Psykologian näkökulmasta henkilökemiaan vaikuttavat monet asiat. Toisen ihmisen arvot ja yhteiset arvostuksen kohteet, sekä kommunikointityylimme ja aiemmat kokemuksemme. Usein kun puhutaan henkilökemiasta sanotaan, että se joko syntyy tai jää syntymättä. Ikään kuin emme pystyisi sen rakentumiseen vaikuttamaan. Monesti jätämme huomioimatta, että itse asiassa hyvän yhteyden rakentumiseen vaikuttaa varsin paljon se kuinka taitavia olemme luomaan tunneyhteyttä toiseen ihmiseen. Se on tärkeä taito, johon emme ole työelämässä syventyneet tarpeeksi.

Miten synnyttää tunneyhteyttä toiseen ihmiseen?

Professori Esa Saarisen innoittamana on viime aikoina tehty kaksikin vuorovaikutukseen liittyvää tärkeää väitöskirjaa. Helmikuussa 2012 julkaistiin Merja Fischerin väitöskirja positiivisesta vuorovaikutuksesta organisaatioissa. Tutkimus osoitti, että positiiviset tunteet ja positiivinen ilmapiiri vaikuttavat palveluliiketoiminnan kokonaiskannattavuuteen. Merjan mukaan tuottavuus syntyy ihmisissä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tunneyhteydellä on siis väliä. Myös taloudellisesti.

Toinen merkittävä väitöskirja on viime viikolla julkaistu Frank Martelan työ. Hän tutki vanhustenhoitoa., ja osoitti miten resurssien sijaan kohtaamisen tapa ja laatu ovat tärkeimpiä tekijöitä vanhustenhoidon onnistumisessa. Väitöskirjassaan Frank syventyi hoitajan ja vanhuksen väliseen kohtaamiseen. Hänen tärkein havaintonsa oli, “että parhaimmillaan lyhyetkin hoitohetket voivat kasvaa täyteen inhimillistä lämpöä ja vastavuoroista välittämistä. Hän kutsuu näitä hetkiä hoivayhteyden hetkiksi. Frankin mukaan niiden muodostuminen edellyttää sekä hoitajalta että vanhukselta tahtoa olla läsnä kyseisessä hetkessä ja valmiutta avautua toinen toiselleen, kohdata toinen ihmisenä”.

Tunneyhteys ja psykologinen pääoma

Tutkimusten mukaan työntekijät sitoutuvat organisaation, jos esimies osaa luoda tunneyhteyden. Tunneyhteyden mahdollisuus syntyy yleensä muutaman sekunnin kohtaamisissa, joita emme usein osaa huomioida johtamisessa ja kommunikoimisessamme. Hyvässä tunneyhteyden kokemuksessa syntyy paljon miellyttävää tunnetta ja positiivista energiaa. Sekä negatiivinen että positiivinen energia tarttuvat ihmisestä toiseen. Myös yksilön ja tiimin toivo ja sinnikkyys vahvistuvat ihmisten välisten tunneyhteyden ja –yhteyksien tunteesta, välittämisen kokemuksesta.

Kiireettömyyden aistimus synnyttää tunneyhteyttä

Tunneyhteyden tuntemukseen vaikuttaa vahvasti kiireettömyyden tunne. Stressi sekä liika tavoite – ja tehtävälistaorientoituneisuus kohtaamistilanteissa pitävät mielen koko ajan tulevaisuudessa. Me ihmiset olemme toisillemme toivon ja itseluottamuksen välittäjiä. Tunneyhteys syntyy siis läsnäolosta – sen synty vaatii rentoutta, myönteistä energiaa ja joustavuutta. Se, että samaan aikaa lukee sähköposteja ja on kuuntelevinaan, ei toimi. Vaikka kuinka yrität tehdä kahta asiaa samaan aikaa, toinen ihminen aistii oletko läsnä. Läsnäoloa ei voi feikata.

Osallistuin muutama vuosi sitten isoon johtamisseminaariin Sydneyssä, Australiassa. Pitkään buddhalaisuutta harjoittanut munkki kertoi seminaarissa, miten elämässämme olisi vähemmän ongelmia ja konflikteja, jos muistaisimme aina kysyä itseltämme kolme tärkeää kysymystä. Hän totesi, että tulemme pärjäämään kaikessa elämässämme ja erityisesti johtajina, jos muistamme aina kysyä itseltämme nämä kysymykset. Niiden avulla elämämme on laadukkaampaa niin parisuhteissa, perheissä kuin työpaikoillakin.

Elämämme kolme tärkeintä kysymystä:

1. Kysymys – Mikä on tärkein hetki elämässämme?
Tärkein hetki elämässämme on tämä hetki. Meillä ei ole muita hetkiä. Eilinen on mennyttä ja huominen on tulevaisuutta. Meillä on vain tämä hetki ja hyvinvointimme syntyy tässä hetkessä.

2. Kysymys – Kuka on elämämme tärkein ihminen?
Tärkein ihminen on se ihminen, kenen tai keiden kanssa parhaillamme olemme. Olen juuri nyt heidän kanssaan ja siksi he ansaitsevat täyden huomioni. Tässä hetkessä ei ole muita ihmisiä. Jos olen yksin, olen läsnä itselleni.

3. Kysymys – Mikä on elämämme tärkein tehtävä?
Tärkein tehtävämme on välittäminen ja kuuntelu. Meillä on vain tämä hetki ja tämä ihminen kanssamme juuri nyt. Tärkein tehtäväni on välittää hänestä ja olla täysillä läsnä tässä tilanteessa. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi.

Miten voisit synnyttää omassa työssäsi kiireettömyyden tunnetta? Millä tavoin voit edesauttaa tunneyhteyttä omassa vuorovaikutuksessasi?

Elämäntapamuutos on haastavaa vakavastakin sairaudesta huolimatta. Jokin aikaa sitten tehty lääketieteellinen tutkimus (*1) kertoi sydänpotilaista, joille lääkärit kertoivat, että he kuolevat pian elleivät tee mitään muutoksia elämässään. Muutokset liittyivät usein ruokavalion muuttamiseen, tupakanpolton lopettamiseen tai liikunnan lisäämiseen. Mitä tapahtuikaan potilaille? Vain yksi seitsemästä pystyi tekemään tarvittavan muutoksen. Kyse ei ollut siitä, etteivätkö nuo kuusi muuta sydänpotilasta haluaisi nähdä lastenlastensa kasvavan.

Lähes jokainen meistä on jossain vaiheessa elämäänsä päättänyt hieman parantaa olotilaansa, syödä terveellisemmin tai laihduttaa muutaman kilon. Tiedämme kyllä, miten tuo muutos pitäisi tehdä. Kaupat ovat täynnä erilaisia terveellisen elämän opuksia ja laihduttamisvinkkejä. Mutta kuinka moni on onnistunut tekemään lopullisen muutoksen ja siirtynyt pidempiaikaiseen terveelliseen elämäntapaan? Suurin osa elää vuoristoradalla, jossa muutaman kuukauden ajan eletään terveellisesti ja sitten retkahdetaan vanhoihin tottumuksiin. Miksi?

 Miksi pienikin tottumusmuutos on meille niin pirun vaikeaa?

Harwardin yliopiston professori Robert Keganin mukaan taustalla on vahva psykodynaaminen ilmiö nimeltä ”kilpaileva sitoutuminen”, joka aiheuttaa muutosimmuniteettiä (*1). Hänen mukaansa ihmiset eivät vastusta itse muutosta, vaan he ovat peloissaan siitä, mitä he menettävät, jos muuttavat tottumuksiaan. Mahdollisesti sydänpotilas joko alitajuisesti tai tiedostetusti pitää kiinni siitä nautinnosta, jonka herkullinen, mutta epäterveellinen syöminen antaa.  Hetkellinen polttamisen nautinto puolestaan rentouttaa, ja sokaisee näkemästä lopettamisen tai vähentämisen hyödyn pitkällä tähtäimellä: mistä saan vastaavaa nautintoa tilalle?

Muutosimmuniteetti pyristelee taustalla ja laittaa vastaan

Kilpaileva sitoumus pitää meitä usein tiukasti otteessaan. Se voi olla esimerkiksi palkinto. Olemme tottuneet palkitsemaan itsemme rankan työpäivän jälkeen punaviinillä ja herkuilla. Ennen kuin muutamme ajatusmallia itsemme palkitsemisesta, emme pääse pysyvään tottumusten ja rutiinien muutokseen. Voimme hetkittäin laihtua, mutta aina jossakin vaiheessa itsekuri heltyy ja palaamme palkitsemisjärjestelmään. Jos emme päästä irti ajatuksesta, että ansaitsen roskaruokaa aina rankan työpäivän jälkeen tai viinerin palaverissa, emme voi laihtua.

Olemme immuuneja muuttamaan tapojamme, koska taustalla on osaksi tiedostettuja ja osaksi tiedostamattomia ajatusmalleja ja pyrkimyksiä, joista emme osaa tai halua päästää irti. Ennen kuin ymmärrät kilpailevan sitoumuksen logiikkaa, on sinun vaikeaa auttaa itseäsi pääsemään yli omasta muutosimmuniteetistä.

Psykologi William Perry sanoi aikoinaan, että kaksi tärkeintä asiaa, mitä meidän tulee tietää jos haluamme muuttaa tottumuksiamme ovat; ”Mitä minä todella haluan?” ja ”Mikä estää minua saavuttamasta tätä muutosta?” Normaalisti olemme kuin autokuskeja, joilla toinen jalka on kaasulla ja toinen jarrulla. Vaikka kuinka haluamme muutosta, sisällämme on jokin ajattelu- ja mielenmalli – jarru, joka suojelee ja estää meitä saavuttamasta muutostavoitetta.

Mitkä ovat sinun jarrusi? Mikä on se kilpaileva sitoumus, joka estää sinua luomaan uusia haluamasi tottumuksia?

Lähteet:

(*1) Kegan, R & Lahey, L. (2009). Immu­nity to Change: How to Overcome It and Unlock the Poten­tial in Your­self and Your Orga­niza­tion. Har­vard Busi­ness Press.