus psykologisena elementtinä veivätkin allekirjoittaneen lopulta paljon aiottua pidemmälle tutkimusmatkalle. Mutta…

Manhattan_Bridge_Construction_1909

Manhattan-silta 1909, New York (kuva: Wikipedia Commons)

Onko sisulla väliä?

Sanat voivat äkkiseltään tuntua merkityksettömiltä kapistuksilta. Nehän eivät itsessään ole mitään konkreettista, jota voimme koskettaa. Sanat kuitenkin muun muassa rakentavat identiteettejä. Niissä on väkevää voimaa, jolla on kyky muuttaa niin ihmisiä kuin kokonaisia yhteiskunnallisia rakenteita.

Sanat ovat ajatuksia, jotka manifestoituvat tekoina. Ne synnyttävät potentiaalisia todellisuuksia ja edelleen konkreettisia maailmoja, joiden olemassaolosta me emme muuten tietäisi. Ne ovat kyvyllemme navigoida olemassaolon mutkikkaan verkon läpi, mitä auringonpaiste on elämälle ja uudet ideat ovat kehitykselle. Sanat (ääneen tai muuten ilmaistuna) antavat synnyn narratiiveille, jotka puolestaan ovat niin suuria tarinoita, että koko elämämme mahtuu niiden sisälle. Ne ohjaavat tulkintojamme ympäröivästä maailmasta sekä meistä itsestämme ja ovat kuin nuotteja, joiden johdattelemina rakennamme merkityksiä.

Tämän vuoksi myös sisulla on väliä. Parhaimmillaan sisun kaltaisilla vitaalisilla käsitteillä on voimaa vaikuttaa isojenkin ryhmien tai yhteisöjen toimintaan. Tämä tapahtuu kuitenkin vain, jos sisun kanavoimat rikkaat tarinat pääsevat esiin ja ovat samalla uskollisia voimalle, jota sisu psykologisena kapasiteettina heijastelee. Sisun vesittäminen kiroilemiseksi, jääräpäisyydeksi tai jopa hyväksi ’viinapaaksi’ on hauska vitsi, mutta ei tee oikeutta sille syvyydelle, potentiaalille ja moniulotteisuudelle, joka tähän vuosisatoja tarinoissamme ja teoissamme matkanneeseen voimavaraan kätkeytyy.

Sisu ja sisukkuus ovat auttaneet meitä selviämään ja kukoistamaan historiallisesti vaikeina aikoina. Sisua tarvitaan jälleen. On tullut aika puhaltaa pölyt sisun sisuksista ja antaa sille takaisin sen ääni, jos se on ollut kadoksissa.

Sisu 2.0

Sisun olemus otettiin suurennuslasin alle Pennsylvanian yliopiston psykologian laitoksen kanssa keväällä 2013 toteutetussa tutkimuksessa.  Yli tuhannen vastaajan tuottamaan dataan (M = 39 vuotta, SD 12.5, 80% naisia, 97% suomalaisia loput 3% yhdysvaltain tai muun maan kansalaisia) sekä olemassa olevaan kirjallisuuteen perustuva analyysi viittaa siihen, että sisu eroaa lähitermeistään ja tipahtaa tutkimuksellisesti omaan lokeroonsa. Seuraavassa esittelen lyhyesti muutamia keskeisiä löydöksiä.

Yleisessä keskustelussa sisuun liitetään monia eri määreitä ja siihen viitataan usein myös esimerkiksi kykynä sitoutua pitkäntähtäimen tavoitteisiin ja pysyä sinnikkäänä. Mikäli tämä on sisun olennaisin elementti, eikö se silloin ole sama kuin esimerkiksi pitkäjänteisyys? Yksi tutkimuksen tärkeimpiä tehtäviä oli tarkastella sisua suhteessa muihin samantyyppisiin käsitteisiin ja nähdä eroaako se niistä niistä merkittävällä tavalla. Yksi kyselyn 23 kysymyksestä pyysi vastaajia valitsemaan kahden hieman erilaisen sisun määritelmän välillä. Tulos jakautui seuraavasti:

  • ”Sisu on voimakas psykologinen kapasiteetti, joka äärimmäisen vastoinkäymisen hetkellä auttaa yksilöä kurottautumaan yli oletettujen psyykkisten tai fyysisten voimavarojen.” (62% vastaajista)
  • ”Sisu on kykyä tehdä sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti työtä jonkin pitkäntähtäimen tavoitteen eteen.” (34% vastaajista) (N= 1,193, p < .05)

Vaikka sisu siis toisinaan voi viitata tapahtumien tai toiminnan kestoon, ja sitä usein kuvataan yleisessä dialogissa sinnikkyytenä, sen uniikki olemus liittyy yksilön kykyyn selvitä äärimmäisen ylivoimaisilta tuntuvista haasteista. Sisu on voimakas psykologinen potentiaali, johon liittyy keskeisesti kurottautuminen kohti voimavaroja, joita emme sillä hetkellä tiedä olevankaan.

Emilia Lahti sisu Positive Psychology World Congress 2013

Sisun debyytti positiivisen psykologian maailmankongressissa Los Angelesissa kesäkuussa 2013.

Vaikka enemmistö vastaajista uskoi sisun olevan jotain, mitä joillakin yksilöillä on luonnostaan enemmän kuin toisilla, niin samalla

  • yhteensä 83% ilmaisi uskovansa, että sisu on ominaisuus jota voidaan harjaannuttaa tietoisen toiminnan kautta. Yli puolet vastaajista (53 %) oli kiinnostunut mahdollisuudesta kehittää omaa sisuaan. 

Tutkimusprofessori Carol Dweck Stanfordin yliopistosta on tutkinut uskomuksia ja asenteita, ja hänen mukaansa ne ennustavat suuressa määrin tulevaa toimintaamme (ks. tämä ja tämä tutkimusartikkeli sekä tämä artikkeli). Dweck myös esittää, että nk. kasvun asenne [growth mindset] johtaa meidät kehittämään kykyjämme. Jos emme usko, että voimme muuttua, emme luultavasti edes yritä ja jos uskomme, että pystymme niin lähdemme kurottautumaan kohti kyseistä potentiaalia. Tämä hypoteesi sisusta kehitettävänä ominaisuutena on sisun tulevan tutkimuksen ja tulevien sovelluksien kannalta merkittävä.

Sisun toivotaan myös nousevan enemmän esille suomalaisen yhteiskunnan ja elämän eri alueilla:

  • Kyselystä ilmeni, että sisusta toivotaan enemmän keskustelua niin valtamediaan kuin koulu- ja työmaailmaan (70 % vastaajista). Yhteensä myös 70 % oli sitä mieltä, että nyky-suomalaisilla ei ole tarpeeksi sisua ja 58 % toivoi, että heillä itsellään olisi enemmän sisua.

Tämän otoksen perusteella sisu näyttää olevan kaikkea muuta kuin menneen talven lumia. Sisua arvostetaan edelleen ja sitä halutaan vaalia.

Yleisesti ottaen vastaajat näyttivät uskovan, että sisukkuudella on varsin konkreettisia vaikutuksia ei vain yksilötasolla, vaan myös yhteiskunnallisesti. Yhdessä avoimessa kysymyksessä vastaajia kehoitettiin kertomaan, miltä tulevaisuuden Suomi heidän mielestään näyttäisi, jos suomalaisilla olisi enemmän sisua:

  • Vastaajat maalasivat maiseman tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa ihmiset ovat toiveikkaampia, tavoitteistaan innostuneempia ja sosiaalisesti kiinnittyneempiä [engl. more hopeful, engaged and integrated]. Heidän mielestään sisu johtaa lisääntyneeseen autonomian tunteeseen, rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja vastuullisuuteen niin yksilö- kuin yhteisötasolla [engl. pro-social behavior, honesty and greater integrity]. Se synnyttää vastaajien mukaan myös sosiaalista tukea ja antaa tilaa ns. rohkealle yrittäjyydelle [brave entrepreneurship].

Ainakin minusta nämä vastaajien nimeämät sisukkuudesta kumpuavat ominaisuudet (ja muut seuraukset) näyttävät kaikki kukoistavan yhteiskunnan rakennusmateriaaleilta. Sen hyvinvoivan, vuoden 2030 Suomen, jonka puolesta visionääri Lauri Järvilehto puhuu niin intohimoisesti ja jonka toteuttamiseen viime lokakuinen tulevaisuusselonteko lupaa viitoittaa tietä.

Uniikki termi, mutta universaali potentiaali:
Sisu on yleismaailmallinen voimavara, jolle on tarvetta

Sisu ei ole staattinen ominaisuus tai tekemisen tapa.
Se on aktiivinen toiminnan tahtotila ja rohkea asenne, jonka avulla yksilö luo sillan tämän päivän ja huomisen välille.

Sisussa piilee perustavaa laatua olevaa potentiaalia yksilön parhaan mahdollisen minän rakentamiseen, vaikeuksista selviämiseen sekä toimintaan, joka mahdollistaa venymisen yli tavanomaisen fyysisen tai psyykkisen suorituksen. Meissä on kätkettynä voimaa ja vääntöä, joka adrenaliinin tavoin vapautuu usein vasta silloin, kun sitä todella tarvitsemme. Vaikka sisu on terminä uniikisti suomalainen, se on psykologisena kapasiteettina universaali ominaisuus, josta kumpuavia tarinoita löytyy läpi kultuurien.

Sisu on uusi osa positiivisen psykologian kenttään kuuluvaa vahvuuksien tutkimusta. Sillä on potentiaalia lisätä ymmärrystämme siita, mikä mahdollistaa selviytymisen ja venymisen yli oletettujen voimavarojemme. Ehkäpä sisu mahdollistaa syvemmän resilienssin ja rohkeuden, ja sitä kautta suuremman yksilön hyvinvoinnin. Moninkertaistuessaan kenties kukoistavamman ihmiskunnan tulevaisuuden.

Elämä on sisumatka, jolle meidät on kaikki kutsuttu ja jossa jokaista meitä tarvitaan. Sinun sisukkuutesi ja lempeä lujuutesi on tarttuvaase leviää ympärilleen kun havuntuoksu juhannussaunasta.

Tämän kohottavan mielikuvan myötä: oikein ihanaa sydänkesää sinulle, positiivinen psykologia.fi -sivun lukija! Olemme kasvaneet viime suvesta melkein 4000 uudella FB-ystävällä ja olemme nyt hitusta vaille 7000 jäsentä vahva! Ihanaa olla näin hienossa joukossa. Yhdessä eteenpäin. Sisulla ja lempeydellä : )

© 2014 Emilia Lahti

Lähteitä, ekstroja & bonuksia kiinnostuneille:

TEDxTurku: Transforming Barriers into Frontiers – Emilia Lahti

Iltalehti: Sisu alkaa sieltä, missä sinnikkyys loppuu

Sisusta lisää lokakuussa ilmestyneessä kirjassa Positiivisen psykologian voima sekä Helsingin avoimen yliopiston syksyn 2014 positiivisen psykologian luentosarjassa.

Uuden sisututkimuksen kaikenkattava lokikirja.

The Creativity Post: Words make our worlds: Introducing sisu.

Tepora, Tuomas (2012). “Sisu”: The Finnish for “Stiff Upper Lip”? The History of Emotions Blog. (Varsin hyvä katsaus sisun historiaan. Suosittelen lämpimästi.)

Lahti, E. (2013). Above and Beyond Perseverance: An Exploration of Sisu [master’s thesis] University of Pennsylvania.


Jätä kommentti

Positiivisen psykologian voima (ilmestyy 15.10.)

 

Positiivisen psykologian voima kansikuva

Positiivisen psykologian voima (PS-kustannus)

Rakenna vahvuuksilleni, älä märehdi heikkouksiani.

Tämä on kirja kiinnostuksesta, kukoistuksesta, onnellisuudesta ja sisukkuudesta. Positiivisen psykologian voima selventää, miksi mindfulness on yhteydessä hyvinvointiin ja mitä sisu, kutsumus ja työn imu merkitsevät hyvinvoinnin kannalta. Kirja neuvoo, miten voi rakentaa elämänsä omille vahvuuksilleen ja kuinka kasvatus, opetus ja työ voivat tuottaa iloa. Siinä pohditaan myös, ovatko positiivisuus- ja onnellisuusohjeet naiiveja.

Positiivinen psykologia tarkoittaa hyvinvoinnin psykologiaa. Sairauksien ja ongelmien sijasta positiivinen psykologia keskittyy siihen, mikä ihmisessä on toimivaa ja ehjää. Kirja on ensimmäinen suomenkielinen teos, jossa tarkastellaan yleistajuisesti positiivisen psykologian monia näkökulmia suomalaisten huippuasiantuntijoiden voimin.

Kirjaan kirjoittavien asiantuntijoiden joukko on vakuuttava: Jari Hakanen, Risto Hotulainen, Lauri Järvilehto, Kristiina Kumpulainen, Emilia Lahti, Kristiina Lappalainen, Juhani E. Lehto, Krisse Lipponen, Kirsti Lonka, Frank Martela, Anna Mikkola, Markku Niemivirta, Markku Ojanen, Esa Saarinen, Nina Sajaniemi, Katariina Salmela-Aro, Vappu Taipale, Anna Tapola, Heta Tuominen-Soini ja Lotta Uusitalo-Malmivaara. Ennakkotilaus täältä.

Arvioitu ilmestymisaika 15.10.2014
Sivumäärä n. 350
Kustantaja: PS-kustannus

(Teksti ja kuva: PS-kustannus)


1 kommentti

Maaret Kallio: Vierivä pari ei sammaloidu

 

o-HAPPY-COUPLE

Kuva: Huffington post arkisto

Tuttu tarina: Alussa pari on tulisen kuumana toisiinsa. Ei tarvitse astua kuin rapusta kynnykselle, niin sukat pyörivät jo jaloissa. Juhlissa he eivät malta pitää näppejä irti toisistaan. Vihjailevat kosketukset ja merkitykselliset katseet kertovat yhteisen hehkun odotuksesta.

Ja vielä tutumpi tarina: Kymmenen vuoden päästä pari ei kuumene enää toisistaan – paitsi korkeintaan ärsyyntyessä oikein viimeisen päälle. Seksi on hehkun sijaan ennemminkin suorite, joka vedetään velvollisuudella läpi. Intohimon liekki katosi, vaikka juuri se veti alussa vakkaa kantensa puoleen.

Seksuaalisen hyvinvoinnin tiedetään vaikuttavan voimallisesti niin parisuhteen kuin yksilön hyvinvointiin. Siitäkin huolimatta jokainen tuntee tarinoita intohimon kadottaneesta pitkästä parisuhteesta. Tosiasia on, että suomalainen seksuaalielämä ja siten sen vaikutus parisuhdetyytyväisyyteen ovat noudattaneet laskevaa tendenssiä viime vuosien ajan. Seksuaalinen hyvinvointi on niin yksilöllä kuin pareilla herkkä mittari, joka kertoo nopeasti voimien ehtymisestä tai vuorovaikutuksen ongelmista. Intohimon katoamiskertomus on tosi, muttei ainoa laatuaan. Mikä salaisuus on niillä pitkäaikaisilla pareilla, joilla intohimon liekki silti lepattaa vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin?

Intohimon mielletään kuuluvan parisuhteen alkuvaiheeseen. Seksuaalinen viehtymys vetää kumppanuksia toistensa puoleen ja lupaava seksuaalielämä vahvistaa parin sitoutumista ja kiintymystä toisiinsa. Siitäkin huolimatta seksuaalisen intohimon on osoitettu olevan pitkän parisuhteen näkökulmasta hyvinkin lyhytaikaista. Amerikkalaisten ja eurooppalaisten tutkijoiden löydökset ovat selviä: vastanaineet nauttivat onnellisuuspiikistä, joka kestää keskimäärin vain kaksi vuotta. Tämän jälkeen parin on tehtävä töitä säilyttääkseen onnellisuuden ja intohimon pitkäaikaisessa parisuhteessaan.

Tutkimukset kertovat, että tyytyväinen seksuaalielämä korreloi selkeästi onnelliseksi koetun parisuhteen kanssa. Onnelliset parit kokevat hyvän seksuaalielämän yhtenä onnensa tekijänä, kun taas onnettomat parit kokevat sen suuremmin parisuhdetyytymättömyyttä aiheuttavaksi. Seksuaalisen tyytyväisyyden vähenemisen on todettu liittyvän lisääntyneeseen riskiin erota. Seksuaalinen tyytyväisyys turvaa näin merkittävällä tavalla suhteen pysyvyyttä. Onnellisten parien odotuksetkin ovat onnellisia: he eivät käsikirjoita tulevaisuuteensa halun väistämätöntä kuolemaa, vaan uskovat sen pysyvän osana suhdetta.

Maaret Kallio 2 positiivinen psykologia

Intohimoon liittyy likeisesti myös intiimiys. Intiimiys tulee latinan sanasta intimus, joka tarkoittaa syvästi yksityisen jakamista yhteisesti. Kyky jakaa omaa sisintään ja haavoittuvuuttaan tarpeineen ja tunteineen on merkittävä tekijä tunneyhteyden kehittymisessä ja siten myös seksuaalielämän tyytyväisyydessä. Parin on tärkeää saada kokea yhdessä jaettuja tunteiden, lämmön ja hellyyden kokemuksia intiimiydessä.  Intiimiys syntyy uskalluksesta avata itseään haavoittuvuudessaan ja tulla siinä vastavuoroisesti vastaanotetuksi toisen taholta. Paradoksaalisesti vain toisistaan erillistynyt pari voi olla aidosti intiimi.

Ihmisen perustavanlaatuiset toiveet ovat ristiriitaiset. Kaipuu sekä turvalliseen läheisyyteen että tutkivaan erillisyyteen ovat olemassa jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa. Samat elementit elävät myös aikuiselämän tärkeimmässä kiintymyssuhteessa, eli useimmiten parisuhteessa. Turvallinen läheisyys on merkittävää pitkän parisuhteen onnellisuudelle, mutta samanaikaisesti kohtalokasta intohimolle. Sitoutuminen samaan kumppaniin pitkäksi ajaksi tuo haasteen intohimon säilymiselle, joka tutkitusti kaipaa vaihtelua ja uusia virikkeitä säilyäkseen. Intohimonsa säilyttävä pari osaa katsoa tuttua kumppaniaan aina uusin silmin, etsiä vaihtelua ja vireyttä suhteen sisältä, eikä sen ulkopuolelta.

Vailla vaikeuksiako sitten selviävät ne parit, jotka onnistuvat säilyttämään intohimon lepatuksen suhteessaan? Eivät sentään, mutta he onnistuvat selviämään vaikeuksistaan yhdessä. Seksuaalista tyytyväisyyttä parisuhteessa edistävät erityisesti pariskunnan kommunikointikyvyt. Näillä pareilla on enemmän taitoa keskustella seksuaalisuhteestaan, tunteistaan ja toiveistaan sekä rajoistaan. Heillä riittää motivaatiota etsiä uudelleen yhteyttä, joka on katkennut. Keskeistä ei siis ole rikkomaton tunneyhteys tai alati aktiivinen seksuaalielämä, vaan kyky luoda sitä useasti uudelleen yhdessä ja erikseen.

Pitkän parisuhteen on siis toistuvasti muututtava, jotta se pysyisi tyydyttävänä. Ja miksipä ei muuttuisi, sillä kukapa meistä säilyy samana vuosikausia? Hyviin uutisiin kuuluu sekin, että avioliiton ollessa muutoksessa, myös tyytyväisyyttä raportoidaan enemmän. Näin on esimerkiksi lasten muuttaessa pois kotoa.

Intohimon liekkiin aina uudelleen palaava pari siis kasvaa, muuttuu ja vierii, eikä siksi sammaloidu. He uskaltautuvat yhdessä erotiikan turvallisiin seikkailuihin kokeillen, leikkien ja etsien. Heillä on kykyä olla erillisiä toisistaan, erimielisiäkin ja siten myös aidosti toisten rinnalla. Molemmilla on taitoa kannatella itseään emotionaalisesti  ja siten myös pyytää tarvittaessa aitoa apua toisiltaan. Seksi ei ole totinen velvoite, vaan vaihteleva leikki, joka itsessään houkuttelee paria palaamaan uudelleen sen ääreen.

Oletko Sinä onnistunut säilyttämään seksuaalisen tyytyväisyyden pitkässä suhteessasi? Osallistu tutkimusprofessori Osmo Kontulan kanssa aloittamaamme tutkimukseen:

http://www.anna.fi/hyva-olo/suhteenne-salaisuus-osallistu-kirjoituskilpailuun/

Maaret Kallio

Kuva: Anna Dammert

Vieraskynä: Maaret Kallio kirjoittaa ja kouluttaa laajasti seksuaalisesta hyvinvoinnista, parisuhteen seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta väkivallasta. Kirjojen lisäksi hän kirjoittaa suosittuja blogeja ja kolumneja. Työssään Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalla hän tekee terapiatyötä niin parien kuin yksilöiden kanssa. Kallion haave on saada herkkyys, haavoittuvuus ja tavallisuus hyveiksi, joihin pyritään, eikä paheiksi, joita poljetaan. Lisätietoja löydät Maaretin kotisivulta www.maaretkallio.net.


1 kommentti

S̶e̶l̶v̶i̶y̶t̶y̶m̶i̶s̶ kukoistuspakkaus YK:n onnellisuuden päivää varten (alert: sisältää miedon kielikylvyn)

No niin, tänään se on: YK:n onnellisuuspäivä (tai un-happiness day englanniksi ; -) ). Ohessa on kaksi mahdollista tapaa juhlistaa ilon sanomaa itsensäkehittämisvinkkelistä (ja samalla pääseet viilaamaan kielitaitoa, joka meillä suomalaisilla on muuten kansainvälistä huippuluokkaa). Me olemme niin kovin vaativia itseämme kohtaan -hyvä sauma antaa chänssille mahdollisuus, right?. Se puolestaan ei varmasti haittaa, että molemmat timanttiset lahjat ovat ilmaisia. Halusin jakaa nämä varmuuden vuoksi, koska niistä saattaa olla monille iloa (vaikka ovatkin siis in English). Älä jarruta ennen kuin olet myös lukenut lopun bonusraidan (se on kaikista tärkein).

1. Positive Psychologists on Positive Psychology -vol. 2.
(ilmainen kirja positiivisesta psykologiasta)

positive psychologists on positive psychology Emilia Lahti

Yhdessä Prof. Aaron Jardenin, Maria Ovejero Brunan ja Yukun Zhaon kanssa tekemissämme haastatteluissa on mukana 14 arvostettua ja inspiroivaa eri aloilla toimivaa positiivisen psykologian asiantuntijaa. Kysyimme heidän ajatuksiaan positiivisesta psykologiasta tutkimusalana, sen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä.

Kirjaa varten haastattelemiemme ihastuttavien henkilöiden joukkoon kuuluvat mm. Adam GrantAngela DuckworthEsa SaarinenJames PawelskiTayyab RashidMargarita Tarragona ja Robert Biswas-Diener. Kaikki nämä kiehtovat edelläkävijät—seikkailijat kukoistavamman tulevaisuuden väsymättömässä etsinnässä—kertovat hyvin henkilökohtaisella ja aidolla tavalla oman tarinansa siitä, miten he löysivät positiivisen psykologian, hyödyntävät sitä työssään, millaisen tien he ovat kulkeneet tähän päivään ja mikä on heidän suurin intohimonsa. Kirja on innostava sisäpiirin kurkkaus näiden neljäntoista tutkijan, opettajan, kirjailijan ja psykologin elämään, jollaista harvoin saamme.

Samalla se on lukijan omaa ajattelua stimuloiva, ihastuttavan substanssirikas matka positiivisen psykologian maailmaan alan asiantuntijoiden silmin.

Kirja on hyvä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet positiivisesta psykologiasta, suunnittelevat opintoja sen parissa tai joille se on uusi kenttä. Erityisen mielenkiintoisia olivat itselleni juuri ne elämänmakuiset tarinat, joita saimme kuulla, kuten myös ne monet  elämänkokemukseen perustuvat vinkit, joita haastateltavat auliisti jakoivat. Muistivihko käteen, kahvipannu kuumaksi ja lukemaan. Tämä kirja inspiroi ja laittaa aivosolut hyrräämään! : )

Kirja YK:n onnellisuuspäivän kunniaksi ilmaiseksi täältä.

2. Virtuaalinen ONNI-konferenssi positiivisen psykologian alumnin kanssa

Kerron salalsuuden: näiden hymyjen taa kätkeytyy paljon aitoa välittämistä, rakkautta ja post-traumaattista kasvua.

Kerron salalsuuden: näiden hymyjen taa kätkeytyy paljon aitoa välittämistä, rakkautta ja post-traumaattista kasvua.

YK:n kansainvälisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin päivän kunniaksi Pennsylvanian yliopiston sovelletun psykologian opiskelijat ovat laittaneet kasaan teemaan liittyvän virtuaalikonferenssin. Sisällöltään varsin laajan aihepiirin kattavat videot ovat ilmaisia teemapäivänä eli tänään 20. maaliskuuta.

Yli 2200 ihmistä maailmanlaajuisesti on jo rekisteröitynyt mukaan. Oman ilmaisen osallistumisesi saat täältä.

Koska luonnollisena osana ihmisyyden kokemukseen kuuluu muutakin kuin onnea ja positiivisia emootioita, ovat myös allekirjoittaneen lempiaiheet, sisu ja vastoinkäymisista kasvaminen, mukana seminaarisssa.  Suomalainen rehellisen realistinen optimismi on siis myös edustettuna.

3. BONUSRAITA!
(Vaikka skippaisit kaksi yllä olevaa – tartu tähän timanttisimpaan)

volunteering in Tamil Nadu India

Niin mukavaa kuin on lukea kirjoja, kuunnella luentoja ja keskittyä oman mielen hellän rakentavaan hoivaamiseen (tai omien rajojen rankkaankin koetteluun esimerkiksi urheilun kautta) tutkimusten mukaan nopein ja usein tehokkain tapa auttaa itseään on auttaa toisia. Kuten ihana ja fiksu psykologi Tuija Matikka sanoo:

”Jos mikään muu ei auta, auta muita. Auttaminen näyttäisi vapauttavan aivojen ikiomasta apteekista dopamiinia, joka on paras lääke verenpainetta nostattavaa turhautumista vastaan.” Aiheeseen liittyvä ja Tuijan vinkkaama artikkeli täällä.

Parasta toisten auttamisessa on kuitenkin se, että tällöin et kohenna vain omaa oloasi vaan tuot usein varsin konkreettista lisäarvoa maailmaan sekä toisten ihmisten elämään.

Monesti tuntuu, että meitä vaivaa varsin kova tarve ja kiinnostus tuntea hyviä tunteita, kuin tehdä hyvää (anteeksi pikku negatiivisuusvinouma). Tämän vuoksi myös pelkään, että liian yksisilmäinen yksilön omaan hyvoinvointiin keskittyvä ajattelu, tutkimus tai tapa elää voivat johtaa siihen, että potkimme vain lisää vauhtia minäkeskeisyyden jyrääviin rattaisiin.

Huomion kohdistaminen itsestä muihin (toki omaa hyvinvointia unohtamatta) voi auttaa meitä yhdessä luomaan paremman ja positiivisemman tulevaisuuden kaikille. Se ei tule tapahtumaan siten, että kukin häärää yksinään eikä kurottaudu ulospäin. 

Ehdotan, että kun keskitymme itseemme, teemme niin ajatuksenamme pyrkiä kohti huippua kaikessa siinä, mikä tekee meistä hyveellisiä ja sisäisesti kauniita ihmisiä; samalla tiedostaen roolimme osana laajempaa systeemiä, jonka palasia me jokainen olemme.

Meillä on upea mahdollisuus sanojemme, eleidemme ja tekojemme kautta avata toisillemme ovia, luoda turvallinen ilmapiiri (jossa uskaltaa rennosti jopa mokata) ja nostaa toisia kohti parasta suoritustaan. Muiden onni on kuitenkin koko systeemin onni, right? Jos puolestaan pyrimme pitämään toiset ympärillämme keskivertoina, pysymme myös itse keskivertoina ja se on kaikilta pois.

Jaetaan rakkautta, innostusta ja kannustusta ympärillemme isoin käsin, väsymättä. Tehdään hyviä, konkreettisia tekoja toisten auttamiseksi. Etsitään hellittämättä hetkiä, jotka antavat mahdollisuuden tarjota resursseja, lämpöä, rohkaisua ja tunnustusta.

Yksi upea tapa tehdä jotain käytännöllistä on esimerkiksi Suomen UN Womenin loistava ’Tosielämän supersankarit” -kampanja, jonka tarkoituksena on voimaannuttaa naisia ympäri maailmaa ja tehdä myös siten YK:n vuosituhattavoitteista totta (niin ja nyt on muuten kansainvälinen naisten historian kuukausi). Tämän myötä lämmin kannustusnyökkäys YK:n Maria Jainille hänen väsymättömässä uurastuksessaan positiivisemman tulevaisuuden puolesta.

”Individually we contribute, together we make a difference.” -Maria Jain

Mikä on sinun bonusraitasi tänään? (Kerro se alla tai FB-sivulla : ))

Yours in sisu,
Emilia


Jätä kommentti

Heikki Peltola: Menestys alkaa sanasta me

Kuva: Reuters

Kuva: Reuters

Oscar-gaalassa palkittiin filmitaivaan tähtiä ja hehkutettiin tarinoita, jotka ovat syvästi koskettaneet miljoonien ihmisten tunteita. Juhlan loputtua iski toisenlainen todellisuus. Uutisissa kerrottiin Putinin ristiretkestä Krimillä ja Ukrainassa, somessa puitiin hahmokilpailun voittajia ja päiviteltiin takatalvea.Heräsi kaksi kysymystä: Mikä meitä riivaa? Mikä meidät pelastaisi?

Oma vastaukseni molempiin on: yhteistyö, yhdessä tekeminen. Monia vaivaa joko ajoittainen avuttomuus tai pysyvä kyvyttömyys toimia yhdessä. Meidät pelastaa kaikesta pahasta vain kyky toimia yhdessä tavalla, joka on ylevin tapa toimia: yhtenä tekeminen.

Arkemme apeus tai upeus riippuu siitä, miten kohtelemme toisiamme. Kaikki luomamme hyvä on syntynyt ihmisten kyvystä toimia yhdessä. Olemme onnistuneet luomaan maan antimista häikäisevää aineellista hyvää, joskin vain pienelle vähemmistölle. Ihmiskunnan enemmistö elää lähestulkoon toivottomassa tilanteessa. Heiltä puuttuu sekä aineellinen että henkinen hyvä.

Mitä voisi ja pitäisi tehdä? Miten saisimme yhteistyön tuottamaan Oscareita eikä ristiretkiä ja tyhjänpäiväisyyksiä?

Yhteistyö on taitolaji. Sitä voi ja pitää harjoitella. Tässäkin lajissa huiput harjoittelevat enemmän kuin harrastelijat. He tekevät, oppivat virheistään, eivät lopeta kesken. Mutta tämä ei riitä. Pitää mennä syvemmälle syihin ja seurauksiin, tutustua mielen mekanismeihin.

Parhaat tulokset saadaan ison haasteen edessä. Kun yritetään synnyttää jotakin sellaista, josta kenelläkään ei ole tarkkaa käsitystä, jokainen joutuu haastamaan itsensä, venymään ja antamaan kaikkensa. Näin tekeminen tuottaa eniten iloa ja lopussa seisoo iso kiitos.

Kun aletaan tehdä elokuvaa, kukaan ei tiedä, millainen leffa syntyy. Satojen ihmisten joukko syttyy toisistaan ja löytää itsestään sellaista, mitä ei tiennyt olevan tai osaavansa. Lopputuotos ei ole ohjaajan, tähtien, käsikirjoituksen eikä lavastuksen ansiota, se on aina enemmän tai vähemmän. Kukaan ei voi ottaa kunniaa kokonaisuudesta, se kuuluu kollektiivisesti kaikille.

Yhdessä tekemisen maagisin muoto on yhtenä toimiminen. Se on useimmille tuttu tila. Kohoamme siihen vapautuessamme pätemisen ja pelkäämisen moodeista. Silloin kaikkiin iskee yhteinen hillitön halu saada aikaan jotain erityisen ihmeellistä.

Tässä tilassa elämä hyväilee, homma sujuu, rikotaan minuuden rajat. Kun ihminen oivaltaa, että ihmeitä ei synny soolona, vaan kaikessa kivassa on mukana aina vähintään kaksi ihmistä, hän haluaa säätää oman egonsa hakemaan parhaita ratkaisuja, eikä keskity pitämään kiinni omasta kannastaan tai keräämään itselleen irtopisteitä onnistumisesta.

Yhtenä tekemisen esteitä on useita. Osa niistä liittyy ihmisten psykologiseen lataukseen, itsetuntoon tai omakuvaan, osa on luonteeltaan systeemisiä, rakenteellisia. Kun halutaan ratkaista isoja ongelmia, pitää möyhiä molempia. Ihmisiä on rohkaistava uhmaamaan paitsi kehnosti toimivia käytäntöjä, myös itseään koskevia latteuksia. Mieleen on koodattava osaamisen ja onnistumisen tahto.

Heikki Peltola positiivinen psykologia

Yhtenä tekemisen toteutuessa kukaan ei alista eikä alistu. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki saavat tehdä mitä lystäävät, päinvastoin. Järjestys pitää olla ja kaikkien on sitouduttava samoihin sääntöihin.

Monien mielestä tämä on vaikeata tai mahdotonta. Päinvastoin, se on luontainen ja helpoin tapa toimia. Ihmiset on luotu ja tarkoitettu toimimaan yhdessä, kukaan ei pärjää yksin. Tarvitsemme toisia vauvana ja vanhainkodissa, mutta myös kaikkina vuosina siinä välissä.

Itsekkyys on opittu tapa, mutta siitä voi onneksi oppia pois. Aivojen tehtävä ei ole eristää ihmisiä, vaan yhdistää ja luoda yhteyksiä. Itsekkyys on aivovamma, josta pitää päästä eroon.

Itseriittoiset ja kaiken tietävät jääräpäät ovat riesa ja este yhteistyölle. Heiltä puuttuu ihmisenä olemisen taidoista tärkein: kyky kuunnella toisia ja oppia muuttamaan mieltään niin, että löytyy paras mahdollinen ratkaisu.

Yhtä suuri este yhtenä tekemiselle ovat alimieliset, itseään vähättelevät ihmiset. Sellaiset vetäytyvät vastuusta ja pitävät suunsa kiinni silloin, kun pitäisi puhua ja puuttua epäkohtiin. Heidän takiaan yhteistä hyvää syntyy vähemmän kuin voisi syntyä ja tyrannit pysyvät viroissaan.

Kenenkään etu ei ole, että ihmiset käyttävät vain pientä osaa kyvyistään. Siksi alimielisiä pitää kaikin keinoin houkutella yhteisiin talkoisiin kysymällä, kuuntelemalla, rohkaisemalla ja rakastamalla.

Paras palkinto on lopulta se, että näkee työnsä tulokset ja kokee tehneensä hyvää toisille. Oscareita ei riitä kaikille, mutta jokainen voi nauttia hyvän työn hedelmistä arkensa keskellä tekemällä omat askareensa suurella sydämellä, intohimolla ja iloiten. Kun näin tekee, ei kaipaa patsaita ja palkintoja. Kun kiitosta ei halua, arvostusta tulee yli tarpeen. Kannattaa luopua arvostuksen odottamisesta ja keskittyä sen antamiseen. Jokaisen lähellä on ihmisiä, jotka elävät eriasteisessa arvostusvajeessa, eivätkä siksi löydä omaa loistoaan.

Elämä ei ole egotrippi. Se on toisten kanssa tekemistä, egon säätämistä sopivaksi, loputonta oppimista. Luottamista, ei luovuttamista. Tukemista, ei taistelua. Hyvän näkemistä hyvässä ja puuttumista pahaan.

Tässä pelissä on isot panokset. Aseilla sitä ei voiteta. Eikä Oscareilla. Tarvitaan syvää ymmärrystä mielen malleista ja virittymistä toimimaan niin, että väylä toisiin pysyy auki. Sellainen mieli on herkkä, tarkka, valpas, nöyrä, utelias ja tosi. Se ei uppoudu itseensä, vaan kytkeytyy toisiin.

Me on ehkä suomen kielen kaunein sana. Siihen liittyvä tunne ilmentää sitä, mistä elämässä on kyse. Monet elämän ongelmat ovat itse aiheutettuja ja häviävät, kun vaihtaa sanan minä tilalle me.

Heikki biokuvaVieraskynä: Nostemestari Heikki Peltola on 16 vuoden ajan etsinyt käytännön keinoja tuottaa nostetta ja  hohtoa yli tuhannen työyhteisön kanssa. Hän on  kirjoittanut seitsemän kirjaa työstä, elämästä,  itsensä ja toisten johtamisesta. Mm. Hikeä ja hurmosta, Jokaisella on juttunsa, Hohtoa kohti,  Yhtenä – kun minästä kasvaa me ja Tuhat  tulimmaista! – Heikismin helmiä (2014).

Lisää Heikin ajatuksista ja toiminnasta:  www.nostetuotanto.fi.


Jätä kommentti

UUSI KIRJA (engl.): Positiivisen psykologian helmiä (vol. 2 )

positive psychologists on positive psychology Emilia Lahti

Positive psychologists on positive psychology (vol. 2) ilmestyi 1.1.2014

Ei ole montaakaan yhtä ihanaa asiaa, kuin olla suloisen uppoutunut elämäntarkoitukseensa ja siihen väkevään tekemisen virtaan, mikä siitä seuraa. Ehkä seuraavaksi parasta on saada olla sellaisten ihmisten lähellä, jotka myöskin elävät elämäänsä intohimoisen energisesti, suorastaan tullen yhdeksi tarkoituksensa kanssa. Siinä on samaan aikaan jotain valtavan kaunista ja rohkeaa.

Yhdessä Prof. Aaron Jardenin, Maria Ovejero Brunan ja Yukun Zhaon kanssa haastattelimme 14 arvostettua ja inspiroivaa eri aloilla toimivaa positiivisen psykologian asiantuntijaa ympäri maailmaa. Kysyimme heidän ajatuksiaan positiivisesta psykologiasta tutkimusalana, sen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Lisäksi haastateltavat toivat esiin niin rakentavaa kritiikkiä kuin ilmaisivat syvää innostusta positiivisen psykologian sisältämästä potentiaalista entistä myönteisemmän huomisen luomiseksi.

Kirjaa varten haastattelemiemme ilmiömäisten ja ihastuttavien henkilöiden joukkoon kuuluvat mm. Adam Grant, Angela DuckworthJames Pawelski, Tayyab Rashid, Esa SaarinenMargarita Tarragona ja Robert Biswas-Diener -upea lista joka vain jatkuu. Kaikki nämä kiehtovat edelläkävijät—seikkailijat kukoistavamman tulevaisuuden väsymättömässä etsinnässä—kertovat hyvin henkilökohtaisella ja aidolla tavalla oman tarinansa siitä, miten he löysivät positiivisen psykologian, miten he hyödyntävät sitä työssään, millaisen tien he ovat kulkeneet tähän päivään ja mikä on heidän suurin intohimonsa. Kirja on innostava sisäpiirin kurkkaus näiden neljäntoista tutkijan, opettajan, kirjailijan ja psykologin elämään, jollaista harvoin saamme. Samalla se on lukijan omaa ajattelua stimuloiva, ihastuttavan substanssirikas matka positiivisen psykologian maailmaan alan asiantuntijoiden silmin.

Tämä kirja on hyvä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet positiivisesta psykologiasta, suunnittelevat opintoja sen parissa tai joille se on uusi kenttä. Erityisen mielenkiintoisia olivat itselleni juuri ne elämänmakuiset tarinat, joita sain kuulla ja todistaa, kuten myös ne monet  elämänkokemukseen perustuvat vinkit, joita haastateltavat antoivat. Muistivihko käteen, kahvipannu kuumaksi ja lukemaan. Tämä kirja inspiroi ja laittaa aivosolut hyrräämään! 

Kirja on saatavilla englanniksi täältä linkistä. Jos lukukokemus inspiroi ja jopa pyöräyttää sukat jalastasi, niin kerro se meille jättämällä kommentti Amazoniin: http://www.amazon.com/dp/B00HMGDNNG/ref=rdr_kindle_ext_tmb

Parhain terveisin, Emilia Lahti


2 kommenttia

Joni Martikainen: Jokainen hetki on mahdollisuus oppia

Kuva1Opportunity

Positiivinen suhtautuminen omiin kykyihinsä on tutkimusten mukaan yhteydessä lukuisiin elämänlaatua parantaviin asioihin. Se on yhteydessä muun muassa ihmisen mielenterveyteen, hyvinvointiin, onnellisuuteen, luovuuteen, tuotteliaisuuteen ja muista ihmisistä välittämiseen. Positiivisesta suhtautumisesta omiin kykyihinsä on hyötyä myös oppimisessa. Positiivinen suhtautuminen toimii eräänlaisena itseään toteuttavana ennusteena. Kun yksilö uskoo omiin kykyihinsä, hän todennäköisemmin tarttuu haasteisiin ja säilyttää motivaationsa epäonnistumisten edessä. Kun yksilö tarttuu haasteisiin ja jatkaa yrittämistä epäonnistumisista huolimatta, hän kehittyy ja todennäköisemmin lopulta onnistuu. Myös liian vähäinen usko omiin kykyihinsä toimii itseään toteuttavan ennusteena. Jos yksilö ei usko kykyihinsä, hän todennäköisemmin karttaa haasteita ja luovuttaa epäonnistumisten edessä. Näin ei synny kehitystä, eikä todennäköisesti onnistumisia.

Positiivisen suhtautumisen hyötyjen lisäksi, siitä saattaa olla myös haittaa oppimisen kannalta, etenkin silloin kun yksilö on keskittynyt puolustamaan tuota positiivista kuvaa itselleen ja muille, ei keskittynyt oppimaan. Mullistavissa tutkimuksissaan Stanfordin yliopiston psykologian professori Carol Dweck tunnisti lapsilla kaksi erilaista tapaa tulkita omia kykyjään ja valita oppimistilanteita. Osa lapsista uskoi, että kyvyt elämässä ovat synnynnäisiä. He uskoivat, että harjoittelulla ei voida paljoakaan vaikuttaa omiin kykyihin. Lapset, jotka uskoivat esimerkiksi, että älykkyys on synnynnäinen kyky, pyrkivät jatkuvasti tarkastamaan oman älykkyytensä tasoa mittaamalla omaa suoriutumistaan edessä olevasta tehtävästä. He olivat taipuvaisia valitsemaan tehtäviä, joissa olivat alun perin hyviä. He säilyttivät positiivisen kuvan korkeasta älykkyydestään välttelemällä haasteita, joiden ottaminen olisi aluksi saattanut saada heidät näyttämään vähemmän älykkäältä, mutta joiden ottamisesta olisi ollut myöhemmän oppimisen kannalta hyötyä. Nämä lapset olivat taipuvaisia selittämään, eivät yrittämään. Näin heidän oppimisensa rampautui.

Toinen osa lapsista uskoi, että kyvyt elämässä ovat tulosta harjoittelusta. He uskoivat, että älykkyys on seurausta tekemisestä ja suoriutuminen jossain tehtävässä mittasi ainoastaan suoriutumista kyseisessä tehtävässä, ei mitään yleisempää kykyä. He uskoivat, että suoriutuminen kertoi kuinka paljon yksilö oli harjoitellut kyseistä tehtävää ja että suoriutumista voidaan parantaa harjoittelulla. Nämä lapset olivat taipuvaisia valitsemaan tehtäviä, jotka olivat haastavia. Koska mikä tahansa kyky oli mahdollista oppia, lapset keskittyivät oppimaan uusia asioita sen sijaan, että olisivat keskittyneet ylläpitämään kuvaa omista kyvyistään itselleen ja muille. Nämä lapset keskittyivät yrittämään, eivät selittämään.

Kuva2Lapset (2)

Myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu, että 85 prosenttia ihmisistä osoittaa selvää taipumusta suhtautua omiin kykyihinsä ja oppimistilanteisiin jommallakummalla tavalla.

Taipumusten välillä on myös havaittu selkeä ero lasten menestymisessä koulussa, myöhemmässä kouluttautumisessa, työssä menestymisessä, sekä tyytyväisyydessä elämään. Näyttää siltä, että eroa yksilöiden välille ei tee niinkään yksilöiden alkuperäiset kyvyt kuin uskomukset siitä mitä kykyjä yksilöt uskovat voivansa hankkia.

Tutkimukset eivät koske ainoastaan lasten tapoja suhtautua omiin kykyihinsä, vaan myös aikuisten. Kysy itseltäsi esimerkiksi kuinka monta kertaa olet myöhemmässä elämässäsi opinnoissasi tai työpaikallasi jättänyt jonkun kysymyksen kysymättä, koska olet pelännyt, että kysymys saa sinut näyttämään epäpätevältä. Kenties olet ajatellut, että kukaan muu ei kysy kysymystä, koska kaikki muut tietävät vastauksen, vaikka paradoksaalisesti moni muu miettii samaa asiaa. Tilanne on klassinen esimerkiksi tilanteesta, jossa sinun tulee valita näytätkö tässä hetkessä osaamattomuutesi ja opit uuden asian, vai näytätkö tässä hetkessä osaavalta ja jätät oppimatta sen. Osaamattomuuden näyttämisen pelko tässä hetkessä estää sinua kehittymästä ja saavuttamasta tavoitteitasi, joilla on merkitystä myöhemmän elämäsi kannalta.

Kuva3Aikuiset (2)

Positiivista on kuitenkin, että uskomukset omien kykyjen luonteesta ovat kohtalaisen helposti muokattavissa. Teoriaa soveltamalla on saatu hyviä tuloksia niin lasten kuin aikuisten oppimisen kehittämisessä. Tässä muutamia ajattelutottumuksia, joita voi pyrkiä soveltamaan omaan oppimiseensa, jos haluaa saada siitä parhaan mahdollisen hyödyn:

1)    Ajattele kykyjäsi harjoittelun tuloksena, älä synnynnäisinä. Hyväksy, ettet voi olla hyvä jossain asiassa, jos et ole harjoitellut sitä.

2)    Ajattele kykyjäsi yksittäisinä, älä yleisinä. Suoriutumisesi missä tahansa tehtävässä mittaa suoriutumistasi kyseisessä tehtävässä, ei mitään muuta. Se ei mittaa potentiaaliasi kehittyä kyseisessä tehtävässä, suoriutumistasi muissa tehtävissä, eikä ainakaan arvoasi ihmisenä.

3)    Ajattele tilanteita mahdollisuuksina oppia, älä mahdollisuuksina mitata kykyjäsi. Keskity yrittämisen kautta saavutettuun kehitykseen, älä epäonnistumisen tuomaan ikävään tunteeseen.

4)    Keskity heikkouksiesi voittamiseen, älä niiden peittelyyn. Palkinto ei ole siinä miltä näytät, vaan siinä keneksi kasvat.

5)    Keskity omaan suoritukseesi, älä muiden suorituksiin. Keskity kehittämään itseäsi, nauttimaan omien rajapyykkiesi saavuttamisesta ja niiden saavuttamisen tuomista emotionaalisista palkkioista.

Omaa suhtautumistaan omiin kykyihinsä on hyvä tarkkailla. On hyvä etsiä suhtautumisestaan sudenkuoppia, jotka mahdollisesti häiritsevät oppimista, ja näin oman elämän kannalta tärkeiden tavoitteiden saavuttamista. On myös hyvä opettaa tämä taito lapsilleen.

Kuvat: iStockphoto

Omakuva (2)Vieraskynä: Joni Martikainen on tietokirjailija ja yritysluennoitsija, joka on kiinnostunut psykologisen tutkimuksen käytännön sovellutuksista yksilön arjessa, organisaatioissa ja yhteiskunnallisella tasolla. Tällä hetkellä hän keskittyy viimeistelemään psykologian opintojaan Helsingin Yliopistolla. Lisätietoa Jonista löydät kotisivuilta: www.jonimartikainen.fi.


1 kommentti

Susanna Halonen: Löydä intohimoinen elämä

Intohimo_Quote1

*Nimi on vaihdettu tutkimukseen osallistuneen henkilön anonymiteetin suojelemiseksi.

“Intohimo on jotain, mikä kiertää sinun sisälläsi, sinun elämäsi läpi ja on olennainen osa identiteettiäsi.” Näin ´Jane´ vastasi haastattelussa, joka tutki intohimon osaa yksilön elämässä. Positiivinen psykologia on tutkinut intohimoa noin 10-15 vuotta, mutta ensimmäistä kertaa tänä vuonna suoritettiin intohimon ymmärtämiseksi kvalitatiivinen tutkimus. Merkittävin tulos tutkimuksesta oli se, että intohimo on jotain mikä nousee ihmisestä itsestään eikä jostain aktiviteetista, mitä hän tavoittelee.

Tämä tarkoittaa, että sinä voit itse tietoisesti valita pyrkiä intohimoista elämäntapaa kohti. Entä miksi tällaista elämäntapaa kohti pitäisi pyrkiä? Sen vuoksi, että se kohentaa elämänlaatuasi. Ihmiset, jotka pyrkivät elämään elämänsä intohimoisesti, ovat onnellisempia, energisempiä ja vapaampia. Niinkuin Gandhi sanoo alla: ”Onnellisuus löytyy silloin, kun olet sopusoinnussa elämäsi kanssa.” Juuri tätä on olla ja elää intohimoisesti. Nyt on myös sinun aikasi löytää ja elää todeksi tuo intohimo!

Gandhi_quote_FIN

Mieti mikä on sinun tarkoituksesi ja mitkä ovat ne päätökset ja teot päivittäin, jotka auttavat sinua toteuttamaan tämän tarkoituksesi. Tarkoituksen täytyy olla aito sekä heijastaa sitä kuka sinä olet ja mitkä ovat arvosi. Tarkoituksen täytyy kuvastaa sitä, mikä on tärkeää sinulle ja minkä vaikutuksen haluat jättää maailmaan.

Löydä motivaatio sitä kautta, miten haluat vaikuttaa maailmaan positiivisesti sekä siitä, miten pystyt jatkuvasti oppimaan ja kehittymään eri asioissa. Opi arvostamaan sita, mitä teet itse ja löydä paikka minne tunnet kuuluvasi. Älä rakenna elämää ja hyvinvointia yhden asian varaan. Sen sijaan pyri monipuolisuuteen siinä mitä teet. Löydä nautintoa monesta suunnasta ja kehitä kykyjäsi monella alalla. Usko omiin kykyihisi, koska ne ovat yksilöllisiä sinulle ja auttavat maailmaa omalla uniikilla tavallaan.

Alta löydät kysymyksiä, jotka voivat auttaa sinua löytämään intohimosi sekä intohimoisen tavan elää. Kysy itseltäsi:

  1. Miksi teen mitä teen? Mieti mitkä ovat viisi tärkeintä arvoasi ja miten ne vaikuttavat tekemiisi päätöksiin.
  2. Mitä haluat luoda tai missä sellaisessa haluat olla osallisena, joka tekee maailmasta upeamman paikan elää? Pohdi mikä sinua kiinnostaa ja inspiroi – ja miten haluat, että ihmiset muistavat sinut.
  3. Mitkä ovat luontaiset vahvuutesi? Tunnista mikä luonnistuu sinulta helposti ja mistä saat usein esimerkiksi positiivista palautetta.

Mandela_quote_FIN

Tähän intohimoiseen elämäntyylin liittyy myös varoitus: intohimo on voimakas energia ja kun se pääsee vauhtiin on riski, että intohimosi määrää tahdin etkä sinä. Jos huomaat, että olet pakkomielteinen tai sinusta tuntuu, että et ole kontrollissa, saattaa olla että olet ajautunut ´intohimoloukkuun´. On kuitenkin olemassa kolme strategiaa jotka voivat auttaa välttämään tämän:

  1. Aseta ns. ´hallintasuuntautuneita´ tavoitteita [mastery goals]. Nämä ovat tavoitteita, jotka ovat sidoksissa sinun kykyysi kehittyä – eivät siis pelkkiin tuloksiin.
  2. Ole sitkeä tavoitteidesi kanssa – mutta myös joustava ja mukautuva. Suhtaudu avoimesti uusin mahdollisuuksiin jopa silloin, kun ne eivät kuulu suunnitelmiisi.
  3. Pyri tekemään mitä teet, koska nautit siitä. Älä tee mitään pelkästään sen vuoksi, että tavoittelet hyväksyntää.

Tämä on tilaisuus ottaa askel kauemmaksi ja tarkastella palveleeko nykyelämäsi tarkoitustasi sekä aitoa itseäsi. Kun valitset intohimoisen tavan elää, valitset elämän, joka tuo sinusta esiin parhaat puolesi ja mahdollistaa merkityksellisen elämän elämisen [fulfilment]. Onnea matkaan!

"Mini" SkirtVieraskynä: Susanna Halonen on positiivisen psykologian ammattilainen, joka tarjoaa yksilövalmennusta [coaching], tiimiworkshopeja sekä inspiroivia esitelmiä. Hän löysi intohimoisen tavan elää (sekä teorian sen taustalla) filosofian maisteriopintojensa kautta, jotka keskittyivät positiivisen psykologian tutkimukseen. Lisätietoja löydät Susannan kotisivulta osoitteesta Happyologist.co.uk.


Jätä kommentti

Kateudesta briljanssin imuun

Water colors Davey Yaden USA

Mitä sinusta heijastuu? Kuva: Lovely and smart Davey Yaden, MAPP ´12

”Olennaista ei ole kateus sinänsä, vaan se mitä tekee, kun kokee kateutta. Toista voi kannustaa tai pyrkiä itse parantamaan suoritustaan. Mutta jos kateus saa ylivallan, ihminen ei anna arvoa toiselle ja vähättelee tämän suorituksia joko mielessään tai puhumalla pahaa selän takana. Tavallista on myös se, ettei henkilö sano yhtään mitään. Näin hän ikään kuin ohittaa toisen onnistumisen ja eristää tämän sosiaalisesti.”

Näin kirjoittaa upea Marjatta Jabe Talouselämä-lehden jutussaan Kateudessa on energiaa, näin käytät sitä rakentavasti.

Lainauksen viimeinen lause muistuttaa minua parivaljakko Esa Saarisen ja Raimo Hämäläisen uraauurtavan systeemiälyteorian käsitteestä ´system of holding back´, joka viittaa siihen, että pidättäydymme antamasta kiitosta, tunnustusta ja kannustusta. Ei se kaada maailmaa, jos näin käy toisinaan, mutta ongelmana on, että nämä mikroreaktiot siellä ja täällä ovat usein systeemisiä ts. siitä tulee usein toistuva reaktiotapa.

On hyvä miettiä, millaisia seurauksia tunnustuksen jemmaamisella on esimerkiksi työyhteisössä, omassa parisuhteessa tai vaikka lasten kasvatuksessa pitkällä tähtäimellä. Pysähdy minuutiksi. Mieti kaksi tulevaisuuden skenaariota. Toinen, missä tietoisesti ja pidättelemättä annat kiitosta, vaikkapa omalle rakkaallesi tai esimerkiksi töissä sille tyypille, joka on aina ärsyttävän kummasti jotenkin parempi kuin sinä. Kuvittele myös toinen vaihtoehto, missä suljet suusi suppuun ja olet kuin et olisi mitään nähnytkään, kun huomaat toisen menestyvän ja onnistuvan. Millaisiin tapahtumiin, olosuhteisiin tai psyykkisen kompetenssin rakentumiseen nämä kaksi mallia johtavat? Me elämme systeemin keskellä. Teoillamme on aina seurauksia ja ne ovat joko plus- tai miinusmerkkisiä.

Maria Piritta photo creds highline may 2013

Highline, Manhattan 2013. Kuva: Maria Piritta

On helppoa olla hiljaa. Liian helppoa, ja höh, sehän vain tarkoittaa, että mitään paheksuttavaa ei ainakaan ole. Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Jokaisen meidän korvien välissä myllää pieni (tai suurempi) pelko siitä, että mokaa, ei ole riittävä tai tulee nolatuksi. Että on vähemmän, kuin mitä on antanut muiden olettaa.  Jollain tasolla jokainen tarvitsee hyväksyntää ja arvostusta (ellei sitten ole zombi tai sosiopaatti). Tämä ei ole mitään höpöpehmoa paapomista, vaan ihan vain ihmisyyden peruselementti.

Jos sinusta tuntuu, että panttaat kiitosta, niin ei mitään hätää. Tärkeintä on tunnistaa tämä pihtailu ja sen jälkeen opetella toimintamalli, jossa kiitoksen antamisesta tulee pikkuhiljaa automaattinen tapa. Ihanaa on tarkkailla niitä reaktioita omassa ympäristössään, joita kiitoksen antamisesta yleensä peräti välittömästi seuraa. Meillä on upea mahdollisuus sanojemme, eleidemme ja tekojemme kautta avata toisillemme ovia, luoda turvallinen ilmapiiri (jossa uskaltaa rennosti jopa mokata) ja nostaa toisia kohti parasta suoritustaan. Muiden onni on kuitenkin koko systeemin onni, right? Jos puolestaan pyrimme pitämään toiset ympärillämme keskivertoina, pysymme myös itse keskivertoina ja se on kaikilta pois.

Haastan sinut tekemään pienen kokeen. Pyri tietoisesti antamaan tunnustusta seuraavan viikon ajan AINA, kun näet siihen aihetta. Jos ei heti tunnu, että on aihetta, niin oikein tönkimällä töngi jotain hyvää. Tee näin töissä ja/tai kotona. Jos ehdit, niin raportoi ihmeessä tänne.

Emilia Lahti Kristinalle ja Jyrkille

Toukokuinen kuu. Villanova, Pennsylvania 2013. Kuva: Emilia

Nopea loppukaneetti vielä. Minulla on nykyään periaate, että pyrin tietoisesti viettämään aikani itseäni HUOMATTAVASTI fiksumpien, kokeneempien ja kaikin puolin valovoimaisempien ihmisten kanssa. Mitä terävämpi, osaavampi tai hyveellisempi tyyppi, niin sitä parempi. Jos peräti kateusmittarin neula värähtää, niin tiedän, että silloin varsinkin olen oikeassa paikassa! Miksi? Koska tämä auttaa myös minua ylittämään itseni ja tulemaan siten parhaaksi mahdolliseksi Emiliaksi. Ennen kaikkea, se tarjoaa kauniin aitiopaikan sen tarkkailemiseen (ja siitä inspiroitumiseen), mitä ihmiset ympärilläsi tekevät ja miten he käyttävät vahvuuksiaan saavuttaakseen unelmansa. Briljanssin imussa on ihana leijua ja koko systeemi kohottuu tällaisen ketjureaktion kautta.

Pakko lainata ajatus edellisestä viestistä, kun sanoma on niin tärkeä ja osuu tähän: Jaa informaatiota, ideoita, innostusta ja kannustusta ympärillesi isoin käsin, väsymättä. Etsi hellittämättä hetkiä, jotka antavat mahdollisuuden tarjota resursseja, tietoa, lämpöä, rohkaisua…ja sitä ihanaa, lentoon nostattavaa tunnustusta.

Voitokasta viikonloppua, pp.fi-family!

Emilia


Jätä kommentti

Positiivisen vaikuttaminen mummospykologian avulla…

Miten vaikutetaan positiivisesti muihin ihmisiin organisaatioissa, johtajina, vanhempina tai valmentajina. Vastaus on mummopsykologia. Voit lukea lisää mummopsykologiasta Makken kirjoituksesta oheisessa linkissä:

http://psykologinenpaaoma.fi/2013/09/10/positiivisen-vaatimisen-psykologiaa/Image