Elämäntapamuutos on haastavaa vakavastakin sairaudesta huolimatta. Jokin aikaa sitten tehty lääketieteellinen tutkimus (*1) kertoi sydänpotilaista, joille lääkärit kertoivat, että he kuolevat pian elleivät tee mitään muutoksia elämässään. Muutokset liittyivät usein ruokavalion muuttamiseen, tupakanpolton lopettamiseen tai liikunnan lisäämiseen. Mitä tapahtuikaan potilaille? Vain yksi seitsemästä pystyi tekemään tarvittavan muutoksen. Kyse ei ollut siitä, etteivätkö nuo kuusi muuta sydänpotilasta haluaisi nähdä lastenlastensa kasvavan.

Lähes jokainen meistä on jossain vaiheessa elämäänsä päättänyt hieman parantaa olotilaansa, syödä terveellisemmin tai laihduttaa muutaman kilon. Tiedämme kyllä, miten tuo muutos pitäisi tehdä. Kaupat ovat täynnä erilaisia terveellisen elämän opuksia ja laihduttamisvinkkejä. Mutta kuinka moni on onnistunut tekemään lopullisen muutoksen ja siirtynyt pidempiaikaiseen terveelliseen elämäntapaan? Suurin osa elää vuoristoradalla, jossa muutaman kuukauden ajan eletään terveellisesti ja sitten retkahdetaan vanhoihin tottumuksiin. Miksi?

 Miksi pienikin tottumusmuutos on meille niin pirun vaikeaa?

Harwardin yliopiston professori Robert Keganin mukaan taustalla on vahva psykodynaaminen ilmiö nimeltä ”kilpaileva sitoutuminen”, joka aiheuttaa muutosimmuniteettiä (*1). Hänen mukaansa ihmiset eivät vastusta itse muutosta, vaan he ovat peloissaan siitä, mitä he menettävät, jos muuttavat tottumuksiaan. Mahdollisesti sydänpotilas joko alitajuisesti tai tiedostetusti pitää kiinni siitä nautinnosta, jonka herkullinen, mutta epäterveellinen syöminen antaa.  Hetkellinen polttamisen nautinto puolestaan rentouttaa, ja sokaisee näkemästä lopettamisen tai vähentämisen hyödyn pitkällä tähtäimellä: mistä saan vastaavaa nautintoa tilalle?

Muutosimmuniteetti pyristelee taustalla ja laittaa vastaan

Kilpaileva sitoumus pitää meitä usein tiukasti otteessaan. Se voi olla esimerkiksi palkinto. Olemme tottuneet palkitsemaan itsemme rankan työpäivän jälkeen punaviinillä ja herkuilla. Ennen kuin muutamme ajatusmallia itsemme palkitsemisesta, emme pääse pysyvään tottumusten ja rutiinien muutokseen. Voimme hetkittäin laihtua, mutta aina jossakin vaiheessa itsekuri heltyy ja palaamme palkitsemisjärjestelmään. Jos emme päästä irti ajatuksesta, että ansaitsen roskaruokaa aina rankan työpäivän jälkeen tai viinerin palaverissa, emme voi laihtua.

Olemme immuuneja muuttamaan tapojamme, koska taustalla on osaksi tiedostettuja ja osaksi tiedostamattomia ajatusmalleja ja pyrkimyksiä, joista emme osaa tai halua päästää irti. Ennen kuin ymmärrät kilpailevan sitoumuksen logiikkaa, on sinun vaikeaa auttaa itseäsi pääsemään yli omasta muutosimmuniteetistä.

Psykologi William Perry sanoi aikoinaan, että kaksi tärkeintä asiaa, mitä meidän tulee tietää jos haluamme muuttaa tottumuksiamme ovat; ”Mitä minä todella haluan?” ja ”Mikä estää minua saavuttamasta tätä muutosta?” Normaalisti olemme kuin autokuskeja, joilla toinen jalka on kaasulla ja toinen jarrulla. Vaikka kuinka haluamme muutosta, sisällämme on jokin ajattelu- ja mielenmalli – jarru, joka suojelee ja estää meitä saavuttamasta muutostavoitetta.

Mitkä ovat sinun jarrusi? Mikä on se kilpaileva sitoumus, joka estää sinua luomaan uusia haluamasi tottumuksia?

Lähteet:

(*1) Kegan, R & Lahey, L. (2009). Immu­nity to Change: How to Overcome It and Unlock the Poten­tial in Your­self and Your Orga­niza­tion. Har­vard Busi­ness Press.