Viime vuosien aikana olen saanut olla mukana useissa suomalaisten yritysten 360-arviointiprosesseissa. 360-arvioinnissa käsitellään johtajien kykyä hoitaa esimiestyötä ympäri organisaatiota tulleen palautteen avulla. Monen suomalaisen johtajan ja esimiehen vahvuutena on kova suoriutumis- ja laatutaso. Kunnianhimon lisäksi tämä suoriutumisen taso on yleensä perusteena sille, miksi nämä ihmiset ovat päätyneet johtavaan asemaan. Harmillisen usein tämä vahvuus on kuitenkin samaan aikaan organisaation näkökulmasta heikkous, ja se aiheuttaa esimiestyöhön arjen haasteita.

Yllättävän monen johtajan taustalta löytyy piilevä perfektionismipeikko ja mielen maksimaattori. Kova laatutaso on mennyt yli, mikään laatu ei tunnu riittävän. Tyypillistä on, että näille johtajille tulee palautetta huonoista delegointitaidoista ja siitä, ettei heillä ole aikaa tärkeimmille asioille. He keskittyvät liikaa ”mikromanageeraamiseen”. Usein nämä osaajat ovat yrittäneet kehittää delegointitaitojaan jo vuosia ilman onnistumista. He eivät ole kuitenkaan oivaltaneet delegointia vastustavaa mielenmallia, kilpailevaa sitoumusta oman ajattelun ja toiminnan taustalla.

Yleisimmin taustalla on halu pitää kiinni kovasta laatutasosta ja luottamuspula sen suhteen, että johdettavat tekisivät hommat yhtä laadukkaasti. Tämä johtaa siihen, että otetaan aikaa strategisesta työstä ja tehdään johdettavien hommia ja liian detaljitason asioita itse.

Toinen hyvin yleinen mielenmalliongelma delegoinnin estävänä tekijänä on kärsimättömyys ja malttamattomuus ”valmentaa” muita tehtävien toteuttamiseen. Vaikka Suomessa on vallalla valmentavan johtamisen kulttuurin kehittäminen johtajuudessa, niin hienot ajatukset jäävät usein siirtymättä käytäntöön. Johtajat kokevat, että asioiden ”selittäminen” , asioihin perehdyttäminen ja johdettavien valmentaminen on aikaa vievää. Helpommin tehdään nuo tehtävät ”nopeammin vähemmällä energialla ” itse. Tämä kuitenkin aiheuttaa hartioille useita pieniä mikromanageerausapinoita, jotka tukkivat myös kalenterin, ja vähentävät aikaa pois strategisesta päätöksenteosta. Tämä taasen aiheuttaa kierteen, jossa almanakan ollessa täynnä, pidennetään päivää neljätoistatuntiseksi tai vähennetään face to face -kontakteja omien johdettavien kanssa. Tämä puolestaan johtaa tekstiviesti- ja sähköpostijohtamiseen.

Miten voisin muuttaa mielenmallejani, että minulla olisi aikaa ja malttia toimia valmentavan otteen periaatteella? Miten voisin olla esimiehenä parempi delegoija, enkä mikromanageeraaja?