Tein vuonna 2010 viiden viikon matkan Nepaliin. Jälleen kerran totesin, että maailman köyhimpiin maihin kuuluvan Nepalin asukkaat osoittivat vieraanvaraisuudellaan, että onnellisuus ja yhteisöllisyys eivät ole varallisuudesta kiinni.

Neljä viikkoa matkastani vietin Himalajan vuoristossa sijaitsevassa retriittikeskuksessa, jossa minulla oli paljon aikaa tutkia oman mieleni toimintaa. Retriitin aikana sain keskittyä omaan ajatteluuni ja sen valmentamiseen ilman ulkoisia häiritseviä ärsykkeitä: nettiä, kännykkää, sanomalehtiä, televisiota ja muita viestimiä. Päiväohjelma keskuksessa alkoi aamuviiden herätyksellä ja meditoinnilla, jatkuen mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon hengessä, kuunnellen välillä opetuksia omasta mielestämme ja sen kehittämisestä. Päiväohjelmamme päättyi iltayhdeksältä viimeiseen oman mielen valmentamisen harjoitukseen. Kuukausi retriittikeskuksessa oli kuin mielen valmentamisen maraton, tunnetilojen ylä- ja alamäkineen.

Sisäinen höpöttäjämme on parhaillaan paras ystävämme tai pahimmillaan se on pahin vihollisemme. Kuitenkin käytämme aikaamme enemmän netissä surffailuun ja muuhun merkityksettömään, kun voisimme valmentaa omaa mieltämme, joka vaikuttaa elämäämme koko ajan.  Jo pelkästään istumalla lattialla keskittyen hengitykseen ja omaan ajatuskulkuun, ehtii puolen tunnin aikana paljon oppimaan omasta mielestään. Saati, että teet sitä säännöllisesti kahdeksan tuntia päivässä, kuten minä Nepalissa.

Vaikka takanani oli viiden vuoden säännöllinen mindfulness harjoittelu, oli päivittäinen omaan mieleen keskittyminen haastavaa. Osassa harjoitteista keskityin tunnin ajan vain omaan hengitykseeni. Mutta jo muutamassa minuutissa sisäinen höpöttäjä ehtii pomppia uskomattoman moneen paikkaan. Oman ajattelun oppimisessa tehokas harjoite olikin seurata, mihin oma ajatteluni kulkee. Ajan kuluessa se auttoi itseäni hiljentämään sisäistä pölpötystäni ja rauhoittamaan mieltäni.

Aika Himalajalla oli tunteiden vuoristorataa. Alussa päivittäinen fiilis upeissa vuoristomaisemissa oli erittäin positiivinen ja opin paljon uutta omasta itsestäni. Neljä viikkoa eristyksissä ulkomaailmasta on kuitenkin erittäin raskas kokemus ja keskittyminen viimeisenä viikkona vaati venymistä omalta mieleltäni. Kuukauden jälkeen repussani on paljon oppeja ja kokemuksia, joita tulen jakamaan seuraavissa blogikirjoituksissani.

1. Putsaa oman mielen levysi turhista ajatuksista

Opin kuinka vuosien varrella mieleeni on varastoitunut paljon positiivisia ja negatiivisia muistijälkiä. Näiden mentaalimallien tunnistaminen on mielestäni tärkeä osa itsensä kehittämistä. Ymmärtämällä oman mielesi höpötystä pystyt paremmin hyväksymään itsesi ja kehittämään itsetuntoasi. Oma mielemme on kuitenkin se elin, jonka kautta itsetuntomme on rakentunut. Vuosien varrella sinne on kerääntynyt paljon tavaraa, joka olisi hyvä imuroida pois ja heittää roskikseen. Mielemme levyllä pyörivät merkityksettömät ajatukset ja mielenmallit, jotka eivät ole eduksi itsetunnollemme. Sama levy pyörii, vaikka asia tai tapahtuma olisi vanhentunut jo tunteja, päiviä tai jopa vuosia sitten. Ja näiden negatiivisten asioiden märehtiminen aiheuttaa pahaa oloa ja itse syyttelyä. Tunnistamalla omalla mielen levylläsi pyörivät kappaleet, uskallat päästää niistä irti ja annat tilaa uusille kappaleille.

2. Keskity tähän hetkeen

Vaikka sain putsattua mieltäni ja kehitettyä positiivisempia ajatusmalleja, niin mieleni alkoi kyllästymään ja väsymään muutaman viikon jälkeen. Se oli jo valmis jatkamaan seuraavaan projektiin. Se ei enää nähnytkään tuota Himalajan vuoriston upeutta, raikasta ilmaa sekä hiljaisuutta ja rauhallisuutta yhtä innostavana kuin alussa. Alkoi uusi taistelu oman mieleni kanssa. Höpöttäjäni alkoi kaipaamaan normaalia elämää ja suunnittelemaan jo kurssin jälkeistä elämää.  Tässä tilanteessa piti löytää uusi merkitys loppuajalle, yrittäen elää tässä hetkessä ilman miettien keskuksen ulkopuolista elämää ja sen namuja.

Tässä hetkessä eläminen on vaikeaa, koska mielemme kypsyy ja tulee sokeaksi päivittäisille positiivisille asioille. Mielemme laukkaa jo monta askelta edellä ja haluaa uutta, enemmän ja lisää – ilman että nauttisimme niistä upeuksista ja onnekkuuksista mitä meillä ympärillämme jo on.

Tätä hetkeä et voi elää uudestaan. Anna mielesi rauhoittua ja nauti siitä, mitä koet juuri nyt.