Olen viime aikoina syventynyt Peak Performance -käsitteeseen, jolla tarkoitetaan yksilön optimaalisen suorittamisen saavuttamista ja ylläpitämistä. Optimaalisella tasolla tarkoitan sellaista työn tekemisen suorittamista, joka sujuu tehokkaasti ilman hampaiden kiristämistä ja jatkuvaa äärimmäisyyteen virittäytymistä. Se tarkoittaa suorittamisen tasoa, jolla työn tekeminen tuntuu antoisalta ja tasapainoiselta. Seuraavissa kirjoituksissani pohdin, miten omaa suorittamisen tasoa voi ylläpitää ja miten optimaalista suorittamistaan voi kehittää mentaalisen valmentamisen (mental skills training) avulla.

 Elämme haasteellista uutta työelämän ajanjaksoa. Teknologian kehittyminen ja työkentän kompleksisuus ovat johtaneet uudenlaiseen työmalliin, jossa työtä ja vapaa-aikaa ei ole enää helppo erottaa –  ainakaan mielessämme ja ajatuksissamme. Voimme olla fyysisesti vapaa-ajalla, mutta mieli painii silti työasioiden parissa. Haasteena on sisäinen höpöttäjämme, joka ei anna meille rauhaa keskeneräisistä työtehtävistä. Tarvitsemme yhä enemmän taitoa johtaa mieltämme keskeneräisyyden hyväksymiseen ja työasioista irti päästämiseen. Se vaatii oman mielen valmentamista. Jatkuva työasioiden pohtiminen saattaa johtaa pidemmällä tähtäimellä henkiseen väsymiseen ja työtehon radikaaliin madaltumiseen.

Harwardin psykologian professori Tal Ben-Shararin ydinsanoma huippusuorittamiseen liittyen on, että meidän ongelmamme eivät liity optimaalisen tason saavuttamiseen, vaan sen ylläpitoon. Ben-Sharin mukaansa työtehon heikkeneminen ja alentunut suoritustaso ei useinkaan johdu liiasta työmäärästä ja sen tuomasta stressistä vaan palautumisesta ja sen puutteesta. Haasteenamme on siis oman energiamme johtaminen. Huippu-urheiluun verraten, jos urheilija ei saa riittävästi aikaa palautua, ei hän pääse enää optimaaliseen suoritukseen. Ongelmana ei ole liiallisesta työmäärästä aiheutunut fyysinen uupuminen, vaan henkinen väsyminen. Burn-outit ja työväsymykset johtuvat usein palautumisen puutteessa.

Kyse on siis siitä, miten huolehdimme päivittäisestä, viikoittaisesta ja vuosittaisesta palautumisestamme pitääksemme työtehon yllä. No mitä uutta tässä on? Ei varmaan teorian tasolla mitään mullistavaa, mutta asian toteuttaminen käytännössä on usein haastavaa. Itsekurimme on rajallinen ja sen vuoksi tarvitsemme rutiineja, jotka pitävät huolta palautumisestamme. Ben-Shararin mukaan meidän tulisi keskittyä työn suorittamiseen vain 60 -120 minuutin jaksoina kerrallaan ja sen jälkeen pitää taukoa, esimerkiksi tehdä happihyppely tai pieni kävely, keskustella työkavereiden kanssa, juoda kuppi kahvia tai vettä, tehdä rentoutumisharjoituksia tai kuunnella musiikkia. Itse olen kokeillut tätä rytmitystä viime aikoina kirjoitusprojektien lisääntyessä ja todennut sen toimivan hyvin. Olen rutinoinut päiväni viiteen 90 minuutin jaksoon, luoden jaksojen väliin palautumisrutiineja. Ekan jakson jälkeen pidän teetauon, toisen jakson jälkeen otan happihyppelyn ja juon kupin kahvia, kolmas breikki pitää sisällään lounaan ja lyhyen rentoutusharjoituksen (mindfulness practise) ja neljäs breikki sisältää musiikin kuuntelua ja veden juontia. Samalla tulee huolehdittua nestetasapainosta, joka on tärkeää energiatason ylläpitämiseksi.

Pointti on siis se, että meidän tulee olla tietoisia taukojen merkityksellisyydestä ja tarpeellisuudesta ja huolehtia niiden pitämisestä. Tarvitsemme lyhyen välin taukoja (keskellä työpäivää), keskivälin taukoja (viikonloppuisin) ja pitkän ajan taukoja (vuosittainen pidempi loma) palautumiseen suorittamisemme aiheuttamasta rasituksesta. Toisena haasteena on oman mielemme valmentamisen sellaiseksi, että se hyväksyy vapaa-ajan ja antaa rauhan työhöpötyksestä.

 Miten voisit tehostaa ja tasapainottaa päivittäistä työskentelyäsi? Mikä vie tehoa työskentelystäsi? Miten voisit vähemmällä työskentelyllä saada aikaan enemmän?

Kirjavinkki Suomeksi:

Tal-Ben Sharar: Onnellisemmaksi – Merkitystä, mielihyvää ja kestävää onnea etsimässä