Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla


1 kommentti

Opettele sanomaan EI ja helpottamaan tarvettasi miellyttää muita…

”Me onnettomat pelkäämme, ettei meistä pidetä”

Marja-Terttu Pulliainen kirjoitti mielenkiintoisen jutun Kotivinkin lehteen 7/2011. Hän kuvailee siinä, miten monella meistä on mielemme orkesterissa yhtenä soittajana miellyttäjä-märehtijä. Tämä sisäisen höpöttäjämme rooli kuluttaa paljon märehtimisenergiaa, koska se ei halua tuottaa muille pettymyksiä vaan haluaa aina olla miellyttämässä kaikkia. Lue lisää Marja-Tertun ajatuksista ja tarrametodista, jolla hallita mielemme märehtijää.

Koko Marja-Tertun juttu alla olevasta linkistä: https://positiivinenpsykologia.files.wordpress.com/2011/05/tarrametodi.pdf


Jätä kommentti

Elänkö elämääni suorittamisen oravanpyörässä vai kukoistaen?

Osallistuin joitakin vuosia sitten Harwardin yliopiston psykologian professori Tal Ben-Shaharin positiivisen psykologian perusteet -kurssille. Ben-Shahar kuvasi kestävää onnellisuutta neljän perustyypin kautta tavalla, joka jäi lähtemättömästi mieleeni.

Sakke Suorittaja on erittäin tehtäväorienteinen. Sakkella on kovat tavoitteet, ja hän suunnittelee ohjelmansa ja aikataulunsa erittäin tarkkaan. Sakke on aikaansaava, mutta hänen toimintansa saattaa helposti johtaa suorittamisen oravanpyörään ja liialliseen tulevaisuusorientaatioon. Suorittamisen keskellä Sakke ajattelee usein: ”Sitten kun valmistun näistä opinnoista tai kun saan tuon työpaikan, sitten nautin elämästä. Siihen asti laitan kaiken likoon ja painan täysillä. Tai sitten kun saamme vaimoni kanssa lapsia, sitten olen enemmän läsnä kotona ja vähennän tekemisiäni.”

Sakken vahvuuksiin kuuluu se, että hän saa asioita tapahtumaan. Haasteena puolestaan on se , ettei hän osaa nauttia tästä hetkestä. Riskinä on suorittamisen ja kiireen oravanpyörä, sekä vakava uupuminen. Hän elää aina tulevaisuudessa. Kun hän saavuttaa tavoitteensa, on hän jo suunnannut ajatuksensa seuraavaan päämäärään, ja hetkestä nauttiminen jää taas seuraavaan kertaan. Itse olen usein Sakke, ja veljiäni löydän hyvin usein yritysten ja organisaatioiden johdosta.

 

Hedonisti etsii mielihyvää ja välttää negatiivisuutta

Toinen perustyyppi on Heimo Hedonisti. Hän etsii mielihyvää ja välttää epämiellyttäviä tunteita ja kärsimystä. Heimo pyrkii usein tyydyttämään mielihyvätarpeensa stressaamatta tulevaisuudesta. Hän saa nautintoa erilaisten halujen toteuttamisesta. Nautinnot voivat olla syömistä, juomista, liikkumista, seksiä, ajanviettoa kavereiden kanssa, pelaamista, elokuvia jne.

Heimo vahvuuksia on hetkessä eläminen ja myönteisten tunteiden kokeminen. Hänen riskinään saattaa kuitenkin olla se, että hän ohjautuu elämässään täysin halujensa mukaan ilman, että hän olisi luomassa haluamaansa tulevaisuuselämää. Ääriesimerkkinä ovat tietysti huumeiden käyttäjät, jotka ovat halukierteessä aina etsimässä seuraavaa annosta. Heimolla on mahdollisuus toteuttaa joko terveellisiä tai epäterveellisiä hedonistisia halujaan.

Heimo Hedonistin haasteena on se, ettei hän välttämättä löydä pitkäaikaista onnellisuutta. Hän elää vain halusta ja nautinnosta toiseen ilman elämän ja omien arvojensa pidempiaikaista kirkastamista. Tämä johtaa helposti elämässä ajelehtimiseen. Vaarana on jäädä halujen ja mielihyvän oravanpyörään. Extreme-jutut ovat hyvä esimerkki tästä. Ihminen jää koukkuun jännityksen ja suorituksen tuomaan mielihyvään, ja haluaa aina vain lisää. Lopulta vaarana on elämän suppeutuminen ja yliannostus.

Kolmas perustyyppi on Nippe Nihilisti.  Hän elää pitkälti menneisyydessä käsin. 80 %:a hänen ajatuksistaan suuntautuu jo tapahtuneisiin juttuihin. Nippella on mahdollisuus nauttia menneisyyden onnistumisista ja oppia virheistään, ja sitä kautta olla vahvempi tulevaisuudessa.

Riskinä Nippen toiminnassa on se, että hän jää menneisyytensä vangiksi. Hänen ajattelunsa saattaa johtaa menneisyyden märehtimiseen sen sijaan, että hän olisi oppinut siitä jotain. Hän jää usein ongelmakeskeisyyteen ja negatiivisuuskierteeseen valittamaan omaan surkeaa kohtaloaan. Nippen mieli ei välttämättä näe mahdollisuutta olla rakentamassa parempaa elämää, koska hänen menneisyytensä on ollut niin surkea.

 

Miten päästään kestävään onnellisuuteen ja oman elämän kukoistamiseen?

Neljäs perustyyppi osaa rakentaa kestävää onnellisuutta. Kaarina Kukoistaja osaa tasapainoilla menneisyyden, tämän hetken ja tulevaisuuden välillä. Pääosin hän elää tässä hetkessä ollen läsnä kussakin tilanteessa ilman halujen ja mielihyvän koukutusta. Hän elää myös Sakkena tulevaisuudessa, tiedostaen omat arvonsa, jota haluaa toteuttaa ja tunnistaen suunnan, jonne haluaa mennä. Silloin tällöin hän elää myös Nihilisti-Nippenä hyväksyen senhetkiset epämiellyttävät tunteensa, oman hetkellisen surkeutensa ja heikkoutensa osana inhimillistä elämää. Kaarina muistaa, että ollakseen vahvoja meidän pitää osata olla myös heikkoja. Kaarina osaa ammentaa heikkouden hetkistä ja epäonnistumisista virtaavuutta omaan elämäänsä.

Hyvä elämä syntyy siitä, että elämme sopivassa suhteessa Sakkena, Heimona, jopa silloin tällöin Nippenä oppien menneisyyden virheistä ilman itsemme syyllistämistä. Kestävä onnellisuus syntyy siitä, että nautimme jokaisesta askeleesta, jonka otamme itse valitsemamme vuoren huippua kohti kiivetessä niin, että saamme lisähappea menneisyyden liukastumisistamme.

Miten tasapainottaa elämäänsä ja hyödyntää erilaisia rooleja? Miten olen Kaarina Kukoistaja niin, että tasapainotan Sakke Suorittajan, Heimo Hedonistin ja Nippe Nihilistin rooleja elämässäni?

 

Viitteet:

Ben-Sharar, T. 2009. Julkaisematon luento. Positiivisen psykologian perusteet. The University of Pennsylvania.

Ben-Sharar, T. (2007). Happier: McGraw-Hill.


Jätä kommentti

Tiimitoiminta ja erilaiset roolini työelämässä. Uhka vai mahdollisuus hyvinvoinnilleni ja onnellisuudelleni?

Valmensin muutama vuosi sitten yhtä johtoryhmää. Tarkastelimme sitä, miten juuri tässä kyseisessä johtoryhmässä toimiminen vaikuttaa omaan ajatteluumme ja erilaisiin työrooleihimme. Onko johtoryhmässä toiminen kukoistavaa vai kaventaako se elämääni?

Kyseinen johtoryhmä oli toiminut kolmisen vuotta melkein samalla kokoonpanolla. Jokainen tiimin jäsen pyrki valmennuksen alussa kirkastamaan omia ajattelumallejaan ja sen jälkeen pohdittiin omia roolejamme tässä tiimissä. Tiimi on sosiaalinen systeemi, joka parhaimmillaan saa meistä parhaat puolet esiin ja haastaa meitä sopivasti epämukavuusalueelle kehittämään itseämme lisää. Kuitenkin kolikon toisena puolena on se, että joskus johtoryhmän systeemi muokkaa tiedostetusti tai tiedostamatta osalle tiimiläisistä sellaisia rooleja, jotka kaventavat heidän ajatteluaan, työtään ja sitä kautta jopa koko elämää.

 

 Tiimiroolit saattavat kaventaa elämääsi?

Tiimeissä meillä on erilaisia sisäisiä rooleja. On miellyttäjän, organisoijan, tarkkailijan, tunnollisen, optimistin, sovittelijan, kyseenalaistaja, perfektionismin, visionäärin, märehtijän ja mm. energisoijan rooleja. Roolit saattavat myös muuttua tilanteiden mukaan. Yksi henkilö tässä kyseisessä johtoryhmäivalmennuksessa oivalsi, miten hänellä on kriitikon ja pessimismin roolit vahvoina tässä tiimissä, pääosin haluamattaan. Normaalisti muissa ympyröissä esim. kaveriporukoissa tai omassa perheessään hänellä on täysin toisenlaiset roolit. Hän on yleensä aina ollut muiden tsemppari, optimisti ja tulevaisuususkoinen. Tässä tiimissä toimiminen on ohjannut häntä sellaiseen suuntaan, joka ei psykologisesti välttämättä ole nostattavaa hänen kannaltaan.

Kun tiimi yhdessä oivalsi, miten tiimin systeemi ohjaa heidät rooleihin, jotka eivät välttämättä tue jäsenten vahvuuksia, haluja ja luontaista taipumusta, näki selkeän helpotuksen koko porukassa. Erityisesti tämä helpotus näkyi tässä vahvassa kyseenalaistajan roolissa olevassa jäsenessä. Hän oli kokenut osaksi elämänilonsa kaventuvuutta työnsä kautta. Itsetuntemuksen kannalta on meille kaikille tärkeää oivaltaa, että emme ole sosiaalisen ryhmiemme roolit tai työroolimme. Ne ovat vain siihen kontekstiin liittyviä roolejamme.

Mielestäni erilaisissa johtoryhmimme ja tiimeissä on tärkeää, että joku osaa ottaa myös kyseenalaistajan, kriitikon ja pessimistin roolin. Se tuo realistisuutta toimintaan. Mutta voisiko tiimin tuottavuus nousta, jos se pystyisi olemaan tietoinen Kriitikon ja Pessimistin tärkeydestä tiimin yhteisiä suunnitelmia ja päätöksiä tehdessä?

Muiden muutosimmuniteetti saattaa estää vuorovaikutuksen kehittämisen

Moni on varmaan saattanut kokea, miten kaveriporukassa tai perheessä on vuosien varrella muokkautunut itselle sellainen rooli, jota ei välttämättä halua enää toteuttaa. Kuitenkin systeemin ja vuorovaikutuksen muuttaminen vaatii paljon ponnistelua. Ryhmien toimintakulttuuri on muokkautunut stabiiliksi, ja vaikka itse oivallat muutostarpeen, niin muiden muutosimmuniteetti ja –vastarinta saattavat estää sen toteuttamisen. Sama pätee parisuhteessa, jossa toinen haluaisi kehittää vuorovaikutusta ja rooleja, mutta toinen kokee uudet tavat epämukavaksi ja vastaroolina ja reaktiona vastustaa muutosta. Monesti hän saattaa tehdä sen alitajuisesti ilman tietoisuutta omasta toiminnastaan.

Kysymyksiä pohdittavaksi:

Miten omat roolini eroavat erilaissa tiimeissä, työryhmissä, kaveriporukoissa toimiessani?

Mitkä sosiaaliset systeemit energisoivat ja nostattavat minua? Mitkä kaventavat?

Onko minulla työssäni sellaisia rooleja, jotka siirtyvät vapaa-ajan elämääni? Miten ne vaikuttavat elämääni?


Jätä kommentti

Onko parempi asua vähempivaraisten vai parempituloisten asuinalueella?

Daniel Gilbert (2008) tutki ihmisten onnellisuutta sekä parempituloisten että vähävaraisten asuinalueilla. Hänen tutkimuksensa mukaan ihmiset, jotka asuvat vähempivaraisten alueella, mutta ovat taloudellisesti alueensa varakkaimpien joukossa, ovat onnellisempia kuin samaan tuloluokkaan kuuluvat ihmiset, jotka asuvat varakkaammalla asuinalueella, mutta ovat oman alueensa tulotason alapäässä (*1). Mielenkiintoista, mitähän tässä on taustalla?

Tämä tutkimus on hyvä osoitus mielemme toiminnasta. Mielellämme on taipumus vertailla itseämme jatkuvasti ympärillä oleviimme. Vertaileva mielemme saattaa olla kateellinen muiden ihmisten saavutuksista ja onnistumisista. Monesti mielemme Herra tai Rouva Vertailija ajattelee muiden onnistumisen tarkoittavan omaa epäonnistumistamme.

Herra Vertailevan vahvuus on se, että se saa meissä aikaan toimintaa. Oikein suunnattuna saamme myönteistä energiaa pienestä kilvoittelusta muiden kanssa. Vertaileva mielemme saattaa kuitenkin olla kyltymätön.  Mikään ei riitä. Aina on olemassa parempia opiskelu- ja työpaikkoja, isompia taloja, ihmisiä, joilla on paremmat tulot, upeammat vartalot ja kauniimmat kasvot.  Aina jollakin on parempi parisuhde tai mielenkiintoisempi elämäntapa. Mielemme ajaa meidät helposti vertailun ja maksimoinnin oravanpyörään, jossa aina haluamme jotakin parempaa, suurempaa ja kauniimpaa.

 

Miten toimia Rouva Vertailijan kaverina?

Rouva Vertailijan kanssa kaveraaminen parantaa onnellisuuttamme (*2). Jos haluamme välttää ajautumasta vertailun oravanpyörään, on ensinnäkin tärkeää tunnistaa ja hyväksyä oma sisäinen Vertailijamme.  Tunnistamisen ja hyväksynnän kautta opimme ottamaan Rouva Vertailijaamme etäisyyttä sen aktivoituessa. Hyväksyvän asenteen kautta voimme tarkastella Vertailijan toimintaa helikopterista ja näin vähennämme mahdollisuutta ajautua negatiiviseen ja epämiellyttävään tunnetilan kierteeseen.

Testaa elääkö sinussa Herra tai Rouva Vertailija:

Mieti tilannetta jossa esim. facebookin kautta näet, että joku lukionaikainen luokkakaverisi on nyt kuuluisa monimiljönääri, leffatähti tai menestyvä taiteilija. Mitä tällöin mielesi sinulle sanoo? Tunnistanko Vertailijan aktivoitumista?

Lähteet:

(*1) Gilbert, D. 2008. Happiness & its causes seminar. Julkaisematon luento. Sydney

(*2) Schwartz, B. and A. Ward (2006) Doing Better but Feeling Worse: The Paradox of Choice.


Jätä kommentti

Ongelmien märehdinnästä onnistumiskeskeiseen ajatteluun…

Olemme syntyneet oppijoiksi. Oppimisorienteinen ajattelumalli on lapsille se tyypillisin. Kasvatus ja ympäröivä yhteiskunta saattavat kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti oppimishaluun. Vanhempien ja opettajien lahjakkuuskehut sekä koulujen arviointimallit vaikuttavat siihen, että hallitsevaksi ajattelumalliksi saattaa kehittyä suoritusorienteisuus. Kaikilla meillä on olemassa molemmat ajattelumallit. Mielenkiintoista on se, kumpi on hallitsevampi erilaisissa tilanteissa.

Viestimme usein ihmisen lahjakkuudesta. Se voi luoda suorittamisen painetta. Suoritusorienteisen  ajattelumallin taustalla saattaa olla jo lapsesta asti kuultu lause: ”Matti, olet niin lahjakas soittamaan ja laulamaan”, tai: ”Maija, saat koulussa varmasti aina hyviä numeroita, koska olet niin älykäs”, tai: ”Pekka, olet niin huippulahjakas jalkapallossa, että teet ottelussa varmasti enemmän maaleja kuin muut. ”

Carol Dweckin mukaan vanhempana, opettajana ja lasten kasvun tukijana meidän tulisi antaa palautetta ja palkita pääosin yrittämisestä, ahkeruudesta, periksiantamattomuudesta ja itsensä likoon laittamisesta. Oppimisorientaatio mahdollistaa rohkeuden hypätä epämukavuusalueelle huolimatta siitä, että ei ole sataprosenttisen varma onnistumisesta. Lapsia ja nuoria tulisi auttaa kohdistamaan ajatteluaan siihen suuntaan, että ”vaikka en tässä tehtävässä onnistu, voin siitä oppia ja tehdä asioita kenties toisin ensi kerralla”. Hieman karrikoiden, liian usein suorituskeskeisesti ajatellaan: ”Jos en onnistu, olen huono ihminen”.

Dweckin mukaan pystymme vaikuttamaan ajattelumalleihimme vanhemmallakin iällä.  Parisuhteessa, esimiestyössä, kollegoina ja harrastustoiminnassa meillä on mahdollisuus vaikuttaa toistemme ajattelun kehittymiseen. Pitää luoda ympäristöjä, jossa virheet ovat sallittuja. Siten tuemme ihmisten oppimisorientaatiota. Valmentaessani organisaatioita ja tiimejä törmään usein esimiesten perfektionismin kautta syntyneeseen kulttuuriin. Johtajien täydellisyyden tavoittelu voi johtaa ”varmistelu- ja hiimailukulttuurin” kehittymiseen työpaikoilla.

 

Ongelmakeskeisyydestä onnistumiskeskeiseen ajatteluun

Hyvä tapa tukea lapsiamme ja toisiamme on onnistumiskeskeisen ajattelun ja – palautteen kehittäminen: keskitetään fokus pääosin niihin asioihin, jotka ovat menneet hyvin. 80/20 -sääntö soveltuu hyväksi muistisäännöksi onnistumiskeskeiseen ajattelumalliin. Pääosa palautteesta eli 80 % kohdentuu onnistumisiin ja noin 20% niihin asioihin, joista voimme ensi kerralla ottaa oppia. Jos puututaan ongelmakeskeisesti pääosin epäonnistumisiin, saattaa mielemme jäädä jumiin epäonnistumismärehdintään. Tämän seurauksena emme uskalla jatkossa hypätä enää yhtä aktiivisesti epämukavuusalueelle oppimaan uutta.

Oheisessa liitteessä on upea tarina siitä, miten motivaatio ja oppimishalu vaikuttavat kasvuumme ja oman potentiaalimme saavuttamiseen:

http://www.hs.fi/kuukausiliite/artikkeli/Nuorisovangista+tuli+kirurgi+ja+l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4riaseman+omistaja/1135265087184


5 kommenttia

Täydellisyyden tavoittelusta virheiden tekemisen sallimiseen…

Stanfordin (ent. Harwardin) professori Carol Dweck on tutkinut jo kolmen vuosikymmenen ajan sitä, miksi saman lahjakkuuden omaavista toinen saavuttaa oman potentiaalinsa ja toinen ei. Hänen mukaansa ihmiset oppivat lapsuudessaan joko ”suoriutumisorienteiseen” (fixed) tai ”oppimisorienteiseen” (growth) ajattelumalliin. Opittu ajattelumalli vaikuttaa heidän suhtautumiseensa erilaisiin tehtäviin ja haasteisiin, ja sitä kautta oman potentiaalin saavuttamiseen (suom. termi lainattu *2)

Suoriutumisorienteisen ajattelumallin ihmiset haluavat jatkuvasti olla virheettömiä ja näyttää ulospäin hyviltä ja menestyviltä. Heille suoritukset ovat oman älykkyyden ja lahjakkuuden osoittamista ja oman maineen vahvistamista. He saattavat olla alisuoriutujia, koska he pelkäävät epäonnistumista ja sen tuomia kuviteltuja säröjä omassa egossa. Heillä on taipumusta perfektionismiin, ja sitä kautta uupumiseen ja masentumiseen. Heille tyypillinen ajattelumalli on, että jos on epäonnistumisen mahdollisuus ja maineeni kärsii, ei kannata lähteä edes yrittämään. Suoriutumisorienteisen ajattelumallin omaavat ihmiset ottavat usein kaikenlaisen kritiikin itseensä. Heidät saattaa tunnistaa sisäisestä puheesta, joka lyttää heidän toimintansa jo ennen aloittamista ”ei minusta ole tähän” tai ”en tule onnistumaan tässä; ei minun kannattaa ottaa riskiä, sillä voin epäonnistua ja menettää maineeni” (*1).

Ihminen, joka on oppimisorienteinen ja omaa kehitysajattelumallin (growth mindset), haluaa jatkuvasti oppia uutta. Hänelle ydinkysymys ei ole, olenko nyt älykäs tai lahjakas asiassa x, vaan miten voisin kehittää älyäni (*4). Hän uskoo siihen, että älykkyys ja osaaminen ovat jatkuvasti kehitettävissä ahkeruuden kautta. Tähän ajattelumalliin sallitaan myös virheiden tekeminen, koska ne ovat loistavia tapoja kehittää itseään ja omaa osaamistaan. Usein ajattelumallin taustalla on lapsuudesta opittu salliva malli tehdä kokeiluja ja ottaa pieniä ”kaatumaetäisyyden” riskejä. Nämä ihmiset eivät haavoitu pienistä virheiskuista tai epäonnistumista.  He uskovat, että kovalla työllä ja ahkeruudella voidaan peitota se, mitä lahjakkuudessa hävitään. Heidän ajattelumallinsa tunnistaa seuraavasta ajatteluesimerkistä: ”Vaikka en onnistukaan projektissa, tulen kyllä oppimaan paljon uusia asioita, ja seuraavalla kerralla suoriudun paremmin vastaavassa jutussa”.

 

Molemmat mallit ovat pääosin opittuja lapsuudesta. Oppimisorienteinen ajattelumalli on kehitettävissä myöhemmälläkin iällä. Seuraavassa kirjoituksessa kerron lisää siitä, miten voit tukea itsesi ja läheistesi oppimisorienteisen ajattelumallin kehittymistä.

 

Hyviä kysymyksiä oman kehitysajattelun kehittämiseksi:

Missä olen kehittynyt viime vuosien varrella?”

Milloin jätin jotain tekemättä, koska pelkäsin saavani säröjä egooni?

Mikä virheitä tein viime viikolla ja mitä opin niistä?”

Miten arki- ja työympäristöni sallii minun tehdä kokeiluja ja virheitä?

Ajatuksia herättäviä luentoja aiheeseen liittyen löydät alta:

Esa Saarisen luennot:

http://www.sal.tkk.fi/vanhat_sivut/Opinnot/Mat-2.1197/K2010/

Lähteet:

(*1) Dveck, C. 2006. Mindset: The new psychology of success. New York. Ballantine Books.

(*2) Hotulainen, R. 2010. Asiantuntijuuden ja huippusuoritusten kehittymisestä. http://www.lahjakkuus.fi/page1.php. Viitattu 27.3.2011.

(*3) Biswas-Diener, R. 2010. Practising Positive Psychology Coaching. Wiley.

(*4) Saarinen, E. Filosofia ja systeemiajattelu. 17.2. 2010. http://www.sal.tkk.fi/vanhat_sivut/Opinnot/Mat-2.1197/K2010/


Jätä kommentti

Maksimaattori haluaa maksimoida elämänsä, satisfaattori on tyytyväinen pieniin arjen onnistumisiin

Itseään voi totuttaa ja valmentaa onnellisuuteen. Miellyttävät ja myönteiset tunteet syntyvät usein pienistä arjen hetkistä ja niissä tapahtuvista toiminnoista. Marja-Terttu Pulliainen teki Evita lehteen jutun arkionnellisuudesta ja hyvästä elämästä. Hän haastatteli kahtakymmentä naista arkionnellisuudestaan. Lisäksi hän haastatteli muutamia meitä asiantuntijoita. Evita lehden juttuun ja kommentteihini pääsit tutustumaan oheisesta linkistä.

Onnellisuus-artikkeli Evita-lehdessä


Jätä kommentti

Johtajien ja esimiesten mielenmallit johtavat mikromanageeraamiseen

Viime vuosien aikana olen saanut olla mukana useissa suomalaisten yritysten 360-arviointiprosesseissa. 360-arvioinnissa käsitellään johtajien kykyä hoitaa esimiestyötä ympäri organisaatiota tulleen palautteen avulla. Monen suomalaisen johtajan ja esimiehen vahvuutena on kova suoriutumis- ja laatutaso. Kunnianhimon lisäksi tämä suoriutumisen taso on yleensä perusteena sille, miksi nämä ihmiset ovat päätyneet johtavaan asemaan. Harmillisen usein tämä vahvuus on kuitenkin samaan aikaan organisaation näkökulmasta heikkous, ja se aiheuttaa esimiestyöhön arjen haasteita.

Yllättävän monen johtajan taustalta löytyy piilevä perfektionismipeikko ja mielen maksimaattori. Kova laatutaso on mennyt yli, mikään laatu ei tunnu riittävän. Tyypillistä on, että näille johtajille tulee palautetta huonoista delegointitaidoista ja siitä, ettei heillä ole aikaa tärkeimmille asioille. He keskittyvät liikaa ”mikromanageeraamiseen”. Usein nämä osaajat ovat yrittäneet kehittää delegointitaitojaan jo vuosia ilman onnistumista. He eivät ole kuitenkaan oivaltaneet delegointia vastustavaa mielenmallia, kilpailevaa sitoumusta oman ajattelun ja toiminnan taustalla.

Yleisimmin taustalla on halu pitää kiinni kovasta laatutasosta ja luottamuspula sen suhteen, että johdettavat tekisivät hommat yhtä laadukkaasti. Tämä johtaa siihen, että otetaan aikaa strategisesta työstä ja tehdään johdettavien hommia ja liian detaljitason asioita itse.

Toinen hyvin yleinen mielenmalliongelma delegoinnin estävänä tekijänä on kärsimättömyys ja malttamattomuus ”valmentaa” muita tehtävien toteuttamiseen. Vaikka Suomessa on vallalla valmentavan johtamisen kulttuurin kehittäminen johtajuudessa, niin hienot ajatukset jäävät usein siirtymättä käytäntöön. Johtajat kokevat, että asioiden ”selittäminen” , asioihin perehdyttäminen ja johdettavien valmentaminen on aikaa vievää. Helpommin tehdään nuo tehtävät ”nopeammin vähemmällä energialla ” itse. Tämä kuitenkin aiheuttaa hartioille useita pieniä mikromanageerausapinoita, jotka tukkivat myös kalenterin, ja vähentävät aikaa pois strategisesta päätöksenteosta. Tämä taasen aiheuttaa kierteen, jossa almanakan ollessa täynnä, pidennetään päivää neljätoistatuntiseksi tai vähennetään face to face -kontakteja omien johdettavien kanssa. Tämä puolestaan johtaa tekstiviesti- ja sähköpostijohtamiseen.

Miten voisin muuttaa mielenmallejani, että minulla olisi aikaa ja malttia toimia valmentavan otteen periaatteella? Miten voisin olla esimiehenä parempi delegoija, enkä mikromanageeraaja?


Jätä kommentti

Hyvä johtaminen ei synny geeneistä, vaan halusta olla hyvä johtaja…

Palattuani kolmetta vuotta sitten Australian turneelta, olen saanut olla mukana useissa upeissa coaching-projekteissa. Suomalaisten yritysten ja organisaatioiden kanssa on yhdessä kehitetty kukoistamista ja työnimua, optimaalisuorittamista sekä positiivista johtamista ja esimiestyötä. Positiivinen psykologia nähdään yhä useammin laajempana kuin vain ”self help -kirjallisuuden” positiivinen ajattelu. Se nähdään tutkimukseen perustuvana mahdollisuutena. Pikku hiljaa Suomeenkin on siirtymässä ymmärrys siitä, että organisaation ja yksilön menestys tulee kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja myönteisistä tunteista, eikä päinvastoin. Tutkimusten mukaan esimiesten hyvinvointi ja onnellisuus vaikuttavat suoraan tiimien ja organisaatioiden menestymiseen (*1). Onnettomien johtajien onnellisuuskoulun aika on tullut Suomeenkin.

Johtaminen on energiabisnestä…

Hyvä elämä ja hyvä johtaminen eivät synny johtajuusgeenistä tai persoonallisuustekijöistä, vaan esimiehen halusta olla esimies sekä kunkin tilanteen mielentilasta ja virittäytymisestä. Positiivisen psykologian tutkimukset ovat todenneet, että esimiehen oma myönteinen vire ja tunnetila vaikuttavat johdettavien energisyyteen ja sitä kautta motivaatioon (*2). Hyvä asiakas- ja esimiespalvelu lähtee omasta innostuneesta mielestä ja sen synnyttämästä myönteisestä vireestä.

Miten pidän päivittäin huolta mieleni vireydestä? Miten olen läsnä kohtaamisessa? Miten jätän myönteisen tunnetilajäljen muille ihmisille? Miten voin valmentaa omaa mieltäni?

Viitteet: (*1) Achor, Shawn. 2010. The Happiness Advantage. (*2) Cameron, 2008, Positive Leadership.


4 kommenttia

Oikeanlaisen tunnelmatilan luominen synnyttää positiivisia tunteita ja luovuutta

Luovuus on ollut esillä työelämään liittyen jo useamman vuoden ajan, välillä jopa kirosanaksi muuttuen. Useammat meistä tekevät tavalla tai toisella ”aivoteollista” tietotyötä, joka vaatii säännöllistä uusien ajatusten ja ideoiden tuottamista. Luovuuteen liittyvissä tutkimuksessa on yhä voimakkaammin tuotu esiin aistien ja ympäristön merkitys osana luovaa prosessia. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi musiikin, tuoksujen ja värien roolia yksilön luovuuden edistäjänä. Neurotieteen parissa on todistettu, miten ympäristö vaikuttaa aivojen toimintaan ja aivoissa koettu positiivisuuden tunne vapauttaa endorfiiniä, edesauttaen yksilön luovuutta ja hyvinvointia. (*1)

Tutustuin sisustusarkkitehti Maaretta Tukiaisen ajatuksiin tunnelmatilasta ja sen luomisesta. Maaretta on myös innostunut positiivisesta psykologiasta, ihmisten työhyvinvoinnista ja luovuudesta. Hän on julkaissut Luova tila – tulevaisuuden työpaikka -kirjan, jossa hän luo lyhyesti katsausta myös talouselämän tulevaisuuteen. Kirjassaan hän siteeraa, miten olemme siirtyneet huomiotalouden ja elämystalouden kautta merkityksiin, ”joita voidaan välittää vain, jos työpaikoilla osataan luoda oikeanlainen tunnelma. Olemme siirtyneet tunnelmatalouden aikaan” (*1). Maaretan ajattelua fyysisestä tunnelmatilasta ja sen vaikutuksesta yksilön tunnelmaan ja luovuuteen tukee positiivisen psykologian uranuurtajan Barbara Fredricksonin tutkimukset positiivisista tunteista. Positiivisilla tunteilla on todettu olevan paljon hyötyjä ihmisille. Niiden on todettu johtavan muun muassa parempaan terveyteen, parempaan psykologiseen hyvinvointiin, laajempaan ja luovempaan ajatteluun sekä sinnikkyyteen ja pitkäjänteisyyteen (*2).

 

Kun tunnemme stressiä, huolestuneisuutta tai muita negatiivisia tunteita, ajattelumme ja toimintamme kapeutuvat. Tämän lienee jokainen itsekin huomannut. Negatiivisuuskierteelle löytyy tieteellinen selitys. Sen mukaan negatiiviset tunteet aiheuttavat negatiivista ajattelua, jolloin ajattelumme kutistuu ja kapeutuu (*3). Olet varmaan kokenut, miten stressitilanteissa sinusta tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälle, etkä pysty tarkastelemaan omaa tilannettasi kovinkaan objektiivisesti. Tällaisella hetkellä käperrymme helposti omaan surkeuteemme ja aiheutamme negatiivisuuskierteen. Sen seurauksena aloitteellisuus ja asioihin tarttuminen ovat haasteellisia. Tuntuu, ettei pysty tarttumaan mihinkään tekemiseen, eikä saa mitään aikaiseksi.

Sen sijaan positiivisuuskierteessä ajattelumme on luovaa ja optimistista, ja näemme useita näkökulmia ja ennen kaikkea paljon mahdollisuuksia. Positiivisuuskierteessä saamme tehokkaasti asioita aikaiseksi ilman hampaiden kiristelyä ja jatkuvaa äärimmäisyyksiin virittäytymistä. Johtaaksemme päivittäin omaa positiivisuuskierrettä, on turvallisen kotipesän ja inspiroivan tunnelmatilan rakentaminen tärkeää. Jokainen voi vaikuttaa jollakin tasolla esimerkiksi omaan työympäristöönsä: millainen näköala edessä on, mitä värejä ympäriltä löytyy, millaisia tuoksuja jne. Aina ei voi vaikuttaa fyysiseen ympäristöön tunnelmatilaa luodakseen, mutta pienilläkin asioilla pystyy luomaan itselleen turvallisen ja positiivisia tunteita herättävän kotipesän. Itse rakennan tunnelmatilaani mm. Jasminen teen tuoksun sekä ulos suuntautuvan avaran ja valoisan näkymän avulla. Lisäksi hyvä työtuoli, tietyt symbolit ja valokuvat työpöydän yläpuolella sekä inspiroiva musiikki luovat oikeaa tunnelmaa ja saavat minut positiiviselle vireelle asettuessani tietokoneen ääreen. Miten sinä luot omaa tunnelmatilaasi?

 

 

Viitteet:

(*1), Tukiainen, M. 2010. Luova tila – tulevaisuuden työpaikka. Rakennustieto Oy.

(*2), Tugade, M. M., & Fredrickson, B. L. (2004). Resilient Individual Use Positive Emotions to Bounce Back From Negative Emotional Experiences. Journal of Personality and Social Psychology, 86(2), 320-333.

(*3,  Fredrickson, B. L. (2000). Cultivating Positive Emotions to Optimize Health and Well-Being. Prevention & Treatment, 3.